Lasten pallopeleissä maalivahdiksi laitetaan usein porukan hitain tai muuten kömpelö kaveri, josta ei muiden pelaajien mukaan olisi takapihan kentällä muuten kuin harmia. Joillakin pihoilla maaliin ei kuitenkaan pakoteta ketään, sillä porukasta löytyy pelaaja, jolle oman maalin suojeleminen on maaliverkkojen heiluttelemista tärkeämpää.
Osa heistä jatkaa maalivahdin uraansa eri palloilulajeissa aina aikuisikään asti. Viimeistään silloin mielikuvat maalivahdeista kentän huonokuntoisimpina pelureina murskaantuvat, sillä puolustuksen tukipilarina läpi ottelun maalitolppien välissä torjuva "veskari" omaa usein koko joukkueen parhaan kunnon ja kestävyysarvot.
- Puoliajalla on vaihdettava paitaa, hiki virtaa sen verran, koska nopeassa pelissä ei ehdi eikä kannata seisoskella viivalla, jääpalloseura Botnian maalivahti Simo Aulavuo, 23, kertoo urakoinnistaan.
- Pelin jälkeen on yhtä puhki, vaikkei olisi tullut yhtään torjuntaa tai olisi ollut pallosateessa koko ajan. Keskittyminen 90 minuutin ajan on rankkaa, jalkapalloseura HJK:n luottovahti Ville Wallen, 28, paljastaa.
Menestys on pääasia
Wallenista huokuu maalivahdille tyypillistä rauhallisuutta vieressä vipeltävien helsinkiläisseuran kenttäpelaajien sijaan. Haastateltavien ensimmäinen mieleen tullut ominaisuus hyvällä maalivahdille löytyykin pään sisältä.
- Kun hermot pettävät, mistään ei tule mitään ja se vaikuttaa oman suorituksen lisäksi koko joukkueeseen, espoolaisen naisten salibandyseura Oilersin maalivahti Sofia Kokkonen, 22, selvittää.
Hermokontrollin lisäksi täydelliseltä maalivahdilta vaaditaan isoa kokoa, ketteryyttä, ennakkoluulottomuutta, pelisilmää ja tasaista suoritusvarmuutta. Edellisten yhdistäminen on mahdottomuuden rajoissa ja haastavuutta löytyy myös siinä, että rauhallisen huipputorjujan olisi pystyttävä johtamaan joukkuetta kentältä käsin.
- Käsipallo on nopeatempoista, joten suuni käy koko ajan, helsinkiläisen käsipalloseura Arsenalin torjuja Robert Blom, 26, toteaa.
- Itse olen äänessä raivostuessani, milloin epätavallista kyllä, torjun paremmin. Äänenkäytön voisi siirtää pelin ohjaamiseen, mutta altaassa ollessa se saattaa sekoittaa omaa keskittymistä, Helsingin Kuhien vesipallomaalivahti Jyri Hiltunen, 38, muistutti.
Hiltusen lisäksi myös Kokkonen ja Aulavuo epäilivät oman äänensä kuuluvuutta. Wallenilla äänenkäyttö puolestaan auttaa keskittymisessä.
Jääpallossakin voi torjua
Jääpallomaalivahdin tehtävät vaikuttavat maallikosta kohtalaisen armottomilta. Hurjaa vauhtia kiitävän pienen pallon torjuminen muutamia metrejä leveän ja korkean maalin edessä 20 asteen pakkasessa ei voi olla helppoa.
- Lajin pienen näkyvyyden takia kyseessä on "urheiluruutuharha", sillä televisiossa ei näytetä jääpallomaalivahdin torjuntoja erikoistilanteista tai läpiajoista syntyvien maalien sijaan. Kaukaa tulevat vedot näkee ajoissa ja läheltä tulevat pystyy peittämään, jääpallomaalivahdille normaalin torjuntaprosentin (75) omaava Aulavuo korjaa.
Ennakkoluulot ovat vahvassa eri palloilulajeista maalivahtien välillä. Blom pitää jääpalloa täysin mahdottomana torjuttavaksi Aulavuon iskiessä saman tien takaisin.
- Ei ole varmaankaan herkkua hypätä kädet levällään pallon eteen odottaen, osuuko pallo keskelle ylä- vai alapäätä, Aulavuo pohtii.
- Käsipallotorjunnat onnistuvat usein tuurilla. Melko samankaltaisena lajina vesipallossa torjuntoihin ei tungeta vain kättä eteen, vaan oikeasti syöksytään pallon menosuuntaan, ensimmäiseen Suomen mestaruuteen kesäkuun alussa pelaajauransa päättänyt Hiltunen analysoi.
