Juttusarjassa naiset vastaavat joka viikko lukijoiden kysymyksiin liittyen seksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun elämään!
"Miltä gynekologilla käynti ja sen sisältämä riisuutuminen ja jalat levällään olo tuntuvat konkreettisesti nimenomaan henkiseltä kannalta? Mitä ajatuksia ja tunteita herää käyntiä ennen, tapahtumien aikana ja sen jälkeen? Mitä ajatuksia ja tunteita rintojen tutkiminen herättää? Ovatko ajatukset ja tunteet muuttuneet iän ja käyntikertojen myötä? Ja miten avoimesti juttelette näistä naistentautiasioista oman miehenne kanssa?" kysyy nimimerkki Ei korvapuusteja, kiitos!.
Lue myös: Pari sai lapsen hedelmöityshoidoilla, mutta vauva kuuluikin toisille: "Sanoinkuvaamaton painajainen"
Näin naiset vastasivat
"Hei Ei korvapuusteja, kiitos!. On myönnettävä, että harvoin on saapastellut ulos gynekologin vastaanotolta, niin että olisi vain lasketellut itsetunnon korkeimmalla aallolla. Usein on jäänyt vähän kummallinen ja ehkä jopa loukattu olo. Jälkikäteen olen miettinyt lääkärin suhtautumista itselle hyvin intiimiin tilanteeseen, ja se tuntuukin olevan huonojen kokemusten keskiössä. On lähtökohtaisesti outoa, että siinä makaa ketarat ojossa, ja joku ihminen tunkee sisään erilaisia objekteja. Mutta tilanteen pystyy perustelemaan itsellensä, koska kyse on terveydenhoidosta. Ehkäisystä puhuminen ei ole koskaan tuntunut vaivaannuttavalta. Kummalliset kokemukset ovat liittyneet aina itse toimenpiteisiin.
