9:30Videolla keskustellaan siitä, miten koulunkäynti saataisiin sujumaan, kun erityislapset on sijoitettu tavallisiin luokkiin.
Julkaistu 05.08.2019 07:18
Juulia Jaulimo
juulia.jaulimo@mtv.fi
Monet muistavat nuoruutensa koululuokista maailman, jossa seiskan ja kasin oppilaat olivat suurin joukko, ja vain muutamat oppilaat saivat parempia tai huonompia arvosanoja. Opettajien mukaan tuo maailma on historiaa ainakin joissain peruskouluissa.
Osa oppilaista on aiempaa kiltimpiä ja opettajat antavat parempia numeroita jopa vähemmällä työllä kuin aiemmin. Osa oppilaista pystyy hädin tuskin seuraamaan opetusta.
Nykypäivän koululaiset ovat jakautuneet kahteen ääripäähän: yhdessä päässä ovat ne, jotka ovat aiempaa kiltempiä, joilla on paremmat suhteet vanhempiinsa kuin aiemmilla sukupolvilla ja joilla on aiempaa enemmän rahaa käytettävissään.
Toisessa päässä ovat ne, joilla menee entistä huonommin – joiden elämässä ei ole välittävää aikuista ja joilla ei ole rahaa juuri mihinkään. Tämän on huomannut helsinkiläinen opettaja Minna.*
– Omassa nuoruudessani oli hienoa, jos pystyi näyttämään, että elää "kuin aikuinen" eli käy töissä, on seurustelukumppani tai käyttää päihteitä. Nykyään nuoret eivät pidä nopeaa itsenäistymistä tavoittelemisen arvoisena. Nuorten ja vanhempien suhteet vaikuttavat läheisemmiltä kuin ennen, he ovat tottuneet siihen, että heidän kanssaan neuvotellaan asioista, Minna kuvailee nuoria.
– Osalla taas ei tunnu olevan elämässään oikein ketään välittävää, vastuullista aikuista, eikä varaa juuri mihinkään. Nuorten välillä on valtavat erot, Minna sanoo.
”Tasaisen seiskan oppilaita on vähän”
Erot näkyvät myös oppimistuloksissa. Siinä missä osa oppilaista tähtää jo yläasteella kunnianhimoisesti kohti unelma-ammattiaan, myös oppimisvaikeudet ja käytöshäiriöt ovat luokissa arkipäivää.
Opettajat avautuvat nykykoulun ongelmista: Osa oppilaista aiempaa kiltimpiä, osalla menee entistä huonommin – ”Annamme koko ajan parempia numeroita, vaikka taidot ovat heikentyneet”
Seiskan oppilaita ei Minnan luokissa juuri näy.
– Koe- tai muiden suoritusten numerot eivät noudata lähimainkaan Gaussin käyrää. Toinen puoli oppilaista saa vitosia ja kutosia, toinen puoli kaseja ja kiitettäviä. Tasaisen seiskan oppilaita on vähän.
– Oppimistuloksissa on tapahtunut inflaatiotakin. Koko ajan me annamme parempia numeroita, vaikka taidot ovat pääasiassa heikentyneet. Mutta kyllä ne aivan huiput nuoret olisivat ennenkin olleet huippuja.
Valtava kirjo
Minna uskoo, että yksi syy jakautumiseen on niin sanotussa inkluusiossa. Inklusiivisessa opetuksessa erityisoppilaat siirtyivät tavallisiin luokkiin. Sen alkuperäinen tarkoitus oli, että erityisopettajat siirtyisivät luokkiin tukea tarvitsevien oppilaiden kanssa.
Todellisuudessa monella paikkakunnalla pienryhmät vain lakkautettiin ilman, että erityisoppilas saisi tavallisessa luokassa tarvitsemaansa tukea.
Myös raumalainen erityisopettaja Mea Nordberg uskoo inkluusion olevan syy sen takana, että ääripäät korostuvat luokissa.
– Ennen oli selkeästi saman tasoista porukkaa samassa luokassa. Nyt oppilaiden kirjo yhdessä luokassa on ihan valtava. Mennään todella heikoista oppilaista todella osaaviin. Kaikki ovat samassa tilassa, siellä on yksi opettaja ja kaikkien pitäisi saada juuri sitä oman tasoista opetustaan, Nordberg selittää.