Ei pallopelkääjille
Maalivahtien luonteenlaadusta kertoo, että ilman kypärää pelaavista haastateltavista jokainen piti "keskelle pläsiä" osuvaa palloa lähinnä virkistävänä.
- Kolahduksia oikein toivoo, jotta herää taas pelaamaan, Wallen muistuttaa.
- Päähän mäjähtäneen pallon osuma ja sitä seuraava pään painaminen veteen kuumotuksen helpottamiseksi tuntuu uskomattoman hyvältä, Hiltunen kuvailee.
- Palloa pelkäävä ei sovellu maalivahdin hommiin, yllättävissä laukauksissa pelkoa ei ehtisi edes ajatella. Osumat kirpaisevat ja mustelmista voi lähes laskea torjunnat, mutta se kuuluu lajiin, tukeva kypärä ja nahkahanskat suojanaan jääpalloja koppaava Aulavuo lohkaisee.
- Pelon sijasta pelitilanteissa on oma jännityksensä. Silloin kyllä pelotti, kun tytöt vetivät treeneissä tennispalloilla reikäpallon sijaan, Kokkonen naurahtaa.
Nollapeli yhä maalintekoa mieluisampaa
Usean maalivahdin haaveena on onnistua itse maalinteossa, vaikka heiltä asiasta kysyttäessä oman pään suojeleminen on aina tuntunut paremmalta ja tärkeämmältä. Yleisimmin maalivahdin tekemiä maaleja syntyy käsipallossa, jossa torjuja joutuu tosin myös päästämään osumia taakseen muita palloilulajeja enemmän.
- Keskimäärin käsipallomaalivahti tekee noin neljä maalia kaudessa, joko rangaistusheitoista tai vastustajan maalivahdin tultua liian kauaksi vastaan, Blom valaisee.
Käsipallossa, jossa hyvä torjuntaprosentti lähentelee 40:ää esimerkiksi jääkiekon 90:n sijaan, maalin päästäminen ei ole aina maailmanloppu. Nollapelin mahdollisuus tasaisessa sarjassa on häviävän pieni ja torjuja voikin onnitella itseään noin 15 päästetyn osuman ottelun jälkeen.
- Sankarillista on pitää maali puhtaana huipputorjunnoilla viimeisen viiden minuutin ajan. Enemmän maaleja ottelussa tulee kuin torjuntoja. Nollapeliä en ole pelannut, mutta junioripelissä päästin kerran yhden maalin, mikä vaivaa vieläkin, Blom vaikeroi.
HJK:n Ville Wallen sai tilaisuutensa avata maalitili seitsemän vuotta sitten, kun hän sai kunnian ampua rangaistuspotkun silloisen seuransa Hongan 1. divisioonan pelissä.
- Viisi metriä yli meni. Onneksi sentään voitettiin, Wallen naurahtaa.
Kokeneena vahtina Wallen pitää joukkueen etua oman pärjäämisensä edellä, mutta ottaa ilon irti nollapeleistä.
- Mieluummin voittaa nollapelillä, vaikkei tulisi tilanteitakaan. Nollapelistä huolimatta voi tosin pelata huonon pelin, mikä ei miellytä, Wallen muistuttaa.
Maalinteko vesipallossakin harvinaista
Vesipallossa maalivahtien maaleja syntyy Jyri Hiltusen mukaan korkeintaan muutama kautta kohti. Itse hän ei 20-vuotisella urallaan ole tempussa onnistunut.
- Nopeus on ainoa valttini maalivahtina. En jaksaisi edes heittää 30 metriä palloa toiseen päähän. Maalilta ei kannata lähteä kauas seikkailemaan, kun keskiviivaa ei saisi edes ylittää, Hiltunen sanailee.
Vajaan puolen tunnin tehokkaan peliajan aikana vesipallossa tehdään keskimäärin 20 maalia ottelua kohden. Tämän takia Hiltusen pitkän uran nollapelisaldo (1) ei yllätä.
- Tasaisessa sarjassa heikoinkin joukkue tekee viisi maalia, Hiltunen valaisee.
Jääpallossa maalinteko ei maalivahdille ole sallittua, mutta pitkällä heitolla voi silti saada ihmeitä aikaan.
- Vastapuolen maalivahti heitti pitkän, jonka uskoin menevän ohi ja meidän maalilyönniksi. Suu auki katselin, kun pallo kimposi tolpasta suoraan niiden hyökkääjän lapaan ja lavasta maaliin, Botnian Aulavuo hämmästelee.
- Nollapeli vaatii itseltäni ja puolustukselta kaiken onnistumista, Aulavuo kuvailee lajiaan.
(MTV3-STT)