Hymyily kasvojen lihaksilla näyttäisi piristävän oikeasti, uskovat tutkijat | MTV Uutiset
Paraneeko mieliala, jos teeskentelee hymyilevänsä? Tutkimus selvitti
0:40KATSO MYÖS VIDEO: Näin tunnistat korkean toimintakyvyn masentuneisuuden.
Julkaistu 06.11.2022 13:03
Outi Jaatinen
outi.jaatinen@mtv.fi
Hymyilevä ihminen näyttäisi piristyvän oikeasti. Näin uskotaan hiljattain julkaistussa tutkimuksessa.
Iloinen ihminen yleensä hymyilee, mutta piristyykö olomme, jos tietoisesti päätämme hymyillä? Tähän kysymykseen etsittiin vastausta erään kansainvälisen tutkijatiimin voimin. Tulokset julkaistiin hiljattain Nature Human Behavior -julkaisussa ja niistä kertoo esimerkiksi amerikkalainen Stanfordin yliopisto, joka oli mukana tutkimuksen teossa.
Kysymys siitä, vaikuttavatko kasvojen ilmeet tunteisiin, on askarruttanut tutkijoita pitkään. Tähän kysymykseen etsittiin vastauksia tutkimuksessa, joka toteutettiin kansainvälisten tutkijoiden yhteistyönä ja jonka tekoa johti Stanfordin yliopiston tutkija Nicholas Coles.
Tutkimuksessa kerättiin tietoa 3 878 osallistujasta 19 eri maasta. Colesin mukaan he saivat vahvaa näyttöä siitä, että hymyilevä ilme kasvoilla parantaisi mielialaa.
Coles sanoo, että tällaisen hymyn vaikutus ei ole kyllin vahva auttamaan ihmistä yli esimerkiksi masennuksen kaltaisesta tilasta, mutta se tarjoaa hänen mukaansa hyödyllistä lisätietoa siitä, mitä tunteet ovat ja mistä ne tulevat.
– Tämä tutkimus kertoo meille jotain perustuvanlaatuisen tärkeää siitä, miten tunnekokemus toimii, hän uskoo.
Osallistujat pistettiin hymyilemään oikein olan takaa. Kuvituskuva.Shutterstock
Colesin organisoima The Many Smiles Collaboration -ryhmä loi suunnitelman, johon kuului kolme tekniikkaa, joiden tarkoitus oli saada osallistujia aktivoimaan hymyilyyn käytetyt lihaksensa.
Kolmannes osallistujista sai tehtäväkseen pitää kynää hampaiden välissä, jolloin ilme kääntyy hymyn tapaiseen.
Toista kolmannesta pyydettiin imitoimaan kuvissa näkemiensä hymyilevien näyttelijöiden kasvojen ilmeitä.
Loppuja ohjeistettiin vetämään niin sanotusti suunpielet korviin ja nostamaan poskiaan. Tässä sai käyttää vain kasvojen lihaksia.
Jokaisessa ryhmässä puolet osallistujista suoritti tehtävän niin, että he katsoivat samalla iloisia kuvia koiran- ja kissanpennuista, kukista ja ilotulituksista. Toinen osa näki vain tyhjän ruudun.
Kaikkia osallistujia pyydettiin käyttämään myös neutraaleja ilmeitä katsoessaan näitä samoja kuvia.
Ajatteletko liian negatiivisia asioita? Alla oleva video kertoo, miten lopetat. Juttu jatkuu videon alla.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Hämäykseksi muutakin puuhaa
Tutkijat halusivat salata kokeen tarkoituksen osallistujilta. Niinpä osallistujien piti tehdä myös useita muita pieniä tehtäviä ja heitä pyydettiin ratkaisemaan yksinkertaisia matemaattisia ongelmia.
Jokaisen tehtävän jälkeen osallistujat arvioivat sitä, miten onnelliselta heistä tuntui.
Analysoituaan dataa tutkijat huomasivat huomattavan nousun onnellisuudessa niillä osallistujilla, jotka imitoivat hymyileviä valokuvia tai jotka vetivät suuta hymyyn kohti korvia.
Vahvaa mielialan muutosta ei havaittu niillä, jotka käyttivät tätä niin sanottua "kynä suussa" -tekniikkaa. Coles tiimeineen ei osaa sanoa, miksi vaikutus ei ollut niin luotettava, kun kynää pidettiin hampaiden välissä.
– Olimme ennakoineet, että kaikki kolme tekniikkaa loisivat oikeanlaisen lihasmuodon onnellisuuden ilmaisulle. Saimme kuitenkin joitain todisteita siitä, että kynä hampaiden välissä -tilanne ei oikeastaan olisikaan luonut läheisesti hymyä muistuttavaa ilmettä.
Tutkijoiden mukaan kynän pitäminen tuolla tavoin suussa voi vaatia jonkin verran hampailla puremista, mikä ei yleensä kuulu aitoon hymyyn.
Joka tapauksessa todisteet kahdesta muusta tekniikasta ovat tutkijoiden mukaan selkeät ja puhuvat sen ajatuksen puolesta, että ihmisen tunteet jotenkin ovat yhteydessä lihasten liikkumiseen tai muihin fyysisiin tuntemuksiin.
– Hymyilevä ilme voi saada ihmiset tuntemaan olonsa onnelliseksi ja rypistyneet kulmakarvat voivat saada ihmiset tuntemaan vihaa. Näin ollen tietoisen tunteen kokemisen täytyisi siis perustua ainakin osittain kehollisiin tuntemuksiin.
