Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-käräjät ovat jatkuneet tänään. Oikeudessa on kuultu jutussa syytettyjä toimittajia.
Kolmea Helsingin Sanomien toimittajaa syytetään turvallisuussalaisuuden paljastamisesta ja sellaisen yrityksestä, koska lehdessä julkaistiin vuoden 2017 lopulla Puolustusvoimien Viestikoekeskusta koskeva artikkeli. Syyttäjien ja Puolustusvoimien mukaan juttuun on sisällytetty Suomen ulkoista turvallisuutta vaarantavia, salassa pidettäviä tietoja.
Syytteessä ovat jutun kirjoittajiksi ilmoitetut Tuomo Pietiläinen ja Laura Halminen sekä entinen HS:n politiikan toimituksen vt. esimies Kalle Silfverberg, joka syyttäjien mukaan oli mukana juttuprosessissa.
Syyttäjän mukaan suunnitteilla oli myös pidempi juttusarja, joka perustui samoihin tietoihin. Syyte turvallisuussalaisuuden paljastamisen yrityksestä liittyy siihen.
Kolmikolle vaaditaan ehdollisia vankeusrangaistuksia. Kaikki kolme ovat kiistäneet syyllistyneensä rikokseen muun muassa sillä perusteella, että he eivät ole olleet vastuussa artikkelin julkaisusta, vaan artikkelin julkaisusta on päättänyt toimituksen johto.
Syyttäjä kommentoi tätä aiemmin istunnon aluksi ja sanoi, ettei HS:n sisäinen julkaisuprosessi vapauta syytettyjä rikosvastuusta, sillä kyse on rikoslakiin liittyvästä, eikä journalistisesta, asiasta.
Tänään oikeudessa on kuultu kaikkia jutussa syytettyjä toimittajia. Pietiläinen korosti puheenvuorossaan sitä, miten kaikki jutun tiedot ovat löydettävissä julkisista lähteistä. Halminen puolestaan korosti, miten pieni rooli hänellä oli jutun teossa ja miten hän koki tulleensa painostetuksi juttuprosessiin. Halmisen väitteet kollegaansa Pietiläistä kohtaan olivat paikoin koviakin.
Silfverberg puolestaan avasi oikeudessa HS:n toimituksellista prosessia ja kertoi siitä, ettei hän ole ollut julkaisuvastuussa jutusta.
Lue myös: Viestintäoikeuden professori: Tästä syystä Viestikoekeskus-oikeudenkäynti on yhteiskunnallisesti merkittävä – ”Tämän tyyppistä juttua ei ole meidän tuomioistuimissa ratkaistu”
Pietiläinen: Minulla ei ole päätäntävaltaa
Ensimmäisenä ääneen pääsi toimittaja Tuomo Pietiläinen.
Pietiläinen aloitti puheenvuoronsa kertomalla työhistoriastaan. Pietiläinen kertoi valmistuneensa maisteriksi vuonna 1993 ja aloittaneensa työt Helsingin Sanomien toimituksessa pian sen jälkeen.
Pietiläisellä on noin 30 vuoden kokemus HS:n toimituksesta, missä hän erikoistunut muun muassa tutkivaan journalismiin.
Hän kertoo kiinnostuneensa aikanaan Suomen siviili- ja sotilastiedusteluun liittyvistä asioista, sillä niistä oltiin säätämässä uusia lakeja. Pietiläisen mukaan aihe oli yhteiskunnallisesti merkittävä, sillä tiedustelun suunniteltiin kohdistuvan muun muassa jokaisen suomalaisten rajat ylittävään tietoliikenteeseen.
Pietiläinen kertoi oikeudelle siitä, miten tutkivan journalismin juttuprosessi yleensä lähtee käyntiin. Hän myös painotti sitä, ettei hänellä ole HS:n toimituksessa minkäänlaista päätäntävaltaa esimerkiksi artikkeleiden julkaisemiseen tai muiden toimittajien työhön liittyen.
Hän painotti useampaan otteeseen, ettei lähdesuojaan vedoten kommentoi kysymyksiä liittyen siihen, millaisia mahdollisesti salaiseksi määrättyjä asiakirjoja hänellä on ollut Viestikoekeskus-juttuprosessin aikana hallussaan.
