Miltä synnyttäminen tuntuu? Naiset vastaavat

"Itse selvisin synnytyksestä lopulta ilokaasun voimin melko helpolla. Viisi päivää ennen synnytystä olivat kuitenkin suoraan sanottuna helvettiä. Aluksi supistukset eivät olleet oikein mitään, mutta sitten vauva vaihtoi asentoa niin, että rakkoni painui umpeen. Asiaa ei tajuttu ajoissa ja siksi en käynyt kahteen synnytystä edeltävään päivään pissalla juuri ollenkaan ja rakossa tuntunut paine teki supistukset todella ikäviksi.

Kun pääsin lopulta sairaalaan, sujui kaikki sen jälkeen hyvin. Olin synnyttämässä 12 tuntia ja se oli mielestäni ihan siedettävä kokemus. Ilokaasu auttoi siihen, etten turhaan keskittynyt kipuun ja rentoutti sen verran, että sain jopa nukuttua muutaman tunnin. Ponnistusvaiheessa kaasu otettiin pois. Mielestäni itse synnytys ei sattunut juurikaan, mutta kummalliseltahan se tuntui, kun lapsi lipsahti ulos. Muistan miettineeni jälkikäteen, että eihän siinä mitään ihmeellistä ollut. Tuntui siltä, että kaikissa elokuvissa on vain ylidramatisoitu koko homma."
– Nainen, 27, avoliitossa

Maria Sbytova

"Sattuuhan se, eri vaiheissa eri tavalla ja kokemus vaihtelee muutenkin. Avautumisvaihe on  vähän niin kuin olisi tosi pahat menkkakivut, ja sitten ne potenssiin sata. Yltyvät silleen aaltomaisesti kunnes vaan sattuu niin totaalisesti, että järki lähtee. Kauheinta maailmassa minun mielestäni, onneksi se vain unohtuu lapsen myötä: muistan lähinnä kivun olleen niin hirveää, että teki mieli kuolla. Huoli lapsesta tietty vaivaa myös, että meneehän kaikki hyvin? Ponnistusvaihe ei oikeastaan ole niin kamala, vähän kuin pusertaisi oikein ison kakan. Painontunne ikään kuin pakottaa pelosta huolimatta ponnistamaan. Onneksi on lääkkeet ja epiduraalit ja muut. En ymmärrä, miksi kukaan haluaisi kiduttaa itseään luomusynnytyksellä, kun ei onneksi ole pakko. Sen sijaan sitä en ihmettele, että synnytys on kehittyvissä maissa yhä yleinen kuolinsyy nuorilla naisilla, joilla ei ole samaa hoitoa tarjolla kuin meillä onnekkailla täällä."
– Nainen 28, 2 kakaraa ja avoliitto

Maria Sbytova

"Synnyttäminen sattuu, siitä ei pääse mihinkään. Ja vaikka "ottaisi kaikki mahdolliset tropit", niin se sattuu silti. Siihen kannattaa varautua ja miettiä miten aikoo selvitä.  Supistuskipu tuntuu polttavalta kiristyvältä renkaalta alavatsan ympärillä, kipu etenee aaltoina, alkaa pienellä nippailulla ja sitten voimistuu, mutta mikä on älytöntä, niin supistusten välissä tulee hetki jolloin ei satu yhtään ja sitten se taas alkaa.

Tärkeätä on kuitenkin muistaa, että sen lisäksi että sattuu, niin samalla tapahtuu jotain merkittävää ja ainutkertaista, syntyy uusi ihminen. Jälkikäteen olo on euforinen, kuin olisi hypännyt benjihypyn tai kiivennyt Himalajalle, käynyt kuoleman porteilla. Selvinnyt ja saanut palkinnoksi todella suloisen ja mahtavan asian."
– Nainen 32, parisuhteessa

Kilpailuformi3

• 08.04.202320:21
  Ero

  Onko seksin puute käypä syy lopettaa parisuhde? Lukijaraati vastaa: "Jos olet jo yrittänyt puhua..."
• 19.02.202320:16
  Raati vastaa

  Miten toimia takertuvan kumppanin kanssa? Lukijaraati neuvoo: "Helpoiten saa tasapainoon, kun hommaa sylikoiran tai jenkkiauton"
• 18.12.202215:29
  Raati vastaa

  Lukijaraadin mukaan jokaisen parin kannattaisi keskustella parisuhteen rajoista – "Olemme käyneet tästä tiukan keskustelun suhteen alkuvuosina, kun selvisi että..."
• 04.12.202215:29
  Joululahjat

  Mitä lahjaksi kumppanille, kun rahat ovat tiukilla? Raadin kekseliäät vinkit: "Jos lahjan arvo mitataan vain rahassa..."
• 03.12.202220:31
  Raati vastaa

  Mitä tehdä, kun halut eivät kohtaa parisuhteessa? Lukijaraati on yksimielinen
• Lataa lisää