Koronan karu vaikutus uimaopetukseen: "7–9-vuotiaat harjoittelevat niitä taitoja, joita olisi pitänyt päästä oppimaan jo esikoulussa"

2:03
Uimaopettajan vinkit videolla: Tämä on ensimmäinen asia, joka sinun pitää opettaa lapsellesi uimaan mennessä

Koronaepidemia pakotti uimahallit sulkemaan ovensa jopa useiden kuukausien ajaksi. Tämä näkyy asiantuntijoiden mukaan lasten uimataidon kehittymisessä.

Viikonloppuna Helsingin Messukeskuksessa järjestetyillä Lapsimessuilla nostettiin puheenaiheeksi lasten uimataito. Kenen vastuulla on lasten uimaopetus -paneelikeskustelussa kuultiin perjantaina Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton tutkimustuloksia uimataidon tilasta sekä uimaopetuksen tasa-arvosta kunnissa. Puheenaiheeksi nostettiin myös koronan aiheuttamien rajoitusten seuraukset, kuten uimaopettajapula ja oppimisvaje. 

Aiheesta olivat keskustelemassa Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyar, Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton Tero Savolainen, Lohjan virkistysuimala Neidonkeitaan pääuimaopettaja Mari Levänen sekä helsinkiläinen uimaopettaja Tiina Ahonen.

Koronasuluilla "merkittävä vaikutus lasten uimataidon oppimiseen"

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliitto SUH teki kyselyn kunnille koulujen uimaopetuksen järjestelyistä ja koronan vaikutuksista uimataitoon. Vastauksia on tällä hetkellä tullut jo yli 170 kunnalta ja tietoa kerätään tulevien kuukausien aikana vielä lisää. Tero Savolaisen mukaan alustavien kyselytulosten perusteella koululaisten uimaopetuksen järjestämiseen viimeisen kahden vuoden aikana on vaikuttanut se, että peräti 90 prosenttia uimahalleista on ollut suljettuina 1–12 kuukauden ajan.

– Se jo itsessään kertoo sen, että tällä on ollut merkittävä vaikutus lasten uimataidon oppimiseen. Noin 40 prosenttia vastaajista koki, että korona-aika on vaikuttanut heikentävästi uimataidon kehittymiseen alemmilla luokka-asteilla. Siellä näkyy arkuutta ja tottumattomuutta veteen. 

Savolaisen mukaan tilanne on aiheuttanut melko ison polarisaation heikkouimataitoisten ja taitavien uimareiden välille. Tämä taas vaikeuttaa uimaopettajien työtä.

Uimaopetussuositukset eivät toteudu kunnissa

Kysely paljasti myös, että uimaopetuksen järjestämisen käytännöt kouluissa vaihtelevat kunnittain. Savolaisen mukaan noin puolessa kunnista järjestetään uinninopetusta kaikille luokka-asteille, mikä on hyvä asia. Toisaalta asiaa voi ajatella myös toiselta kantilta.

– Käännettynä toisin päin yli puolessa kunnista ei järjestetä kaikilla luokka-asteilla ensimmäisestä kuudenteen luokkaan uinnin opetusta, mikä on taas huolestuttava puoli. Toinen huolestuttava piirre, mikä nousi esiin on se, että järjestetäänkö uinnin opetusta riittävästi.

SUH:n suositus on, että jokaisella alakoulun luokka-asteella tulisi tarjota kuusi tuntia uinnin opetusta, jotta opetussuunnitelman mukaiseen riittävään uimataitoon päästäisiin. Opetussuunnitelman perusteet edellyttävät, että peruskoulun aikana nuori oppii uima- ja vesipelastustaidon ja koulu on opetuksen järjestäjänä vastuussa tämän tavoitteen saavuttamisesta. Savolaisen mukaan kuuden tunnin tavoitteeseen ei kuitenkaan monissa kunnissa päästä, vaan keskimäärin uimaopetusta annetaan neljä tuntia vuosiluokkaa kohden. Kunnasta riippuen määrä voi olla vähemmän tai enemmän.

Nasima Razmyar: "Kyllähän tässä kysymys herää, että ollaanko riittävällä tasolla"

Helsingin kasvatuksen ja koulutuksen apulaispormestari Nasima Razmyarin mukaan korona-aikana koululaisten uintimäärät ovat jopa puolittuneet normaalista. Helsingissä alakoululaisia on noin 35 000 ja Razmyarin mukaan uimaopetuksen järjestäminen vaatii paljon resursseja ja organisoimista.

