Markus Leikolan kolumni: Meidän yhteinen velkamme ja kauhistelun lyhyt oppimäärä – tässä valtionvelan faktat miljardin tarkkuudella

Kuten aina hallituksen budjettiesityksen aikoihin, tänäkin vuonna syksyn talouspoliittinen keskustelu alkoi velasta ja velkaantumisasteesta. Siis valtion velasta. Kerrataan ensin valtionvelan faktat miljardin tarkkuudella, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Markus Leikola.

Tänä vuonna bruttovelanottotarve on 39 miljardia, mutta nettona 18 miljardia, koska velkaa myös lyhennetään 21 miljardilla. Vuoden 2020 alussa ennen koronaa arvio lisälainojen tarpeesta oli vielä 2 miljardia.

Lainanotto alkoi, kun maahan piti rakentaa rautatie vuonna 1862, mutta vielä samalla vuosikymmenellä lainaa tarvittiin myös suurten nälkävuosien katastrofista selviämiseen. Voi siis sanoa, että lainaa on otettu aina siitä lähtien kuin Suomessa on ollut omaa rahapolitiikkaa – omaa merkityksessä, että siitä ei päätetä meidän ylitsemme Pietarissa, vaan joko Helsingissä tai muiden kanssa yhteisesti Frankfurtissa.

Valtionvelan käyttötarve on myös ollut sama: sekä yhteiskunnan rakentamiseen että säilyttämiseen. Sekin on pysyvää, että koskaan eivät verot ja maksut pelkästään ole riittäneet kummankaan päämäärän edistämiseen.

Valtionvelkaa oli ennen koronaa yhteensä yli 100 miljardia euroa – kymmenen kertaa enemmän kuin 90-luvun alun lamaan syöksyttäessä, mutta sen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut 60 prosentista 44 prosenttiin.

Toisaalta taas koko julkisen talouden – mukana siis koko valtiontaloutta paljon huonommassa jamassa oleva kuntatalouskin – alijäämä on ollut vain noin yksi prosentti bruttokansantuotteesta. Eli menot ylittävät tulot vain niukasti ja ollaan paljon alle EU:n suositusrajan, 3 prosenttia bruttokansantuotteesta.

Kenen ansiota?

Sipilän hallitus supisti velkaantumisvauhtia (mutta ei velkaa), alijäämää taas sitä edeltävät Kataisen ja Stubbin hallitukset.

Kun vuoden 2008 finanssikriisi sitten iski lujaa ja pitkään, julkistaloudella oli rahkeita puolustautua: sekä velkaa että alijäämää olivat paimentaneet alas niin Lipposen kuin molemmat Vanhasen hallituksetkin. Eli tällä vuosituhannella ansiota voivat ottaa itselleen vähän kaikki.

Ensi vuonna valtionvelkaa on sitten tulossa vähintään 135 miljardia – mutta kiitos matalan korkotason ja valtion hyvän luottoluokituksen, korkomenoja on vuodelle 2021 budjetoitu vain 0,9 miljardia, kun niiden summa viimeisimmässä tilinpäätöksessä oli 1,2 miljardia ja kymmenen vuotta sitten paljon yli kaksi miljardia.

Itse asiassa Suomi saa rahaa nyt niin halvalla, että valtion korkokulujen lasku 25 vuodessa on kutakuinkin samat neljä miljardia, jotka väestön ikääntymisestä johtuva kestävyysvaje on kasvanut samassa ajassa.

Julkisen velan määrää suhteessa bruttokansantuotteeseen on kauhisteltu, ja tämä suhdeluku onkin kovassa nousussa: Suomi on kolkutellut EU:n koronaa edeltävää ylärajaa 60 prosenttia, mutta nyt heilahdetaan 70 prosenttiin ja vuodelle 2024 ennustetaan velan vastaavan jo 80 prosenttia tuolloisesta bruttokansantuotteesta.

Velan hoitokulut näyttävät kuitenkin aivan toista: jos kymmenen vuotta sitten kestimme sen, että valtionvelan hoitokulut veivät 1,1 prosenttia bruttokansantuotteesta, niin samalla 1,1 prosentilla ja vuoden 2021 arvioidulla korkotasolla meillä olisi varaa ensi vuoden 135 miljardin velan sijasta yli 417 miljardin velkaan.

Huh!

Eniten velkaa yrityksillä

Mutta entä jos ajattelisimmekin, että valtio ja kunta olemme me kaikki? Nimittäin kotitalouksien velat ovat 187 miljardia (huh), mutta varat 335 miljardia (huh huh). Ja pelkästään tämän vuoden toisella neljänneksellä varojen ja velkojen ero eli kotitalouksien nettovarallisuus kasvoi 14 miljardia – ei kauhean paljon vähemmän kuin valtion lisävelanotto.

Eniten velkaa on kuitenkin yrityksillä: 235 miljardia, siis melkein yhtä paljon kuin koko 250 miljardin euron bruttokansantuotteemme. Kauhistelkaamme valtionvelan suhdeluvun, 70 prosenttia bruttokansantuotteesta, sijaan välillä yritysvelan suhdelukua 94 prosenttia bruttokansantuotteesta (huh huh huh).

Onneksi yrityksillä on varallisuuttakin. Yritysten oma pääoma nousi vuoden 2018 yhteensä 250 miljardista viime vuoden 265 miljardiin, siis yli 100 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Juuri tästä summasta löytyykin sitä puskuria, minkä ansiosta henkilöstöä ei pantu keväällä pihalle, vaan ainoastaan lomautettiin. Ja yritysten oma pääomakin ehti siis ennen koronaa kohentua 15 miljardilla.

Eli summataanpa: kotitalouksien ja yritysten hyvä koronakestävyys viime kädessä mahdollistaa sen, että valtiokin voi ottaa velkaa pitääkseen huolen kotitalouksien ja yritysten koronakestävyydestä. Velat jäävät toki tulevaisuuden sukupolvien maksettaviksi, mutta vielä toistaiseksi heille on jäljellä riittävästi perintöä, joilla maksaa sitä.

Ellei sitä jouduta syömään liikaa.

Huh.

Lue myös

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja