Mikä julkkiksen kuolemassa kiinnostaa?

- Julkisuuden henkilöt ovat kavereita meille, ystäviä, jotka tunnemme vaikkemme henkilökohtaisesti tunnekaan, poliisipastori Carita Pohjolan-Pirhonen Helsingin poliisilaitokselta toteaa.

- Heihin samastutaan, koska tiedämme heidän elämästään niin paljon.

Pohjolan-Pirhonen uskoo, että julkkisten kuolemantapaukset kiinnostavat tuttuuden takia. Kuolemantapausten selvittelyssä kiinnostaa tilanteen peruuttamattomuus. Kun kysymyksessä julkisuudesta tuttu henkilö, on tilanne yhtä lopullinen, kuin silloin, jos kuolemantapaus sattuisi omaan lähipiiriin.

- Haluamme ymmärtää, hallita, saada mysteeristä otteen, ettei se olisi niin pelottavaa. Julkkisten menehtyessä käymme läpi omia kuolemaan liittyviä tunteita, mikä on hyvä asia, Pohjolan-Pirhonen toteaa.

"Media antaa mahdollisuuden surra"

Eilen mediassa uutisoitiin Tony Halmeen edesmenosta. Halme löydettiin kuolleena kotoaan lauantain ja sunnuntain välisenä yönä, vierellään laiton pistooli. Tapaukseen ei epäillä liittyvän rikosta.

Entinen kansanedustaja ja nyrkkeilijä Halme oli ristiriitainen hahmo, jonka tekemisiä seurattiin mediassa aktiivisesti. Halmeen kuolema on ylittänyt uutiskynnyksen Yhdysvalloissa asti.

- Toisinaan kuolintapauksia uutisoidessa saatetaan mennä liian intiimille alueelle. Media ei mielestäni repostele surutyöllä, vaan tarjoaa mahdollisuuden surra, Pohjolan-Pirhonen pohtii.

Pohjolan-Pirhonen uskoo kuitenkin, että median pitäisi antaa läheisten surutyölle tilaa:

- Ihmiset haluavat tietoa ja media antaa sitä heille. Kun haastatellaan shokkivaiheessa olevaa, pitää muistaa, miten paljas ihminen on tuolloin. Kertooko haastateltava tuntemuksistaan samoin sanoin puolenkin vuoden päästä?

Julkisuudessa ajatuksiaan Halmeen kuolemasta ovat kertoneet puoluetoverit Raimo Vistbacka ja Timo Soini. Pohjolan-Pirhosen mukaan läheisten haastattelut auttavat tekemään tapahtumasta yleisölle konkreettisemman.

Miten käsitellä surutyötä?

Poliisipastori Pohjolan-Pirhosen mukaan kuoleman jälkeen edesmenneen arvostus tietyllä tavalla nousee. Ihmisestä muistellaan mieluummin hyvää kuin pahaa.

Pohjolan-Pirhonen uskoo, että kuolleeseen sijoitetaan ominaisuuksia, jotka lähtevät surijoista itsestään:

- Kuollut edustaa meille jotain ideaalista, ja joskus se voi olla vääristynyt kuva. Tunteiden siirto on meille tavallista, mutta se menee toisinaan liian pitkälle.

Poliisipastori kohtaa työssään paljon rikosten uhrien läheisiä, joita auttaa surutyössä. Pohjolan-Pirhonen neuvoo, että surutyön onnistumiseksi pitää osata kuunnella, mitä surevalla on sanottavaa.

- Kaikki tunteet, joita surussa tuntee, ovat oikeita. Sekä hyvät että pahat tunteet on tärkeää ottaa vastaan. On tärkeää, ettei vain kuuntele, vaan myös kuulee.

Lue myös: