Pysäköinnintarkastajan mukaan ihmiset ovat ymmärtäneet asiallisen käytöksen antavan neuvotteluvaraa.
Kerroimme perjantaina Helsingin kaupungin pysäköinnintarkastajan kauhukokemuksista. Pitkälle uralle mahtuu negatiivisten välikohtausten lisäksi myös positiivisia tapahtumia, jotka jäävät pysyvästi molempien osapuolten mieleen.
– Täytyy sanoa, että on niitä mukaviakin juttuja tapahtunut, Helsingin kaupungilla pysäköinnintarkastajana työskentelevä nainen kertoo.
Pukinmäessä itkettiin, Munkkiniemessä sakotettiin
Merkittävät, mieleenpainuvat tapahtumat eivät kuitenkaan ole pysäköinnintarkastajan työssä arkipäiväisiä.
– Nämä ovat ihan jäävuorenhuippuja, että sattuu ja tapahtuu jotain. Kyllä ne päivät yleensä menevät niin, että keskustelemme ihmisten kanssa ja muistutamme, miten huonosti voi käydä, jos esimerkiksi on suojatien eteen pysäköinyt. Meidän toimenkuvaamme kuuluu myös puhua näistä asioista, pysäköinnintarkastaja kertoo.
Erityisesti viime kevään tapahtuma Pukinmäessä on jäänyt pysäköinnintarkastajan mieleen:
”Keväällä kävi niin, että Rälssintiellä olivat liikennemerkit muuttuneet. Talvella ei saa pysäköidä toisella puolella ja keväällä toisella puolella tietä. Ilmeisesti aurauksen takia.
Olimme näitä maksuttomia huomautuksia laittamassa, jotta ihmiset huomaisivat merkkien muuttuneen, eivätkä parkkeeraisi väärälle puolelle tieltä. Nuori nainen tuli siihen itkien, että eikö tuota lappua saa mitenkään pois. Hän oli juuri ostanut uudet kesärenkaat ja kaikki rahat menivät niihin. Kuusikymppiä olisi ollut hänelle iso summa.
Sanoin, että voi kultapieni, tämä ei maksa mitään. Hän ei oikein ymmärtänyt ensin kuulemaansa, niin näytin hänelle laittamaani lappua, jossa oli summan kohdalla pelkkiä tähtiä. Hän itki niin paljon, ettei nähnyt mitään. Halasin häntä ja pyysin rauhoittumaan, kun ei se huomautus maksa hänelle yhtään mitään. Muistaa vaan huomenna parkkeerata tien toiselle puolelle.”
