Mauri Koskela on mies, joka on nähnyt valtaosan maailman kriiseistä – "Kun muut jo ampuvat, niin suomalainen vielä keskustelee"

Yllä olevalta videolta voit katsoa, miten prikaatikenraali Mauri Koskela kertoo suomalaisrauhanturvaajien osaamisesta.

Lämpömittarin lukema on kivunnut yli 30 asteen, mutta prikaatikenraali Mauri Koskela kertoo erittäin rauhallisesti kokemuksistaan maailman kriisien polttavimmista pisteissä. 

Lue myös: 

"Tilanne Syyriassa jatkuu pitkään levottomana" – Professori hakisi ratkaisua Lähi-idän tilanteeseen 1990-luvun lopusta

Koskela palasi YK:n Golanin Undof-operaation apulaiskomentajan tehtävistä takaisin Suomeen kesäkuun alkupuolella. Suomi on ollut mukana operaatiossa vuosina 1979–1993 ja uudelleen vuodesta 2016 lähtien. 

Paljon oli ehtinyt muuttua ja tapahtua alueella, jonne Koskela lähti myös ensimmäiselle komennukselleen vuonna 1989.

– Silloin alueella vallitsi todellinen aselepo, ei ollut konflikteja tässä määrin. Suurimmat olivat luvattomat linjojen ylitykset, kun paimenet ylittivät niitä lampaiden kanssa, Koskela pohtii.

Syyria menetti alueen Israelille kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Kuusi vuotta myöhemmin, 1973, Syyria yritti valloittaa alueen takaisin, mutta epäonnistui. YK:n rauhanturvaoperaatio puolestaan alkoi vuonna 1974 tarkoituksenaan valvoa maiden välistä tulitaukoa.

Koskelan mukaan aseleposopimus oli merkki siitä, että Undof oli onnistunut tehtävässään.

Kukkulat ovat olleet viime viikot myös kansainvälisten uutisten polttopisteessä Syyrian sisällissodan painopisteen siirtyessä kohti maan eteläosia.  

Ero ensimmäisen ja viimeisimmän komennuksen välillä oli Koskelan mukaan suuri. Apulaiskomentajana operaatiossa toiminut mies näyttää vakavalta.

– Toki olosuhteet olivat paljon paremmat silloin. Ihmisten asumisolosuhteet olivat esimerkiksi paljon paremmat. Oli liiketoimintaa, jonkinlaista maataloutta, nyt siellä on tuhoa, hävitystä ja pakolaisia.

Toivo kulkee hävityksen rinnalla

Koskelan tarinoissa hävityksen rinnalla kulkee toivo. Toivo lepää hänen mukaansa erityisesti siviilien uskossa parempaan tulevaan. Toivon lisäksi kriisialueilla tarvitaan kuitenkin rautaista ammattitaitoa hoitaa asiat puolueettomasti, rauhallisesti ja neuvottelemalla. 

Prikaatikenraali katsoo silmiin ja nostaa jälleen esiin suomalaisrauhanturvaajien ja -sotilaiden ammattitaidon.

– Olemme käyttäneet sellaista sanontaa, että kun muut jo ampuvat, niin suomalainen vielä keskustelee. 

Keskustelun lisäksi suomalaisille on Koskelan mukaan iskostunut takaraivoon kaveria ei jätetä -asenne. Tämä konkretisoitui Koskelalle erityisellä tavalla Cimic-operaation yhteydessä Afganistanissa 2001– 2002. 

Kaveria ei jätetä

Tällä hetkellä Suomi osallistuu Afganistanissa Nato-johtoiseen RS-operaatioon, joka aloitti toimintansa vuonna 2015. 

Yhdysvalloissa tapahtuneiden syyskuun 11. terrori-iskujen jälkeen maa nousi kerralla koko maailman tietoisuuteen. Koskela matkasi Afganistaniin heti Cimic-operaation alkuvaiheissa. 

