Monet muistavat nuoruutensa koululuokista maailman, jossa seiskan ja kasin oppilaat olivat suurin joukko, ja vain muutamat oppilaat saivat parempia tai huonompia arvosanoja. Opettajien mukaan tuo maailma on historiaa ainakin joissain peruskouluissa.
Osa oppilaista on aiempaa kiltimpiä ja opettajat antavat parempia numeroita jopa vähemmällä työllä kuin aiemmin. Osa oppilaista pystyy hädin tuskin seuraamaan opetusta.
Nykypäivän koululaiset ovat jakautuneet kahteen ääripäähän: yhdessä päässä ovat ne, jotka ovat aiempaa kiltempiä, joilla on paremmat suhteet vanhempiinsa kuin aiemmilla sukupolvilla ja joilla on aiempaa enemmän rahaa käytettävissään.
Toisessa päässä ovat ne, joilla menee entistä huonommin – joiden elämässä ei ole välittävää aikuista ja joilla ei ole rahaa juuri mihinkään. Tämän on huomannut helsinkiläinen opettaja Minna.*
– Omassa nuoruudessani oli hienoa, jos pystyi näyttämään, että elää "kuin aikuinen" eli käy töissä, on seurustelukumppani tai käyttää päihteitä. Nykyään nuoret eivät pidä nopeaa itsenäistymistä tavoittelemisen arvoisena. Nuorten ja vanhempien suhteet vaikuttavat läheisemmiltä kuin ennen, he ovat tottuneet siihen, että heidän kanssaan neuvotellaan asioista, Minna kuvailee nuoria.
– Osalla taas ei tunnu olevan elämässään oikein ketään välittävää, vastuullista aikuista, eikä varaa juuri mihinkään. Nuorten välillä on valtavat erot, Minna sanoo.
”Tasaisen seiskan oppilaita on vähän”
Erot näkyvät myös oppimistuloksissa. Siinä missä osa oppilaista tähtää jo yläasteella kunnianhimoisesti kohti unelma-ammattiaan, myös oppimisvaikeudet ja käytöshäiriöt ovat luokissa arkipäivää.