Pietiläinen painotti myös, että kaikki julkaistuun juttuun päätyneet tiedot ovat olleet saatavilla julkisista lähteistä, kuten, että salassa pidettäviä asiakirjoja voi olla muillakin tahoilla kuin Puolustusvoimilla.
Pietiläinen kertoi, että on vuosien varrella tiedusteluaiheisiin erikoistuessaan haastatellut ja puhuttanut pitkästi useita tiedustelujohtajia eri puolilta maailmaa, ja että hänelle on muodostunut hyvä käsitys siitä, mitkä tiedusteluun liittyvät tiedot ovat yleistä tietoa ja mitkä "varsinaisia sotasalaisuuksia".
Pietiläinen kertoo, että loppuvuodesta 2017 julkaistun, Puolustuvoimien Viestikoekeskusta puivan artikkelin ulkoasun yksityiskohdat ihmettivät häntä. Hänen mukaansa graafikoille oli annettu tehtäväksi kuvittaa artikkeli. Pietiläinen oli valmiin kuvituksen nähdessään ihmetellyt, miksi artikkelissa oli "herkuteltu" salassa pidettävä -leimoilla.
"Olen aivan varma"
Kaikesta huolimatta Pietiläinen pitää selvänä sitä, ettei jutussa ole mitään sellaisia tietoja, joiden julkaiseminen täyttäisi turvallisuussalaisuuden paljastaminen -rikoksen tunnusmerkit.
– Olen aivan varma siitä, että siinä ei ole turvallisuussalaisuuksia, Pietiläinen sanoi.
Syyttäjä tiedusteli Pietiläiseltä, miksi toimituksen sisäisissä sähköpostiviestiketjuissa sekä myös artikkelissa on korostettu useaan otteeseen sitä, että toimitus on saanut haltuunsa salaiseksi ja erittäin salaiseksi leimattua materiaalia.
Pietiläisen mukaan salaista materiaalia on korostettu "koska sotilastiedustelusta ei ole suomalaisille kerrottu oikeastaan koskaan yhtään mitään".
Lisäksi ajatuksena oli kritisoida asioiden tilaa, eli sitä, että Puolustusvoimista ei ole kansalaisella mahdollisuuksia saada sotilastiedusteluun liittyviä tietoja.
– Asioita ylisalataan, vaikka samat tiedot ovat saatavilla internetistä, Pietiläinen sanoi.
Pietiläisen mukaan juttuluonnosta esiteltiin ennen julkaisua kahdelle kokeneelle Helsingin Sanomien "emeritustoimittajalle", jotka ovat vuosikymmenien aikana perehtyneet syvällisesti sotilastiedustelu-aiheeseen. Pietiläisen mukaan he eivät kokeneet, että jutussa olisi ollut mitään uusia kriittisiä tietoja, eli tietoja, jotka eivät olleet jo julkisesti saatavilla.
Halminen: Pietiläisellä oli erikoisasema senioriteetin ansiosta
Toisena ääneen pääsi toimittaja Laura Halminen. Halminen kertoi aluksi, että on työskennellyt toimittajana parikymmentä vuotta.
Halminen valitteli aluksi sitä, ettei hänellä ole ollut Helsingin Sanomissa työskennellessään aina tarpeeksi aikaa paneutua mielenkiintonsa mukaisiin juttuaiheisiin, vaan työtehtävät on pääasiallisesti saneltu ylhäältä päin. Halminen kertoi tehneensä joitain itselleen mielenkiintoisia juttuprojekteja ilmaisina ylitöinä.
Halminen kertoi myös, että hän on ollut Pietiläisen tavoin Helsingin Sanomissa rivitoimittajana. Hänen kokemuksena mukaan Pietiläinen on kuitenkin ollut todellisuudessa senioriteettinsa ansiosta erityisasemassa, jossa hän on pystynyt paremmin vaikuttamaan siihen, mihin hän saa käyttää omaa työaikaansa.
Halminen sanoi jopa, että Pietiläisen itsenäinen työskentely on joissain tilanteissa johtanut siihen, että "perustyötehtävät ovat jääneet hoitamatta". Hän ei täsmentänyt tätä enempää.
