Kuten aina hallituksen budjettiesityksen aikoihin, tänäkin vuonna syksyn talouspoliittinen keskustelu alkoi velasta ja velkaantumisasteesta. Siis valtion velasta. Kerrataan ensin valtionvelan faktat miljardin tarkkuudella, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Markus Leikola.
Tänä vuonna bruttovelanottotarve on 39 miljardia, mutta nettona 18 miljardia, koska velkaa myös lyhennetään 21 miljardilla. Vuoden 2020 alussa ennen koronaa arvio lisälainojen tarpeesta oli vielä 2 miljardia.
Lainanotto alkoi, kun maahan piti rakentaa rautatie vuonna 1862, mutta vielä samalla vuosikymmenellä lainaa tarvittiin myös suurten nälkävuosien katastrofista selviämiseen. Voi siis sanoa, että lainaa on otettu aina siitä lähtien kuin Suomessa on ollut omaa rahapolitiikkaa – omaa merkityksessä, että siitä ei päätetä meidän ylitsemme Pietarissa, vaan joko Helsingissä tai muiden kanssa yhteisesti Frankfurtissa.
Valtionvelan käyttötarve on myös ollut sama: sekä yhteiskunnan rakentamiseen että säilyttämiseen. Sekin on pysyvää, että koskaan eivät verot ja maksut pelkästään ole riittäneet kummankaan päämäärän edistämiseen.
Valtionvelkaa oli ennen koronaa yhteensä yli 100 miljardia euroa – kymmenen kertaa enemmän kuin 90-luvun alun lamaan syöksyttäessä, mutta sen osuus bruttokansantuotteesta on laskenut 60 prosentista 44 prosenttiin.
Toisaalta taas koko julkisen talouden – mukana siis koko valtiontaloutta paljon huonommassa jamassa oleva kuntatalouskin – alijäämä on ollut vain noin yksi prosentti bruttokansantuotteesta. Eli menot ylittävät tulot vain niukasti ja ollaan paljon alle EU:n suositusrajan, 3 prosenttia bruttokansantuotteesta.
