Juttusarjassa naiset vastaavat joka viikko lukijoiden kysymyksiin liittyen seksiin, ihmissuhteisiin ja muuhun elämään!
"Miltä gynekologilla käynti ja sen sisältämä riisuutuminen ja jalat levällään olo tuntuvat konkreettisesti nimenomaan henkiseltä kannalta? Mitä ajatuksia ja tunteita herää käyntiä ennen, tapahtumien aikana ja sen jälkeen? Mitä ajatuksia ja tunteita rintojen tutkiminen herättää? Ovatko ajatukset ja tunteet muuttuneet iän ja käyntikertojen myötä? Ja miten avoimesti juttelette näistä naistentautiasioista oman miehenne kanssa?" kysyy nimimerkki Ei korvapuusteja, kiitos!.
Lue myös: Pari sai lapsen hedelmöityshoidoilla, mutta vauva kuuluikin toisille: "Sanoinkuvaamaton painajainen"
Näin naiset vastasivat
"Hei Ei korvapuusteja, kiitos!. On myönnettävä, että harvoin on saapastellut ulos gynekologin vastaanotolta, niin että olisi vain lasketellut itsetunnon korkeimmalla aallolla. Usein on jäänyt vähän kummallinen ja ehkä jopa loukattu olo. Jälkikäteen olen miettinyt lääkärin suhtautumista itselle hyvin intiimiin tilanteeseen, ja se tuntuukin olevan huonojen kokemusten keskiössä. On lähtökohtaisesti outoa, että siinä makaa ketarat ojossa, ja joku ihminen tunkee sisään erilaisia objekteja. Mutta tilanteen pystyy perustelemaan itsellensä, koska kyse on terveydenhoidosta. Ehkäisystä puhuminen ei ole koskaan tuntunut vaivaannuttavalta. Kummalliset kokemukset ovat liittyneet aina itse toimenpiteisiin.
Esimerkiksi jos lääkäri ei lainkaan kerro siitä, mitä tekee, tulee tilanteesta aika irvokas. Kerran eräs lääkäri innostui keskustelemaan opinnoistani, joista olisin voinut toki puhua, mutta mieluummin housut jalassa. Aiheesta innostuttuaan hän ei kertonut, mitä teki, vaan survoi vain sisääni esineitä ja poukkoili aiheesta toiseen. Hän myös poistui huoneesta hakemaan opintoihin liittyvää kirjaa, jättäen minut siihen makaamaan ilman housuja jokin asia sisässäni katselemaan, kuinka ikkunan ohi käveli kattoremonttimiehiä, joilla oli melko hyvä näkyvyys sisään toimenpidehuoneeseen. Käynnin jälkeen soitin heti ystävälleni ja kävin läpi kokemuksen. Hän kertoi vastaavasta kokemuksesta, ja itselle jäi levollisempi olo. Vaikka olo on usein kummallinen, tiedän, ettei se ole syy jättää käyntejä väliin. Vanhemmiten osaan luonnollisestikin käsitellä asiaa järjellisemmin. Haluan tulla seulotuksi sairauksien varalta, kun siihen on mahdollisuus.