Puolustus kyseli Halmiselta, miksi tämän takavarikoidusta puhelimesta oli poliisitutkinnassa löydetty kuvia salassa pidettävistä artikkeleista. Halminen kertoi, että koska eräs Puolustusvoimien everstiluutnantti oli pyytänyt häntä ottamaan asiakirjoista kuvia ja toimittamaan ne hänelle.
Jo aiemmin tuli ilmi, että Halminen oli ennen HS:n 16.12.2017 julkaistua artikkelia, jopa noin puolta vuotta aiemmin, ollut yhteydessä Puolustusvoimissa työskennelleeseen kontaktiinsa ja ilmaissut huolensa siitä, että lehdessä oltaisiin julkaisemassa Puolustusvoimien sotilastiedustelua koskeva artikkeli.
Halminen hämmentyi
Halminen kertoi oikeudessa, että Pietiläinen oli tuonut juttuprojektin hänen eteensä "vapun korvilla" vuonna 2017. Halmisen mukaan aineisto herätti hänessä hämmennystä, sillä hän ei heti ymmärtänyt aineiston merkitystä tai sisältöä.
Hänen mukaansa aineisto oli sekavaa ja vaikutti siltä, että siinä ei ollut "punaista lankaa".
– En ollut koskaan aikaisemmin sellaista nähnyt. Olin aika epätietoinen ja aika hämilläni. Nyt tuli kyllä vastaan jotain, mistä ei ole aiempaa kokemusta.
Halmisen mukaan aineistossa oli mukana salausleimoilla merkittyjä asiakirjoja. Hänelle tuli käsitys, että aineisto liittyi sotilastiedusteluun.
Hän kertoo ajatellensa asiaa myös Puolustusvoimien näkökulmasta ja pitäneensä aineistoa siltäkin osin erikoisena.
– Minä päättelin, että heillä on tietovuoto, Halminen sanoi oikeudessa.
Halmisen mukaan hän kohtasi Puolustusvoimien everstiluutnantin aiheen tiimoilta toukokuussa 2017. Hän pyysi tapaamista, sillä halusi hankkia lisää tietoja tietoonsa tulleesta materiaalista.
Halmisen mukaan everstiluutnantin "kiroilu oli erittäin monipuolista, värikästä ja toistuvaa", kun hän sai kuulla HS:n hallussa olevasta aineistosta ja pääsi selaamaan sitä hänen kotonaan.
Halminen kertoo, että tilanteessa hänelle kirkastui ajatus siitä, että kyse on Puolustusvoimien näkökulmasta hyvin vakavasta asiasta. Halmisen mukaan everstiluutnantti kertoi myös, että hänen on virkansa puolesta vietävä asiaa eteenpäin Puolustusvoimissa.
Halminen: Koin tilanteen painostavana
Sen jälkeen kui materiaalin laatu oli Halmiselle valjennut, hän koki painostavana, että Pietiläinen kyseli viikoittain juttuprojektin perään.
Halmisen mukaan Pietiläinen otti häneen yhteyttä jopa hänen ollessa sairauslomalla.
Halminen koki, että häntä painostettiin juttuprojektiin.
Halmisen mukaan Pietiläisen pyynnöstä hänen työvuorojaan jopa järjesteltiin lopulta siten, että hän voisi olla apuna juttuprojektissa ja muuten talouden ja politiikan toimituksessa, missä Pietiläinen työskenteli. Tämä ajoittui syksyyn 2017.
Halminen korosti, että hänen oma työpanoksensa juttuprojektissa on ollut pieni, "lähellä nollaa", vaikka hänen nimensä juttuun painettiinkin.
Hän muistelee kirjoittaneensa juttuun ingressin, eli alkulauseet. Toimitusjärjestelmän mukaan Halmisen kirjoittamien merkkien määrä pitkässä jutussa oli vain noin 160.
Halmisen mukaan hän toimikin lähinnä apusilmäparina, kun Pietiläinen pyysi lukemaan kirjoittamaansa artikkelia suunnittelu- ja kirjoitusvaiheessa läpi virheiden ja muiden huomioiden varalta.
