Näkökulma: Joel Banksin potkuhuutelu jättää taakseen Suomen totaalisulamisen todellisen armottomuuden

Banksin aikakauden saldosta (1 voitto, 20 tappiota) ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin sen, ettei brittivalmentajan alku ole mennyt lainkaan toivotuissa merkeissä. Silti kritiikissä unohdetaan yhteistyön lähteneen käyntiin täysin nollapisteestä tutustumisineen, yhteisen kielen löytämisineen ja niin edelleen.

Ja se, että eilinen peli oli käännöskohtaansa asti Suomelta todella hyvä.

Tässä oma vastuunsa on Suomen lentopalloliiton valmentajavalinnassa. Moni kotimainen valmentaja olisi varmasti saanut jouhevamman lähdön Tuomas Sammelvuon seuraajana, ja ylimenokoutsi olisi muutenkin ollut paikallaan päättyneenä kesänä, jolloin pelattiin EM-kisojen lisäksi vieläkin tärkeämmästä asiasta eli paikasta ensi kesän Tokion olympialaisiin, jonne Suomella oli kaikkien aikojen sauma päästä mukaan.

Suomi pelasi harjoitusottelunsa myös erittäin nuorella joukkueella, jota ei ole monessakaan mielessä edes järkeä vertailla tähän EM-kisoissa pääasiassa erittäin positiivisesti esiintyneeseen joukkueeseen. Paitsi silloin, jos haluaa vain laskea valmentajalle tappioita harteille.

En tiedä, katsoimmeko muutaman välittömiä potkuja vaatineen kanssa eilen eri peliä, mutta näkemättä sen kummemmin kesän Kultaisen liigan konttausta, olen ollut todella positiivisen yllättynyt siitä, millaista peliä Suomi on EM-kisoissa tähän asti esittänyt.

Pohjois-Makedonia ja Valko-Venäjä kuuluivat ehdottomasti niihin joukkueisiin, jotka Suomen piti tässä alkulohkossa kaataa, mutta näistä jälkimmäinen pelasi lopulta aivan eri tasolla. Tappion kokeminen viiden ottelupallon jälkeen kääntyy tietysti heti päävalmentajan potkujen vaatimiseksi, mutta antakaa nyt herranen aika joku tunnustus myös vastustajalle!

Valko-Venäjä sai vaihtopenkiltä uskomatonta puhtia ottelun kääntämiseen, ja joukkue pelasi muutenkin erittäin hyvin saatuaan koneensa rullaamaan. Ja tuskin on päävalmentajan syytä, jos ottelupallotilanteissa kaksi suomalaista hukkaa tilaisuutensa verkkosyöttöön.

Ottelun käännöskohtaan asti Suomi pelasi aivan mieletöntä lentopalloa! Varsinkin vastaanotto- ja puolustuspeli toimi todella näyttävästi libero Lauri Kermisen johdolla. Myös vanha sotaratsu Antti Siltala oli vastaanotollaan ja ilmavalla hyökkäyspelillään selvästi päättänyt kääntää surkean kauden suunnan vaikka yksinään.

Hyökkäyspeli jäi kuitenkin valitettavan yksipuoliseksi Urpo Sivulan hukattua kolmannessa erässä parhaan teränsä hakkurin paikalla. Siltä osastolta tullut apu olisi helposti ratkaissut kamppailun Suomelle suoraan kolmessa erässä.

Mutta se, mikä tappiossa eniten huolestutti, oli se henkinen notkahdus, joka kolmannen erän selvän johtoaseman menestyksestä tuli. Siinä loppuivat Banksin eväät, ja turhautuminen kesän tappiokierteestä nousi sekunneissa takaisin pintaan. Tämän vastoinkäymisen kääntämiseen ei Banksista ollut.

On oikein kysyä, oliko Banks oikea valinta Suomen lentopallomaajoukkueen uudeksi päävalmentajaksi juuri tässä kohtaa, mutta hänen syyttämisensä eilisestä tappiosta on melkoisen yksisilmäistä.