Näkökulma: F1-varikon hankalin kuski – miksi tiimi on valmis mieluummin jatkamaan masokismiaan kuin vaihtamaan kokeneeseen ajomieheen?

– Grosjeanin ja Magnussenin ajaessa meillä on edelleen kuskikokoonpano, joka tarjoaa meille vakaan alustan jatkaa kasvuamme, Steiner hymisteli torstaina.

Melkein yhtä uskomattomalta tuntui Grosjeanin kommentti siitä, kuinka hän odottaa Kevinin ja muun tiimin kanssa työskentelyä. Kuskeja on jouduttu puhuttamaan useamman kerran kauden aikana keskinäisistä ratakahakoista eivätkä he tunnu tulevan myöskään radan ulkopuolella juuri lainkaan juttuun keskenään.

Todellisuudessa Grosjean on varmasti onnellinen siitä, että F1-työt ylipäänsä jatkuvat. Haasin jälkeen hänelle tuskin olisi toista ajopaikkaa enää löytynytkään. Nyt ilman töitä jää mitä varmimmin Nico Hülkenberg, yhdeksän kautta F1:ssä ajanut kokenut kuski. Ja syyksi ei varmastikaan riitä yksittäinen riita Magnussenin kanssa, jonka yhteydessä tanskalainen kehotti kilpakumppaniaan "imemään nyyttejään" saatuaan sitä ennen kriittistä kommenttia epäkunnioittavasta ajotyylistään.

Hülkenberg joutui lähtemään Renault’lta – tai itse hän oikeastaan hylkäsi ranskalaistiimin tarjoaman vuoden jatkosopimuksen, koska häneen ei löytynyt vieläkään luottoa niin paljon, että sopimukseen olisi suoraan kirjattu myös kausi 2021, jolloin talli voi seuraavan kerran olla sääntöjen muuttuessa kilpailukykyinen.

Samassa yhteydessä, kun Alain Prost paljasti Hülkenbergin sopimusneuvotteluiden taustoja, hän mollasi tätä negatiiviseksi ja pessimistiseksi kuskiksi, jollaista Renault ei tarvitse ensi kaudella. Yhtiön satsaukset ovat jo täysin vuodessa 2021, joten sarkastisesti työyhteisöään piikittelevä Hülkenberg ei olisi kovinkaan hedelmällistä seuraa ensi vuonna odotettavissa olevien ankeiden aikojen keskelle.

Prostin sanoja voi pitää katkeruutena sitä kohtaan, että Hülkenberg ei taipunut tallin toiveeseen, vaan halusi edelleen etsiä itselleen paikkaa kilpailukykyisemmästä tallista, mutta mestarilegendan ajatusta on helppo myös ymmärtää. Hülkenberg mitä ilmeisemmin on juuri niin vaikea tapaus kuin mitä hänestä kerrotaan.

Vielä viisi vuotta sitten lupaavana pidetty Hülkenberg oli aina ehdokaslistan kärjessä, kun isoissa tiimeissä näytti olevan kuskipaikka vapaana. Ferrarin valitessa Kimi Räikköstä  Felipe Massan seuraajaksi, Hülkenberg oli nuoremmista kuskeista ensimmäisenä jonossa paikkaa kärkkymässä. Sama toistui miltei joka kesä. Muutamaa vuotta myöhemmin näin ei enää ollut. Paikkoja löytyi enää Force Indian ja Renault’n kaltaisista ylemmän keskikastin tiimeistä. Samalla kokeneen ketun toivoton jahti sen ensimmäisen palkintopallipaikan saavuttamiseksi on venynyt jo ennätykselliseen 170 kisaan.

Tällä kaudella jännitys on kohdistunut siihen, pystyykö uusi tallikaveri Daniel Ricciardo nostamaan tehdastiimin heti palkintopallille, kun Hülkenberg ei siihen ole pystynyt. Ainakaan vielä ei näin ole käynyt, vaikka Monzan neljäs tila olikin jo parasta Rellua sitten vuoden 2011 sarjasta vetäytymisen.

Hülkenberg on saanut kauden aikana kritiikkiä henkisistä ominaisuuksistaan myös tallipäällikkö Cyril Abiteboulilta, kun hän pilasi Hockenheimin sadekisan tarjoaman tilaisuutensa ulosajoon varsin kriittisessä vaiheessa.

– Meillä on sellainen käsitys, että kun jokin tulee hänen tavoiteltavakseen, on se sitten kuudes sija tai jotain muuta, se karkaa häneltä. Hän sabotoi itseään, Abiteboul totesi.

Katkeroituminen uran kulusta ja ymmärrys sen jäämisestä varsin vaatimattomaksi ovat alkaneet näkyä myös Hülkenbergin käytöksessä mediaa kohtaan. F1-varikolta löytyy kaikenlaista meriiteistä vapaata vaatijaa ja primadonnaa, mutta Hülkenberg on kaikesta näennäisestä kohteliaisuudestaan huolimatta persoonana aivan selvästi sieltä vaativimmasta päästä.