Halminen on sanojensa mukaan pahoillaan siitä, ettei hänellä ollut voimia tai energiaa vaatia tiukemmin, että hänen nimensä otettaisiin jutusta pois ennen sen julkaisua.
Halminen: Olin toivoton ja lamaantunut
Halminen muistelee, että ennen jutun julkaisua hän oli ollut vielä yhteydessä Puolustusvoimien tiedustelupäällikkö, kenraali Harri Ohra-ahoon kommenttien toivossa. Ohra-aho oli varoittanut, että vireillä olleen jutun julkaisu voisi rikkoa lakia.
Halminen kertoo tuoneensa tämän huolen ilmi toimituksessa, mutta muistaa Pietiläisen sanoneen, että jos asiassa aletaan uhkailla lakimiehillä, "meidän ja niiden lakimiehet voivat puhua keskenään jutun julkaisun jälkeen".
Pietiläisen näkökulmasta, jonka hän aiemmin oikeudessa esitti, Puolustusvoimien uhkailun edessä taipuminen olisi ollut journalistisen päätösvallan luovuttamista toimituksen ulkopuolelle. Se ei ole journalistisesti kestävää.
Halminen sanoi, että kun hänen huoleensa ei reagoitu, hän koki olonsa toivottomaksi ja lamaantuneeksi. Hän koki ettei hänen huolensa tullut kuulluksi, ja että Pietiläinen vain puhui hänen päällensä.
Kaikesta huolimatta Halminen ei kuitenkaan näe, että juttu olisi rikkonut lakia.
Hänen mukaansa, ja kuten Helsingin Sanomien vastaava päätoimittaja Kaius Niemi jo aiemmin kommentoi, lehden olisi pitänyt pystyä perustelemaan juttu suurelle yleisölle paremmin.
– Nähdäkseni on tapahtunut tyylirikko, Halminen tiivisti.
Niemi kutsui toimistoon julkaisupäivänä
Halminen kertoi, että kun artikkeli julkaistiin 16. joulukuuta 2017 ja se herätti heti laajaa kritiikkiä, useampi ihminen otti häneen yhteyttä Helsingin Sanomien toimituksesta vielä saman päivän aikana. Häntä lähestyi muun muassa toimituspäällikkö Esa Mäkinen.
Halminen kertoo, että hänet kutsuttiin toimitukseen. Hän palasikin illalla työpaikalleen perheasiat järjesteltyään.
Toimituksessa hänet kutsuttiin vastaavan päätoimittaja Kaius Niemen huoneseen, missä Halmisen mukaan puhuttiin kolmen kesken, eli Niemen ja Tuomo Pietiläisen kanssa siitä, miten vakavasta asiasta on kyse. Halmisen mukaan tuossa vaiheessa oli jo puhuttu, että jutusta saatettaisiin tehdä rikosilmoitus.
Halminen kertoo yllättyneensä, kun Niemi tiedusteli häneltä, että onko hänellä kokemusta kotietsinnöistä.
– Se tuntui absurdilta tilanteelta. Aika harva on varmasti ollut tilanteessa, jossa ylin esihenkilö kysyy tällaista. Vastasin yhtä absurdisti, että ei – onko sulla? Se oli absurdi keskustelu.
Myöhemmin Halmisen kotiin tehtiinkin kotietsintä. Halminen oli vasaroinut työtietokonettaan kotitalonsa kellarissa, omien sanojensa mukaan lähdesuojan takia, kun kone oli syttynyt palamaan ja Halminen oli soittanut hätäkeskukseen.
Halminen kertoi päivystäjälle olevansa toinen HS:n Viestikoekeskus-jutun kirjoittajista. Paikalle lähetettiin palomiesten lisäksi poliisi.
Esimies: En ihmetellyt salaisia lähteitä
Viimeisenä oikeudessa ääneen pääsi artikkelin julkaisun aikainen politiikan toimituksen vt. esimies Kalle Silfverberg.
Hän kertasi puheenvuoronsa aluksi rooliaan toimituksessa. Hän tuli politiikan toimituksen esimiehen tehtäviin elokuussa 2017, äitiysvapaan sijaiseksi. Hän oli tapahtumien aikaan Tuomo Pietiläisen hallinnollinen esimies.
