Nuorisojengeissä liikkuu vasta 12–13-vuotiaita – miksi vanhemmat eivät puutu asiaan? "Jos nuori ei tule hyväksytyksi ja rakastetuksi, hän hakee turvaa jostain"
1:44Miksi vasta 12-13-vuotiaat lapset liittyvät nuorisojengeihin? Asiantuntijan mukaan aikuisten on kannettava vastuuta.
Julkaistu 20.09.2021 06:11
Tiia Palmén
tiia.palmen@mtv.fi
Nuorten väkivalta yleistyi Suomessa korona-aikana. Yhtenä syynä on pidetty sitä, että aikuiset katosivat katukuvasta. Kun aikuiset jäivät etätöihin koteihin, tietynlainen sosiaalinen kontrolli katosi kaduilta ja kaupunkien keskustoista. Nuorilla on myös ollut enemmän aikaa hengailla ulkona ja viettää aikaa kavereiden kanssa, kun monet harrastukset ja ajanviettopaikat ovat olleet suljettuina.
Katutasolla nuorten porukoissa ja jengeissä on mukana vasta 12–13-vuotiaita lapsia. Asiantuntijan mukaan nuoret saattavat hakea jengeistä yhteenkuuluvaisuutta.
Valmistaudu Linnan juhliin ja seuraa juhlahumua erikoislähetyksissä
Klo 17–19 Valmiina Linnan juhliin -erikoislähetys Katri Utulan ja Katja Lintusen juontamana.
Klo 19–22 Juhlatunnelmaa ja mielenkiintoisia vieraita suorana Presidentinlinnasta.
– Nuorelle ihmiselle on tärkeää kuulua johonkin. Jos nuori kokee, ettei hän tule hyväksytyksi ja rakastetuksi, hän hakee turvaa jostain, ja se voi olla esimerkiksi jengistä. Pitää olla kaveriporukka, ryhmä, johon kuulua, Aseman lapset-järjestön tiimipäällikkö Heikki Turkka sanoo.
– Nuorten hölmöilyjengiin on helpompi päästä mukaan kuin vaikkapa lätkäjengiin tai luokkayhteisöön, jos sinua ei sinne hyväksytä, hän jatkaa.
Turkan mukaan tutkimuksissa on havaittu, että peräti 50 prosenttia nuorten pahoinpitelyistä on kostoja.
– Kun tulee yksi väkivallanteko, ei voi tietää kuinka pitkälle kostonkierre jatkuu, jos sitä ei saada monialaisesti katkaistua. Nuorten konflikteihin tulisi siksi puuttua hyvin nopeasti ja katkaista kierre, hän sanoo.
Nuorten väkivallan lisääntymisestä ja jengien muodostumisesta on viime aikoina puhuttu julkisuudessa paljon, mutta samalla on muistettava, että alaikäiset ovat aikuisten vastuulla. Vanhempien olisi tärkeää pitää silmänsä auki lastensa toimista ja menoista.
– Yhteiskuntamme on muuttunut aika haastavaksi. Jos avioliitoista 50 prosenttia päättyy eroon, se tarkoittaa sitä, että meillä on paljon yksinhuoltajia. Meillä on myös paljon kouluttamattomia yksinhuoltajia, jotka tekevät usein matalapalkkaisilla aloilla töitä, esimerkiksi iltaisin, kun pitäisi viettää aikaa lasten kanssa. Eivät vanhemmat ole silloin kotona seuraamassa, mitä heidän lapsensa touhuavat, Turkka sanoo.
Myös maahanmuuttajanuorten osuus näkyy ylikorostuneena nuorisojengeissä. Turkan mukaan syy on looginen.
– Maahanmuuttajaperheitä ei ole pystytty riittävästi integroimaan yhteiskuntaan eivätkä he pysty pitämään huolta nuoristaan. Jos kieli ei ole hallussa, ei tässä yhteiskunnassa saa samoja mahdollisuuksia pärjätä kouluyhteisöissä, akateemisessa maailmassa tai harrastuksissa, missä hyväksyntää tulisi.
Kodin ulkopuolelle sijoitetut haavoittuvimmassa asemassa
Lasten- ja nuorten parissa toimivan Aseman lapset -järjestön mukaan Suomessa pitäisi olla erityisen huolissaan kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista. Nämä nuoret näkyvät katukuvassa erityisesti myöhään iltaisin ja heillä on myös suuri riski joutua rikosten uhreiksi tai tekijöiksi.
– He ovat todella haavoittuvassa asemassa olevia nuoria, jotka saattavat olla hatkaamassa. Heistä meidän pitää olla erityisen huolissaan. Jos nuori on hatkaamassa eikä hänellä ole paikkaa minne mennä, tapahtuu paljon ikäviä asioita ja hän saattaa joutua elättämään itseään rikollisilla teoilla, Turkka kertoo.
Aseman lapsissa toivotaan erityisesti, että rikoksilla oirehtivia lapsia ja heidän lähipiiriään pystyttäisiin tukemaan yhteiskunnassamme paremmin.
– Niistä nuorista ja perheistä on hankala saada otetta, jotka tarvitsisivat enemmän tukea. Palvelumme ovat aika hajallaan, ja näille ihmisille pitäisi tarjota parempaa tukea.
– Palveluja olisi yhdennettävä ja kohdennettava paremmin. Lastensuojelun pitäisi olla koko perheen palvelu. Lisäksi eri palveluissa olisi pystyttävä parempaan vuorovaikutukseen.
Turkan mukaan paitsi vanhemmilla, myös kouluilla on iso rooli nuorten tukemisessa. Kouluissa olisi pidettävä huolta niistäkin nuorista, jotka eivät tahdo pysyä mukana koulunkäynnissä.
– Jos tiput ulos koulusta, olet aikalailla ulkona yhteiskunnasta, riippumatta siitä, ketä vanhempasi ovat. Verkostoyhteistyö on myös todella tärkeää. Nuorisotoimen, poliisin ja koulun pitäisi tehdä vielä nykyistä tiivimpää yhteistyötä, hän neuvoo.