Miltä synnyttäminen tuntuu? Naiset vastaavat

Maria Sbytova

"Sattuuhan se, eri vaiheissa eri tavalla ja kokemus vaihtelee muutenkin. Avautumisvaihe on  vähän niin kuin olisi tosi pahat menkkakivut, ja sitten ne potenssiin sata. Yltyvät silleen aaltomaisesti kunnes vaan sattuu niin totaalisesti, että järki lähtee. Kauheinta maailmassa minun mielestäni, onneksi se vain unohtuu lapsen myötä: muistan lähinnä kivun olleen niin hirveää, että teki mieli kuolla. Huoli lapsesta tietty vaivaa myös, että meneehän kaikki hyvin? Ponnistusvaihe ei oikeastaan ole niin kamala, vähän kuin pusertaisi oikein ison kakan. Painontunne ikään kuin pakottaa pelosta huolimatta ponnistamaan. Onneksi on lääkkeet ja epiduraalit ja muut. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kiduttaa itseään luomusynnytyksellä, kun ei onneksi ole pakko. Sen sijaan sitä en ihmettele, että synnytys on kehittyvissä maissa yhä yleinen kuolinsyy nuorilla naisilla, joilla ei ole samaa hoitoa tarjolla kuin meillä onnekkailla täällä."
– Nainen 28, 2 kakaraa ja avoliitto

Maria Sbytova

"Synnyttäminen sattuu, siitä ei pääse mihinkään. Ja vaikka "ottaisi kaikki mahdolliset tropit", niin se sattuu silti. Siihen kannattaa varautua ja miettiä miten aikoo selvitä.  Supistuskipu tuntuu polttavalta kiristyvältä renkaalta alavatsan ympärillä, kipu etenee aaltoina, alkaa pienellä nippailulla ja sitten voimistuu, mutta mikä on älytöntä, niin supistusten välissä tulee hetki jolloin ei satu yhtään ja sitten se taas alkaa.

Tärkeätä on kuitenkin muistaa, että sen lisäksi että sattuu, niin samalla tapahtuu jotain merkittävää ja ainutkertaista, syntyy uusi ihminen. Jälkikäteen olo on euforinen, kuin olisi hypännyt benjihypyn tai kiivennyt Himalajalle, käynyt kuoleman porteilla. Selvinnyt ja saanut palkinnoksi todella suloisen ja mahtavan asian."
– Nainen 32, parisuhteessa

Kilpailuformi3