Yksi vaateteollisuuden möröistä on materiaali nimeltä puuvilla. Puuvillan viljelyyn ja jatkojalostamiseen liittyy liuta kyseenalaisia seikkoja. Puuvillalle olisi syytä keksiä varteenotettavia vaihtoehtoja – osittain niin on jo tehtykin.
Puuvillatuotanto on ympäristön kannalta kuluttavaa. Puuvillan viljeleminen vaatii paljon vettä. Siksi monilla puuvillan viljelyyn keskittyneillä alueilla pohjavesivarannot ovat päässeet hupenemaan ennätyksellisen alhaisiksi. Puuvillaa myös viljellään usein alueilla, joilla vettä on käytettävissä niukasti jo entuudestaan. Tuotanto vaatii vettä paljon: yhden puuvillakilon tuottamiseen arvioidaan tarvittavan jopa 20 000 – 40 000 litraa vettä.
Puuvillanviljely vie myös peltopinta-alaa ruuan viljelyltä. Yksi suuri epäkohta on lisäksi se, että puuvillanviljelyssä ei säästellä lannoitteita ja torjunta-aineita.
Mikä neuvoksi? Mistä ekologisempi vaihtoehto puuvillalle? Vastaus on lähempänä kuin moni arvaakaan.
Sokeriruokoa, biomassaa, kalannahkaa
Vaatesuunnittelija ja bloggaaja Anniina Nurmi kertoo, että esimerkiksi luomupuuvillassa on paljon hyviä ominaisuuksia, mutta se ei ole lopullinen ratkaisu. Aikaansa edellä olevat tekstiiliteollisuuden kehittäjät ovat kääntäneet katseensa jo aivan muualle kuin puuvillapeltojen suuntaan.
Nurmi nostaa esille luonnonkuidut kuten hampun ja nokkosen, joita on käytetty iät ja ajat, mutta jotka jostain syystä ovat välillä päässeet unohtumaan. Nurmi kannustaisi tarttumaan hampun ja nokkosen kaltaisiin materiaaleihin ja kehittämään niitä eteenpäin uudenlaisilla tekniikoilla.
− Kehitteillä on materiaaleja, joiden raaka-aineena käytetään uusiutuvia, biohajoavia materiaaleja. Lopputuloksena syntyisi materiaaleja, jotka olisivat ominaisuuksiltaan lähempänä tekokuituja.