”Pienempiin levoton käytös tarttuu, isommista tulee helposti alisuoriutujia”
Nordberg antaa käytännön esimerkin oppitunnilta.
– Luokassa on lapsia, jotka ovat olleet Suomessa esimerkiksi vuoden ja jotka eivät vielä osaa suomen kieltä – eiväthän he mitenkään pysy mukana vaikka yläkoulun fysiikan tunnilla. Samassa luokassa on ADHD-diagnoosin saaneita, jotka ovat äärimmäisen levottomia ja herkkiä kaikille ärsykkeille, he eivät pysty keskittymään, jos luokassa on liika ärsykkeitä: puhetta, kolahduksia, levottomuutta.
imago images / imagebroker/ All Over Press
– Ja sitten on ne äärettömän hyvät, jotka haluavat oppia enemmän ja syvemmin jostain tietystä asiasta. Opettajan tulisi arvioida jokainen oppilas yksilönä, ja tähän ei opettajalla ole mitenkään aikaa.
Inkluusio vaikuttaa luonnollisesti myös niihin oppilaisiin, jotka eivät erityisopetusta tarvitse.
– Kyllähän se häsääminen vie voimia myös muilta oppilailta. Pienempiin se levoton käytös tarttuu ja isommista tulee helposti alisuoriutujia, kun muutama erityisoppilas vie niin kovasti opettajan aikaa.
Eriarvoistaa oppilaita, kouluja ja kuntia
Ajatuksena inkluusio on Nordbergin mukaan hyvä, mutta tapa, jolla se on toteutettu, on oppilaita, kouluja ja kuntia eriarvoistava. Se kuormittaa sekä oppilaita että opettajia.
– On teoriassa äärettömän hieno ja hyvä asia, että ollaan kaikki yhdessä ja opetellaan ymmärtämään erilaisuutta, mutta jos erityisoppilas laitetaan isoon ryhmään ilman tukea, jota hän tarvitsee, se on ihan heitteillejättöä.
Uhkana on, että niissä kouluissa, joissa erityisoppilaita ei juuri ole ja niissä kunnissa, jotka käyttävät koulutukseen enemmän rahaa, oppilaat menestyvät muita huomattavasti paremmin.
– Olen itse Raumalta, meillä on pienryhmät ja oppilaamme voivat hyvin. Kyllähän meidän oppilaamme saavat ihan eri lailla opetusta kuin naapurikunnissa, joissa pienryhmät on lakkautettu ja joissa erityisoppilaat on laitettu isoihin opetusryhmiin, Nordberg sanoo.
Koulutuksesta lähtenyt satoja miljoonia
Minna ja Nordberg ovat yksimielisiä siitä, miten tilanteeseen voisi puuttua. Opettajien asiantuntijuutta pitäisi käyttää hyödyksi siinä, miten opetusta kehitetään, ja opetukseen pitäisi kohdentaa enemmän valtion rahaa kunnallisen rahoituksen sijasta.
– Opettajan kannalta on surullista, että tiedämme, mitä meidän pitäisi tehdä, mutta meille ei anneta aikaa tai resursseja niin, että olisi aikaa oppilaalle. Meidän pitäisi joka päivä kohdata jokainen oppilas, mutta kirjo on nyt niin valtava, että meillä ei riitä siihen aika, Nordberg kiteyttää.
– Meiltä on lähtenyt satoja miljoonia koulutuksesta viimeisen hallituskauden aikana. Kyllähän se väkisin näkyy opetuksen laadussa.
Jos tilanne ei muutu, Nordberg uskoo eriarvoisuuskehityksen jatkuvan.
– Joulukuun alussa tulevat seuraavat Pisa-tulokset, ne antavat taas osviittaa suomalaisen peruskoulun tasosta. Suomessa ei enää käy niin paljoa ihmisiä katsomassa hienoa koulutuslaitosta kuin muutamia vuosia sitten. Olemme rappeuttaneet sitä vähän liikaa.