Työskentely operaation esikunnassa tarkoitti työskentelyä myös iltaisin. Yhtenä iltana esikunta joutui raketti-iskun kohteeksi. 

Suomalaisten hakijoiden oli tarkoitus tulla samanaikaisesti hakemaan Koskela esikunnasta. 

Lue myös: 

YK: Siviilikuolonuhrien määrä kasvanut Afganistanissa

– Soitin heille, että täällä on raketti-isku tapahtunut, en tiedä jatkuuko, älkää tulko, pysykää siellä missä olette, Koskela kertaa tapahtumia Afganistanin komennukselta. 

Koskela jatkaa tarinaansa rauhallisesti. Suomalaissotilaiden vastaus oli yksiselitteinen. 

– Vastaus oli, että sinua ei sinne jätetä. Olemme sopineet, että tulemme hakemaan sinut kotiin, ja me myös tulemme.

Niin suomalaiset sitten saapuivat täysissä varusteissa hakemaan Cimic-osaston päällikön kotiin. Koskelan mukaan teko herätti huomiota laajemminkin. 

– Se oli koskettava itselle, mutta myös aika lailla merkittävä osoitus suomalaisen sotilaan toiminnasta kaikille muille kansalaisuuksille.

Elämä siellä missä komennus

Ennen paluutaan Golanin kukkuloille, Koskelan ensimmäiseen ja viimeisimpään komennuskohteeseen, prikaatikenraali Mauri Koskela ehti toimia kriisinhallintatehtävissä muun muassa Liberiassa Afrikan länsirannikolla. 

Lue myös: 

Leena matkusti taistelemaan uudelleen nousevaa ebola-epidemiaa vastaan: "Suurin pelko, jos lähtee leviämään"

Puolivälissä Koskelan palvelusta vuosina 2013–2014 maassa puhkesi ebolaepidemia. Arviolta 11 000 paikallista sai surmansa. 

Koskelan mukaan ikävät tapahtumat eivät ole kuitenkaan vaikuttaneet häneen henkilökohtaisesti. Elämä on silloin siellä, missä komennus on. 

– Ehkä se jollain tapaa kuvastaa, että oma poika on jäänyt armeijan palvelukseen ja osallistunut jo kahteen operaatioon. Ei se ehkä niin pahoja arpia tai traumoja ole jättänyt, Koskela pohtii. 

Jännitys ja odotus säilyvät

Kriisinhallintakonkarin mukaan sen sijaan jokaiseen operaatioon lähtiessä yksi asia on pysynyt samana – jokaiseen komennukseen liittyy jännitystä ja odotusta. 

29-vuotiaana, ennen ensimmäiselle komennukselleen lähtöä, Koskelan valtasi jännittävä, kihelmöivä odotus, jota seurasi pelonsekainen jännitys. 

– Sitten kun pääsi operaatioalueelle ja näki, miten siellä tehtävät toteutetaan ja otetaan vastaan, niin se oli suunnaton helpotus.

Koskelan mukaan suomalaisella osaamisella ja koulutuksella voi astua suuriin, paremminkin kenen tahansa saappaisiin, vaikka koko operaation komentajan sijaiseksi räjähdysherkällä alueella.

Toukokuussa Koskela kirjaimellisesti astui näihin saappaisiin. Tällainen tilanne oli Israelin ja Syyrian välienselvittely alueella, johon Iranin väitettiin olevan juurisyy, Koskela kertaa tapahtumien kulkua. 

– Kun joudut keskellä taistelua toimimaan neuvottelijana osapuolten välissä, pyrkien rauhoittamaan tilanteen, jotta saisit osapuolet taas neuvottelupöydän ääreen sen sijaan, että käytettäisiin aseita, niin onhan se haastavaa. 

–  Siinä tiesi, että olin merkittävässä roolissa paikallisella tasolla, että jos siinä epäonnistut, niin siitä saattaa syttyä isompi palo alueella ja johtaa vaikka kuinka vakaviin seurauksiin, Koskela pohtii omaa rooliaan Undof-operaatiossa.