Peruskoulun uimaopetuksen tavoite vuosiluokilla 1–2 on tutustuttaa oppilas vesiliikuntaan ja varmistaa alkeisuimataito. Vuosiluokilla 3–6 tavoitteena on opettaa uimataito, jotta oppilas pystyy liikkumaan vedessä ja pelastautumaan vedestä. Vuosiluokilla 7–9 uimaopetuksen tavoitteena on puolestaan vahvistaa uima- ja vesipelastustaitoja, jotta oppilas osaa sekä uida että pelastautua ja pelastaa vedestä.

Lähde: Opetushallitus

– Helsingin osalta tärkeintä on, että toteutetaan opetussuunnitelmaa ja meidän lapsilla on se riittävä uintitaito olemassa. Kyse ei ole vain taidosta vaan ihan perusoikeudesta eli erittäin merkittävästä kansalaistaidosta. Se, että millä tuntimäärällä siihen päästään, niin siitä on hyvä kuulla lisää. Kuudella tunnilla päästäisiin varmasti ihanteellisempaan tilanteeseen kuin missä tällä hetkellä ollaan. 

Razmyarin mukaan tällä hetkellä 1–4-luokkalaiset käyvät lukuvuoden aikana 4 kertaa, vitosluokkalaiset 3 kertaa ja kutosluokkalaiset vain kerran uimassa.

– Kyllähän tässä kysymys herää, että ollaanko riittävällä tasolla. Itse koen, että tärkeää on mitata alakoulun päättyessä uimataitoa. Opetussuunnitelmassa on hyvin tarkasti kerrottu, mitä eri luokkatasoilla pitäisi osata.

Korona-aikana uinnit ovat jääneet tätäkin vähemmälle. Razmyarin mukaan onkin iso kysymys, millä tavalla tätä vajetta lähdetään korjaamaan.

"7–9-vuotiaat harjoittelevat niitä taitoja, joita olisi pitänyt päästä oppimaan jo esikoulussa"

Suomen Uimaopetus- ja Hengenpelastusliiton Tero Savolaisen mukaan kuudesluokkalaisten uimataidosta tehdään tutkimus viiden vuoden välein. Edellinen tutkimus on tehty vuonna 2017 ja silloin uimataitoisuus oli 76 prosenttia. 

– Eli kolme neljästä kuudesluokkalaisesta pystyy veteen pudottuaan uimaan 200 metriä, josta 50 metriä selkää. 

Noin 25 prosenttia on sen sijaan heikkouimataitoisia ja yksi prosentti täysin uimataidottomia. Haaste on Savolaisen mukaan tällä hetkellä se, miten näille 25 prosentille saataisiin taattua riittävä uimaopetus.

– Korona on aiheuttanut sen, että meillä on 5–7-vuotiaissa lapsia, jotka eivät ole päässet kertaakaan uimaan koulun kanssa tai pystyneet käymään perheensä kanssa. Heidän uimaan oppimisensa on siirtynyt kahdella vuodella, Savolainen totesi paneelikeskustelussa ja jatkoi vielä:

– Nyt meillä on 7–9-vuotiaita lapsia, jotka harjoittelevat niitä taitoja, joita olisi pitänyt päästä oppimaan jo esikoulussa tai ensimmäisellä luokalla. Se aiheuttaa sen eron, mikä on uimaopettajilla tällä hetkellä haasteena.

Uimaopettaja Tiina Ahonen nosti paneelikeskustelussa esiin myös uimaopettajapulan ja "järkyttävät ryhmäkoot".

Paneelikeskustelussa tultiin lopulta siihen tulokseen, että uimaopetus on sekä koulujen että kotijoukkojen vastuulla. Tärkeintä on, että perheissä kannustetaan ja mahdollisuuksien mukaan viedään lasta uimaan, ja että kouluissa toteutuisi suositusten mukaiset uintikerrat.

Katso myös: Suomen uimaopetus- ja hengenpelastusliiton koulutussuunnittelija Anneli Toivonen kertoo miten lasten uimaanopettamisessa pitäisi lähteä liikkeelle ja mitä et ainakaan saa tehdä.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja