Näkökulma: Mikä kasvutarina! Nuorten Leijonien MM-kulta oli yhdistelmä uutta ja vanhaa Suomea

Suomen MM-kulta ei rakentunut yhdessä yössä tai yhdessä pelissä. Taustalla oli aivan ennennäkemätön tarina.

Vielä alkulohkossa Suomen pelissä oli monia puutteita. Avauspelaaminen oli hidasta, puolustuspeli rakoili, mikä johti rikkonaisuuteen. Ketjukombinaatiot hakivat itseään.

Näytti siltä, että niinköhän tästä tulee mitään.

Hiljalleen, pala palalta Suomen joukkue kokosi itseään yhteen. Onnistuneet ketjumuutokset toivat tulosta ja veivät Suomen peliä entistä enemmän eteenpäin.

Monen ottelun ajan kyseltiin kärkipelaajien perään. Missä he olivat? Miksi he olivat niin unessa?

Ratkaisuhetkillä he nousivat esille. Aarne Talvitie, Rasmus Kupari ja Aleksi Heponiemi olivat isoja, johtavia pelaajia jo Kanada-puolivälieräottelussa.

Sveitsi-välieräottelussa hanat aukesivat. Samalla Suomesta oli tullut yhtenäinen joukkue, joka oli voittanut omat heikkoudet.

USA-finaalissa Suomen peli ei tökkinyt rakenteen takia, vaan enemmänkin yksilötason pienen hermoilun johdosta.

Mutta jo itse finaalin sisällä käyty kulkue oli paljon puhuva.

2-0-johtoasema valui, mutta Suomi ei luovuttanut.

Suomi ei horjunut.

Tämä oli iso eroava tekijä esimerkiksi viime vuoden ryhmään nähden.

Aina entistä vahvempana

Suomen pelaajat puhuivat läpi turnauksen yhtenäisyydestä. Tämä on jokaisen joukkueen kohdalla oletusarvo, mutta tämän ryhmän kohdalla se toteutui ilmiömäisellä tavalla.

Suomi oli äärimmäisen vahva ratkaisuhetkillä. Silloin, kun pelin piti olla ihan huipulla.

Kanada-puolivälierän loppuhetket. Sveitsi-ottelun alku. Finaalissa USA:n tasoituksen jälkeen.

Annos sitä vanhaa Suomea. Yhtenäistä Leijonaa, jota on nähty monissa arvokisoissa.

Sitten oli se uusi puoli.

Poikkeuksellinen yksilötaito.

Kaapo Kakko, 17-vuotias. Ratkaisijana nuorten MM-kisoissa, missä lähes kaikki vastustajat olivat vuotta, kahta, melkein jopa kolmea vuotta vanhempia.

Kakko oli Suomen paras pelaaja finaalissa, ilman ratkaisuosumaakin. TPS-hyökkääjä otti riistoja ja vei peliä USA:n päätyyn.

Palkinto tuli kolmannen erän lopulla.

Kakko, Suomen maalilla Ukko-Pekka Luukkonen, Anton Lundell, Aleksi Heponiemi, Henri Jokiharju, Rasmus Kupari, Eeli Tolvanen, Aarne Talvitie ja Toni Utunen. Suomella oli paljon tukijalkoja.

USA:lla oli tässä turnauksessa aivan loistava joukkue. Hirvittävän paljon yksilötaitoa. Eikä Suomi kumarrellut. Suomi ei pelännyt.

Tuntui, kuin Suomi olisi oppinut jokaisesta vaikeudesta ja tullut entistä vahvempana seuraavaan vaihtoon.

Tarina oli upea. Lähtökohdat eivät povanneet kultaa. Pohjois-Amerikassa Suomen paras sijoitus oli ollut kolmas.

Pienen kaukalon piti olla Suomen murheenkryyni.

Vielä mitä.

Päättäväisesti kohti kultaa. Ja sieltä se haettu tulos tuli.