Miltä gynekologilla käynti tuntuu? Naiset vastaavat

Pelottaako gynekologille meno? Näin gynekologinen tutkimus tehdään:"Ei kannata jäädä epämääräisten oireiden takia kotiin yksin" 4:17
Katso myös: Pelottaako gynekologille meno? Näin gynekologinen tutkimus tehdään: "Ei kannata jäädä epämääräisten oireiden takia kotiin yksin"

Juttusarjassa naiset vastaavat joka viikko lukijoiden kysymyksiin liittyen seksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun elämään!

"Miltä gynekologilla käynti ja sen sisältämä riisuutuminen ja jalat levällään olo tuntuvat konkreettisesti nimenomaan henkiseltä kannalta? Mitä ajatuksia ja tunteita herää käyntiä ennen, tapahtumien aikana ja sen jälkeen? Mitä ajatuksia ja tunteita rintojen tutkiminen herättää? Ovatko ajatukset ja tunteet muuttuneet iän ja käyntikertojen myötä? Ja miten avoimesti juttelette näistä naistentautiasioista oman miehenne kanssa?" kysyy nimimerkki Ei korvapuusteja, kiitos!.

Näin naiset vastasivat

"Hei Ei korvapuusteja, kiitos!. On myönnettävä, että harvoin on saapastellut ulos gynekologin vastaanotolta, niin että olisi vain lasketellut itsetunnon korkeimmalla aallolla. Usein on jäänyt vähän kummallinen ja ehkä jopa loukattu olo. Jälkikäteen olen miettinyt lääkärin suhtautumista itselle hyvin intiimiin tilanteeseen, ja se tuntuukin olevan huonojen kokemusten keskiössä. On lähtökohtaisesti outoa, että siinä makaa ketarat ojossa, ja joku ihminen tunkee sisään erilaisia objekteja. Mutta tilanteen pystyy perustelemaan itsellensä, koska kyse on terveydenhoidosta. Ehkäisystä puhuminen ei ole koskaan tuntunut vaivaannuttavalta. Kummalliset kokemukset ovat liittyneet aina itse toimenpiteisiin.

Esimerkiksi jos lääkäri ei lainkaan kerro siitä, mitä tekee, tulee tilanteesta aika irvokas. Kerran eräs lääkäri innostui keskustelemaan opinnoistani, joista olisin voinut toki puhua, mutta mieluummin housut jalassa. Aiheesta innostuttuaan hän ei kertonut, mitä teki, vaan survoi vain sisääni esineitä ja poukkoili aiheesta toiseen. Hän myös poistui huoneesta hakemaan opintoihin liittyvää kirjaa, jättäen minut siihen makaamaan ilman housuja jokin asia sisässäni katselemaan, kuinka ikkunan ohi käveli kattoremonttimiehiä, joilla oli melko hyvä näkyvyys sisään toimenpidehuoneeseen. Käynnin jälkeen soitin heti ystävälleni ja kävin läpi kokemuksen. Hän kertoi vastaavasta kokemuksesta, ja itselle jäi levollisempi olo. Vaikka olo on usein kummallinen, tiedän, ettei se ole syy jättää käyntejä väliin. Vanhemmiten osaan luonnollisestikin käsitellä asiaa järjellisemmin. Haluan tulla seulotuksi sairauksien varalta, kun siihen on mahdollisuus.

Puolison kanssa keskustelemme avoimesti kaikista aiheista, myös naistentaudeista. Se on vaatinut sen, että olen tietoisesti päättänyt puhua aiheista, joita tekisi mieli ujostella. Keskustelukulttuuri toimii kotonamme molempiin suuntiin ja puhumme myös miesten vaivoista ja terveydentiloistamme yleisestikin."
– 30, avoliitossa

"Käyminen ei tunnu oikeastaan miltään. Vähän samalta, kuin otattaisi verinäytteen lääkärillä. Ei sitä jännitä mitenkään erityisesti, kun taas ennen hammaslääkärikäyntiä saatan olla kovasti paniikissa. Tämä ei ole vuosien varrella muuttunut.

Jotkut toimenpiteet, kuten papa-koe, sattuvat ja tuntuvat ikäviltä. Se ei ole hauskaa, mutta mieluummin olen hetken epämukavuudessa kuin kuolen vakavaan sairauteen, joka olisi voitu havaita. Osa gynekologeista unohtaa kertoa, tai ei muuten vain kerro, mitä tekee. Se on ärsyttävää. Haluan tietää, mitä minulle tehdään, miksi ja millä härvelillä. Toisaalta olen tavannut myös gynekologeja, jotka selittivät kaiken juurta jaksain, se on mukavaa.

Rintojani on tutkinut niin mies kuin nainenkin. Homma on asiallisen kliinistä, eikä siinä oikeastaan herää ajatuksia. Joskus voi jännittää se, että jos sieltä löytyykin jotakin. Välillä tutkiminen sattuu, mutta edelleen, mieluummin hetken tuska kuin "se toinen vaihtoehto". 

Voisin kertoa näistä asioista kumppanilleni, mutta ne eivät oikeastaan ole tulleet puheeksi. En tiedä, miksi. Ehkä siksi, että kyseessä ei ole ollut sairauden hoito, vaan pelkkä rutiinikäynti."
– 30, parisuhteessa

"En voi sanoa, että jalkojen levittämien tuntemattoman henkilön naaman edessä tuntuisi kovin miellyttävältä, mutta ensimmäisten jännitystä aiheuttaneiden kertojen jälkeen asiaan on kuitenkin jo tottunut. Ei se ole sen kummempi asia kuin mikään muukaan lääkärin hoitotoimenpide. Miehelle kerron aika avoimesti kaikista samoista asioista, joista puhun gynekologinkin kanssa. Asiat koskettavat kuitenkin osaltaan myös häntä."
– 25, avoliitossa

"Se on lääkärikäynti siinä, missä muutkin. En analysoi sitä, kuten en analysoi muitakaan lääkärikäyntejä. En myöskään juttele näistä mieheni kanssa, ellei ole tarpeellista, eli olisi jotain, mitä hänen tulisi tietää. Esimerkiksi, että olisin vakavasti sairas."
– 36, naimisissa

Alla näet kaksi seuraavaa kysymystä. Miten vastaisit tähän?

Entä miten vastaisit tähän?

Mitä itse haluaisit kysyä? Lähetä oma kysymyksesi tässä:

Juttua päivitetty 30.12.2021 klo 8.19 linkkien ja videon osalta.

Lue myös:

    Uusimmat