Lasten ja nuorten liikkumattomuus nähdään uhkana Suomen tulevaisuudelle.
Suomalaislapsista ja -nuorista vain joka kolmas liikkuu riittävästi eli vähintään tunnin päivittäin. Siksi kouluihin pitäisi saada tunti liikuntaa päivässä, ehdottaa Jyväskylän yliopiston työelämäprofessori ja pitkäaikainen valmentaja Sami Kalaja. Hänen mukaansa lisätunti liikuntaa ei vaatisi muista aineista supistamista.
– Välttämättä ei tarvitsisi ottaa mistään pois, koska siellä on liikkumavaraa valinnaistuntien muodossa. En pitäisi huonona vaihtoehtona koulupäivän pidentämistäkään, koska meillä on kansainvälisesti harvinaisesti lapset yksin iltapäivisin, kun vanhemmat ovat töissä ja harrastukset seuroissa alkavat vasta iltaisin. Ei olisi älytöntä pidentää koulupäivää tunnilla, jolloin hoito-ongelmakin jäisi, Kalaja sanoo SuomiAreenan keskustelun yhteydessä.
Ehdotusta kannattaa myös muun muassa liikuntapedagogiikan apulaisprofessori Arja Sääkslahti Jyväskylän yliopistosta.
– Nimenomaan sen takia, että liikuntatunneilla liikkuvat myös ne lapset, jotka eivät muuten liiku, Sääkslahti perustelee.
Teini-ikäisistä vain kymmenys liikkuu tunnin päivässä
Lasten liikkumattomuus on jo suuri ongelma. Suomalaisista 12-vuotiaista pojista neljäosa ja tytöistä viidesosa on ylipainoisia. Ylipainon tiedetään seuraavan monia myös aikuisiälle, kuten tekee liikkumattomuus.
Liikunta vähenee jo lapsuudessa iän myötä huomattavasti. Jyväskylän yliopiston Terveyden edistämisen tutkimuskeskuksen tekemän LIITU-tutkimuksen mukaan ekaluokkalaisista lapsista vielä liki 60 prosenttia liikkuu suositusten mukaisesti, kun 15-vuotiaista niin tekee enää yhdeksän prosenttia.
Kuokkalan yhtenäiskoulun liikunnanopettaja Tuuli Matinsalo on huomannut liikunnan määrän polarisoitumisen nuorten keskuudessa. Joko urheillaan paljon tai sitten ei ollenkaan.
– Suurin huoli on niistä tapauksista, joita ei saada oppitunneille. Olisi kova juttu saada liikuntatunneille myös oppilaat, joilla on syrjäytymisen ongelmia tai elämänhallintataidoissa muuten ongelmia, jotta heille saataisiin positiivisia kokemuksia liikunnasta ja omasta kehosta sekä pystyvyydestä toimia porukassa, Matinsalo sanoo.
Koululiikunta saa kiitosta monipuolisuudestaan
Koululiikunta herättää monissa vahvoja muistoja ja tunteita. Osa muistaa köydellä kiipeämisen tai pakotetut uintikerrat, mutta moni muistaa saaneensa liikuntatunneilla myös onnistumisen tunteen.
– Se oli aika vaihtelevaa ainakin silloin. Kaikki lajit käytiin läpi kesät talvet. Ihan hyvät muistot on, sanoo Porin kauppatorilla Jari-Pekka Ketola.
– Ala-asteella oli kivaa ja kiva opettaja. Yläasteella ei välttämättä ihan niin kiinnostunut, kun teini-ikä iski, kertoo Satu Vanhatalo.
– Se oli semmosta pakkopullaa. Tarvitsi kiivetä köyttä pitkin kattoon, jottei saanut nelosta, muistelee puolestaan Pirjo Pitäjämäki.
Hyviä kokemuksia koululiikunnasta oli Porin torilla myös EK:n toimitusjohtajalla Jyri Häkämiehellä ja Kreabin toimitusjohtajalla Mikael Jungnerilla.
– Se oli suosikkiaine ja monet lajit olivat tosi tärkeitä. Sitä odotti ja tuntui, että sitä oli liian vähän. Sen takia kävin kansakoulussa koulun urheilukerhossa, Häkämies kertoo.
– Ala-asteella oli tosi hauskaa pelata kimpassa milloin mitäkin. Sitten rupesin kilpauimariksi, jolloin mieli oli koko ajan uima-altaissa ja se vähän rikkoi sitä, etten jaksanut enää keskittyä niin paljoa liikuntatunteihin, Jungner pohtii.
Koululiikunta saa myös kiitosta monipuolisuudestaan, vaikkakin Jungner olisi kaivannut liikuntatunneille lisää tanssia.
– Nimenomaan sellainen luovempi tanssi, ei pelkkä perinteinen. Se olisi ollut kova, Jungner pohtii.
Häkämies puolestaan huomauttaa, ettei koululiikunnan pitäisi olla ainoa ratkaisu liikkumattomuuteen.
– Pitäisi saada arkiliikuntaa – kävellä ja pyöräillä kouluun. Ei kouluillekaan voi liikaa sälyttää vastuuta. Varmasti liikuntaa voidaan kouluissa kehittää, mutta arkiliikuntaa olisi tärkeää saada sille porukalle, joka ei nyt liiku, Häkämies sanoo.
SuomiAreenassa keskusteltiin torstaina Vaakunan lavalla koululiikunnasta ja siitä, miten suomalaiset lapset ja nuoret saataisiin liikkeelle.