Järkytyksen ja surun merkit näkyivät kaikkialla Newtownin pikkukaupungissa. Kukkia, tuen ilmaisuja kylteissä, ilmapalloja, kynttilöitä ja tyrmistyneitä asukkaita. Ja tietysti mediaa.
En muista nähneeni niin montaa tv-satelliittilähetinautoa yhdessä paikassa sitten syksyn puoluekokousten. Pienen kaupungin kapea pääkatu olikin uskomattoman ruuhkan vallassa, eikä tilannetta helpottanut sekään, että koululle johtava tie oli katkaistu liikenteeltä ja siis myös uteliailta.
Lauantaina iltapäivällä kaupunkiin johtava tie oli niin ruuhkautunut, että liikkumaton autojono ulottui kilometrejä sen ulkopuolelle. Jotkut olivat tulossa paikalle kukkien kanssa, jotkut yksinkertaisesti vain ällistelemään.
Tv-yhtiöt olivat vakuuttaneet, että erityisesti lapsia haastatellaan varoen ja vain vanhempien läsnä ollessa. Se piti paikkansa kuitenkin vain teoriassa. Kun Newtownin kadulle ilmestyi ala-asteikäinen lapsi vanhempiensa kanssa, niin ympärille lehahti juoksujalkaa lauma toimittajia ja kuvaajia tv-kamerat surraten. Yritä siinä sitten sanoa ei, kun kysymyksiä satelee joka puolelta, eikä kukaan vaivaudu kysymään minkäänlaisia lupia.
Ja toimittajiahan oli paikalla huomattavasti enemmän, kuin paikallisia asukkaita.
Uutiskilpailu poiki myös harvinaisen paljon väärää tietoa sekä huhuja. Tosiasioiden tarkastamatta jättämiseen ja huhujen kertomiseen tosiasioina syyllistyivät myös Yhdysvaltain johtavat mediat, eivätkä vain skandaalijulkaisut.
Lentomatkustajat Hartfordin lentokentällä Connecticutissa olivat jähmettyneet tuijottamaan tv-ruutuja, joissa murhenäytelmää seurattiin taukoamatta.
– Jos tämä ei nyt tuo mitään muutosta, aselakeihin tai asenteisiin, niin olemme tuhoon tuomittuja, kommentoi vieressäni istunut mies.
– Emmekö me opi koskaan, kaikki vain pahenee kerta kerralta, ei tämä ole mitään videopeliä.
Tutkija soimaa salamauutisointia – USA:n kouluampumisesta mediasotku
Katso Päivi Sinisalon juttu (Seitsemän uutiset 16.12.2012)
Sumo video id