Silfverbergin mukaan hänen tehtäviään esimiehenä oli pysyä kartalla tärkeimmistä uutiskäänteistä politiikan- ja talouden merkittävissä aiheissa sekä huolehtia siitä, että toimittajat käyttävät työaikaansa järkevästi.
Syyttäjän näkemyksen mukaan Silfverberg on ollut mukana syytteisiin johtaneiden artikkelin sekä juttusarjan laatimisessa siltä osin, että hän on antanut Pietiläisen ja Halmisen työlle hyväksyntänsä. Silfverberg ei ollut kirjoittamassa syytteisiin johtaneita juttuja.
Silfverberg kommentoi, ettei Helsingin Sanomien toimituksessa ole käytössä minkäänlaista käytäntöä, jonka perusteella esimiehen tulisi lähtökohtaisesti hyväksyä alaistensa juttuprojektit niiden alkuvaiheessa.
Mitään erillistä "hyväksyntäleimaa" ei ideoille Silfverbergin mukaan lyödä, eikä toimittajien ylipäätään tarvitse pyydellä erikseen lupia juttuihinsa, kunhan esimiehet pidetään niistä tietoisina, eikä juttuprojektista esimerkiksi koidu suuria kustannuksia.
Kuten muut syytetyt, Silfverberg siis kiistää rikokset. Silfverberg ei kertomansa mukaan ollut millään tavalla päättämässä kiistellyn artikkelin julkaisusta.
Silfverberg kertoo, että hän tuli tietoiseksi siitä, että Viestikoekeskus-jutussa on käytetty lähteenä salaista materiaalia, kun asiaa käsiteltiin toimituksen sisäisessä sähköpostiketjussa.
Hän ei kertomansa mukaan ihmetellyt tai edes ajatellut asiaa enemmälti, sillä erilaiset salaiset viranomais- ja yritystiedot ovat säännöllisesti erilaisten juttujen lähdemateriaalina toimitustyössä.
Sifverberg ei ollut kuullut esimiehenä toimiessaan, että Pietiläinen olisi pakottanut tai painostanut Halmista juttuprojektiin, kuten Halminen antoi omassa kuulemisessaan ymmärtää.
– Ei ole tullut tietoon, että Pietiläinen olisi näin toiminut.
2:25
Lue aiempi juttu: MTV seurasi Viestikoekeskus-käräjien ensimmäistä päivää: Helsingin Sanomien johto ottaa vastuun kiistellystä jutusta
Täysin poikkeuksellinen oikeusjuttu
Oikeusjuttu on Suomen historiassa täysin poikkeuksellinen. Toimittajia ei ole Suomessa aiemmin syytetty saati tuomittu vastaavista rikoksista. Turvallisuussalaisuuden paljastaminen ja sen yritys kuuluvat rikoslaissa maanpetosrikosten alle.
– Tämä on ensimmäinen tapaus, jossa tiedotusväline on hyvin näyttävästi ja tavallaan tietoisesti julkaissut aineistoa, joka on maanpuolustuksellisista syistä leimattu salassa pidettäväksi. Tämän tyyppistä juttua ei ole meidän tuomioistuimissa ratkaistu, Helsingin yliopiston viestintäoikeuden professori Päivi Korpisaari kommentoi MTV Uutisille aiemmin.
Toimittajien puolustuksen ja Helsingin Sanomien mukaan kyse on sanan- ja lehdistönvapausasiasta. Puolustus lähtee siitä, että kaikki juttuun päätyneet tiedot ovat löydettävissä julkisista lähteistä, eikä kyse ole syyttäjän väittämällä tavalla turvallisuussalaisuuksista.
Helsingin Sanomien johto on kommentoinut aiemmin julkisuudessa myös, että syytteeseen asetettu kolmikko ei ole voinut olla syyttäjän esittämällä tavalla vastuussa jutun julkaisusta. Vastaavaa päätoimittajaa Kaius Niemeä on määrä kuulla tästä oikeudessa todistajana ensi kuussa.
5:06