Maastohiihtouransa sunnuntaina päättäneen Matti Heikkisen kilpailuhimo sekä kyky ja halu ottaa itsestään kaikki mahdollinen irti ovat suuria opetuksia suomalaiselle urheilulle, kirjoittaa MTV Urheilun Ossi Karvonen.
Heikkinen, 35, jätti hyvästit huippuladuille Ylitorniolla viikonloppuna. Suomalaisurheilijoiden jäähyvästeissä on usein ollut leppoisan kisailun maku, mutta Heikkinen ei lähtenyt ladulle puolivaloilla.
LUE MYÖS: Matti Heikkinen päätti hiihtouransa tyylikkäästi – Iivo Niskanen ylivoimaisesti Suomen mestaruuteen
Sen hän osoitti jo lauantain viestissä, kun hän ei suostunut taipumaan olympiavoittaja Iivo Niskaselle toisella osuudella.
– Oli tiukka matsi kyllä. Ei tässä urheilijana eläköityminen kovin helpolla synny. Oli kyllä raju...raju kaksinkamppailu. Se oli urheilun mies miestä vastaan -taistelua parhaimmillaan. Oli kyllä raju matsi, Heikkinen toisteli Ylen tv-haastattelussa lähes maaninen ilme kasvoillaan.
LUE MYÖS: Matti Heikkinen antoi avoimen haastattelun norjalaislehdelle: "Olen todella huolissani, jos niin ei tapahdu"
Niin. Eläköityä tietysti voi helpommallakin, mutta Heikkiselle se ei tullut kyseeseen. Hän halusi olla "Happo" vielä kerran, mille nosti hattua myös Niskanen sosiaalisen median puolella. Suomen kirkkaimman hiihtotähden julkaiseman kuvan (alla) voisi jakaa oppimateriaaliksi nuorille ja miksei vähän kokeneemmillekin suomalaisurheilijoille, sillä siinä kiteytyy huippu-urheilun ydin.
Juttu jatkuu kuvan alla.
Heikkisessä se on aina ollut läsnä. Latuja ja harjoitusmaastoja on vuorattu aina vuolailla hikivanoilla, yhtäkään kaksintaistelua ei ole luovutettu kisassa tai leirillä ja lukuisista ongelmista on etsitty aina ulospääsyä aktiivisesti. Ja hämmästyttävän usein Heikkinen siinä myös onnistui.
LUE MYÖS: Isometsä näkee olympiavoittaja Niskasen kannanotossa Suomen maastohiihdon noususauman – "Olen Iivon kanssa täysin samoilla linjoilla"
Maailmanmestaruuden vuonna 2011 voittaneessa Heikkisessä on aina kiehtonutkin tietynlainen arvaamattomuus. Kauden alla on ollut mahdotonta arvioida hänen iskukykyään, ja silloin kun se on osoittautunut huonoksi, hän on vielä keväällä kaivanut esiin arvokisamitalivauhdin. Samanlaista mystisyyttä hänestä on huokunut myös median edessä: joskus töksäytellään, joskus tarinoidaan syvällisesti.
Kun Heikkisen uran summaa urheilullisesti, tuloksellisesti ja taloudellisesti, on turvallista sanoa, että hän kaikista ongelmista huolimatta – tai juuri niiden takia – rutisti siitä irti viimeisenkin pisaran. Hän on urheilijan eläkepäivänsä ansainnut.