Visuaalisesti ja draamallisesti dopingsotku kiteytyy yhteen henkilöön, Hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjään. Hän on jo nyt, parilla harkitulla esiintymisellään, syrjäyttänyt edellisen mediasuosikkini, suuronnettomuustutkija Kari Lehtolan. Teeveen suoraa tragediaa eli Hiihtoliiton virallista tiedotustilaisuutta seurasi vajaat kaksi miljoonaa suomalaista ja kaikki me tunnistimme synkeän miesrivistön masentuneimman miehen. Paavo M. Petäjän monumentaalisessa murheellisuudessa oli jotain elämää suurempaa ja kuolemaa uhkuvaa, jotain mikä sai minut hetkeksi vakuuttuneeksi hänen syyttömyydestään. Synkeät, teepussimaiset silmänaluset, lurpsahtanut iho, lasittunut katse, liian iso pää joka oli jatkuvasti kolahtamaisillaan pöytään ja matala, lukemattomien sämpyläkahvien tukkeuttama ääni. Kun häntä katson, katson Suomea.
Dopingsotkun laajempi testi on ajanhukkaa, kaikki on hautautunut valheiden, syytösten ja moralismin lietteeseen. Täytyy tarkentaa ja kohdentaa. Jos jonkun haluan nostaa, niin Paavo M. Petäjän. Hän täyttää kaikki kreikkalaisen tragedian päähenkilön vaateet. Hän on suuri kertoja, joka ei ollut paikalla silloin kun ruumiita tehtiin, mutta hänen on viran puolesta asiasta tiedotettava. Tragedia murtuu osin farssiksi, kun seuraa hänen jähmeää elekieltään ja tuskaa, joka tunkee ulos hikirauhasista ja lauseista, jotka ovat kemiallisesti puhtaat positiivisuudesta. Hän ei ole sekunniksikaan syyllistynyt optimismiin, vaan on herkeämättä ollut kuin rautaisen seipään niellyt.
Paavo M. Petäjän adjutantti, nyttemmin jo eronnut Hiihtoliiton toimitusjohtaja Esa Klinga on kevyttä kauraa Paavon rinnalla. Esa yritti jähmeän sivistyneellä tyylillään viestittää tilanteen olevan kohtuullisesti hanskassa. Höpö höpö. Klinga on mies, joka palavan talon raunioilla väittäisi talon kaipaavan hienovaraista pintaremonttia. Klingan ohut sivuosa ei onneksi pystynyt pilaamaan koko draamaa.
Mistä tulee ihmiseen, tähän Paavoon, sellainen vakuuttavuus? Mistä sikiää suoraan lähetykseen karisma, josta mediapetterit maksaisivat sievoisen summan? En tiedä. Jos tietäisin, perustaisin Karisma Oy:n, jonka koulutuspäiville jonotettaisiin.
Ehkä vastaus on hyvin yksinkertainen. Paavoa vitutti niin ankarasti, ettei hän ehtinyt katsoa peiliin, valita eleitä, miettiä strategiaa. Hänet yllätettiin keskeltä tuskaa, hän ei ehtinyt sonnustautua, hän oli heti oma itsensä, valmis ja vaikean näköinen.