Mainos

"Joka päivä on paljon tiukkoja paikkoja" – Lumenkorjuuseen liittyy monia riskejä, mutta lumikuski Jarilla on yksi vinkki, jolla jalankulkijat voivat välttyä vaaratilanteilta

2:58

Sankkojen lumisateiden jälkeen kaduilla liikkuu paljon lumikasoja pois siirtäviä työkoneita. Ihmisiltä usein puuttuu maltti ja ymmärrys siitä, miten suuret kuorma-autot ja kuormaajat kannattaisi ohittaa turvallisesti. 

Yksi ihminen koukkaa etukautta, toinen takakautta. Töölöläisellä sivukadulla riittää liikkujaa joka ilmansuunnasta siihen tahtiin, etteivät neljä peiliä ja peruutuskamera meinaa riittää jokaisen liikkeen tarkkailuun.

– Monesti on tuntunut siltä, että ihme, että täällä joku säilyy edes hengissä. Tällaisella hiljaisella kadulla on vielä ihan okei, mutta kun mennään tuohon sairaalan eteen Haartmaninkadulle, niin se on ihan oikeasti vaarallista touhua. Parhaimmillaan siinä on viisi konetta pyörimässä, joten on ihme, ettei ole vielä sattunut mitään, sanoo lunta kuljettavaa Staran kuorma-autoa ajava Jari Ryttyläinen.

Kiitävät pyöräilijät ja puhelimeen keskittyvät jalankulkijat suurin riski

Kun lava on lastattu lumella, Ryttyläinen naksauttaa vilkut pois päältä ja painaa pehmeästi kaasua. Kuorma-auto alkaa rullata hitaasti eteenpäin kapeaa katua pitkin, suuntanaan Meilahden Paciuksenkadulla sijaitseva väliaikainen lumenkaatopaikka. 

Useimmat todelliset vaaratilanteet tai riskit liittyvät jalankulkijoihin ja pyöräilijöihin, joita on autoja hankalampi havaita ympärillä.

– Katsokaa vaikka, miten paljon täällä on ihmisiä. Meidän pitäisi vielä mahtua tänne sekaan. Saa olla oikeasti tarkkana, tämä ei ole mitään vasemman käden hommaa ollenkaan, Ryttyläinen tuumaa ajaessamme hitaasti Haartmaninkatua pitkin ja virnistää leveästi.

– Talvipyöräily on niin paljon lisääntynyt, että pyöräilijöitä on nyt joka paikassa. Ja jos he eivät pyöräile, niin sitten he kantavat fillareitaan tuolla kinoksessa, Ryttyläinen naurahtaa.

Hän myös mainitsee puhelimiinsa keskittyvät jalankulkijat, jotka eivät välttämättä kiinnitä huomiota suuriin koneisiin. Moni tuntuukin luottavan liki sokeasti, että kuljettaja kykenee näkemään kaikkialle. Varsinkin paikallaan seisovia koneita ohitetaan aivan vierestä. Jossain vaiheessa paikallaankin seisovat koneet nytkähtävät liikkeelle.

Mikä on turvallisin tapa toimia suurten lunta kauhovien ja sitä pois vievien koneiden lähistöllä?

Ryttyläisen mielestä hyvä nyrkkisääntö olisi, että paikallaan seisovat koneet tulisi aina ohittaa etupuolelta, johon kuljettajalla on parempi näköyhteys. Rauhallisuuskaan koneiden lähistöllä tuskin olisi pahitteeksi. Kulkijoiden annetaan kyllä ohittaa koneet kaikessa rauhassa, kunhan heidät huomataan.

Kiukku vaikeista olosuhteista voi purkautua aura-autojen ja lumikuormien kuljettajiin

Kun jalkakäytävillä on lunta sääreen saakka ja julkinen liikenne takkuilee, kaupungin talvikunnossapidosta vastaavat työntekijät joutuvat helposti sylkykupeiksi. Samassa myös kuljettajat saavat oman täyslaidallisensa: työ on liian hidasta, suuret lumikasat syövät parkkipaikkoja ja työkoneet ovat kaikkialla teidentukkeena.

– Yleensä kun lunta on satanut monta päivää, tiet ovat tukossa ja ihmisten on vaikea kulkea autoilla, niin he melkein näyttvätä peukkua. Mutta suuri osa ei ymmärrä. Heilläkin on tietysti kiire, ja sitten me olemme tässä heidän edessään kolme minuuttia.

– Tuleehan siinä kaikenlaisia käsimerkkejä näytettyä. Me ei tietenkään näytetä, mutta sieltä tulee tännepäin, Ryttyläinen tarkentaa.

Lumikasat on pakko poistaa katujen varsilta, varsinkin risteysalueilta. Tarpeeksi korkeiksi noustuaan ne ovat näköesteitä, jotka riskeeraavat koko liikenteen. Siitä muistutti hiljattain Helsingin poliisikin. 

Urakka etenee kuorma kerrallaan

Harvoin muistaa ajatella asiaa kuljettajien näkökulmasta. Miten paljon nopeampaa lumen siivoaminen olisikaan, jos työkoneille annettaisiin tilaa ja työrauha. Ihmisten ja autojen väistelemisen sijaan voitaisiin keskittyä itse asiaan. Mutta tietysti kaupungissa pitää pystyä jatkamaan arkea siivoustöiden keskelläkin.

– Ei kaupunkia voi sulkea tykkänään. Täytyy koko ajan katsoa ympärille. Jos on ruuhkaa, niin totta kai minun täytyy siirtyä pois, Ryttyläinen sanoo ja peruuttaa antaakseen tietä takaa tulevalle taksille.

– Mutta ei tähän mitään suoranaista oikopolkua ole. Tässä täytyy vaan kuorma kerrallaan viedä ja tulla hakemaan seuraavaa. Ja pidettävä lakisääteiset tauot ja ruokatunnit.  Tosin nyt on sellainen porkkana, että saadaan yksi vapaapäivä, kun ei pidetä ruokataukoja tässä viikon aikana.

Työtä tehdään yötä myöten

Jari Ryttyläisen työvuoro on päätymässä reilun tunnin kuluttua, vaikka kello on hädin tuskin yli puolenpäivän. Kuorma-auto on startattu jo yhdeltä. Siis yhdeltä yöllä. Yö onkin kuljettajien kannalta parasta työaikaa, ja urakka etenee joutuisimmin. Kun raitiovaunut palaavat liikenteeseen, työ hidastuu taas. Aamuruuhkista puhumattakaan.

Iltaruuhkasta ei onneksi tarvitse murehtia, sillä Ryttyläisen työvuoro on nyt ohi. Kolmen yön työputkesta on enää viimeinen yö jäljellä. Ensi talvena hänen ei enää tarvitse sännätä öisin töihin sään sanelemana. Neljäkymmentä vuotta kuorma-autoja ajaneelle miehelle tämä talvi on viimeinen työkoneen puikoissa. Kesällä hän suunnittelee siirtyvänsä kesäloman kautta eläkkeelle. Näin suuria lumihankia hän muistaa viimeksi olleen vuosina 2010–2012, joten ajoitus tuntuu melkein kohtalon  ivalta.

– Vähempikin olisi minun mielestäni riittänyt, Ryttyläinen tuumaa.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja