Suomessa työskennelleiden metsämarjanpoimijoiden työehtojen toteutumisessa on havaittu isoja puutteita.
Lupa- ja valvontavirasto kertoo, että työsuojeluviranomainen teki viime keruukaudella poimijoiden tukikohtiin 20 käyntiä, joilla haastateltiin työntekijöitä.
Käyntien perusteella 15 yritykseen aloitettiin kauden jälkeen laaja tarkastus, jossa on valvottu palkkaa ja työaikoja.
Viraston mukaan tarkastetut työnantajat eivät esimerkiksi seuranneet työaikoja ja ajomatkoja, mikä vaikeuttaa myös palkanmaksun oikeellisuuden valvomista.
Jokaista alalla toimivaa yritystä ei tarkastettu, joten havainnot eivät välttämättä kerro koko marja-alan tilanteesta, Lupa- ja valvontavirasto huomauttaa tiedotteessa.
Marjanpoimijoiden asema muuttui viime vuonna työsuhteiseksi lakimuutoksen myötä. Muutos takaa poimijoille muun muassa vähimmäispalkan.
Lue myös: Ihmiskaupasta kertova Pitkä vuoro toi tietokirjallisuuden Finlandian Paavo Teittiselle
Työntekijät lähtivät varhain ja palasivat iltamyöhään
Poimijoille on maksettava korvaus matka-ajasta, jos matka poimintapaikalle ylittää 80 kilometriä. Työntekijöiden haastattelujen perusteella matkat olivat usein huomattavasti tätä pidempiä. Poimintapaikka saattoi löytyä jopa 200–300 kilometrin päästä tukikohdasta.
Työsuojeluviranomaisen tiedossa ei ole, että kenellekään olisi maksettu näistä korvauksia.
Monessa yrityksessä oli sen sijaan sovittu, että kuljettaja saa joka päivältä kiinteän korvauksen joko yhdestä tai kahdesta ajotunnista, riippumatta todellisesta ajoajasta.
Myös työtuntien kirjauksissa havaittiin ongelmia. Lupa- ja valvontaviraston mukaan oli tavallista, että työn kirjattiin alkaneen joka päivä tasatunnin kohdalla ja loppuneen niin, että työajaksi tuli tasan kahdeksan tuntia.
Tarkastajat eivät pitäneet tätä uskottavana, sillä on epätodennäköistä, että marjanpoimintapaikka olisi löytynyt joka päivä minuutilleen tasalta.
Lisäksi viranomaistietojen mukaan työntekijät lähtivät aiempien vuosien tapaan tukikohdasta varhain aamulla ja palasivat iltamyöhään.
Lue myös: Ulkomaisen työvoiman riistäminen kannattaa rahallisesti – tapauksiin liitettyjen yritysten johtajilla huipputuloja
Myös kulttuuriset tekijät vaikuttivat
Lupa- ja valvontaviraston työsuojeluosaston ylitarkastaja Merja Laakkonen arvelee, että virheellisten kirjausten taustalla voi olla myös kulttuurisia seikkoja.
– Jos työnantaja sanoo, että ajomatkan pituus saa olla korkeintaan 80 kilometriä, poimijat eivät kerro, että marjojen löytämiseksi piti ajaa 200 kilometriä. Tästä herää kysymys, ymmärtävätkö työntekijät, miksi näitä seurataan ja mitä se tarkoittaa heidän ansioidensa kannalta, Laakkonen sanoo tiedotteessa.
Työnantajat vetosivat työsuojeluviranomaiselle, että ilmoitetut kilometrilukemat ja työajat perustuvat luottamukseen, eikä todellisia määriä sen vuoksi voitu valvoa.
Työsuojeluviranomaisen mukaan keinoja kuitenkin olisi. Tietojen oikeellisuutta olisi voitu valvoa esimerkiksi tarkistamalla autojen kilometrilukemat sekä kirjaamalla poimijoiden lähtö- ja paluuajat.