Moni vanhempi lupaa kuitenkin jälkikasvulleen lisää ruutuaikaa palkkiona esimerkiksi hyvästä käytöksestä. Tuoreen tutkimuksen mukaan ylimääräiset hetket tabletilla eivät kuitenkaan ole paras palkitsemismetodi, uutisoivat muun muassa Science Daily ja New York Post.
Kanadalaisen Guelphin yliopiston tutkijat huomasivat nimittäin, että ne lapset, joille annettiin palkkioksi ruutuaikaa tai sitä vähennettiin rangaistuksena, viettivät loppujen lopuksi enemmän aikaa älypuhelimilla, tableteilla, tietokoneilla tai television ääressä kuin lapset, joiden vanhemmat eivät soveltaneet samaa käytäntöä.
– Vastaavasti ei pitäisi käyttää sokerisia herkkuja palkintoina, koska niin tekemällä voimistamme niiden viehätystä, toteaa professori Jess Haines.
– Kun ruokaa annetaan palkkioksi, se saa lapset pitämään porkkanasta vähemmän ja kakusta enemmän. Sama juttu ruutuajan kanssa.
Ruutuajan määrä korkeampi viikonloppuisin
BMC Obesity -julkaisussa esiteltyyn tutkimukseen osallistui 62 lasta, jotka olivat iältään 1,5–5-vuotiaita, sekä heidän vanhempiaan. Vanhemmilta kysyttiin muun muassa, kuinka he valvovat lastensa ruutuaikaa, milloin lapsille sallitaan ruutuaika ja olivatko vanhemmat itse ruudun ääressä ollessaan lastensa seurassa.
Selvisi, että keskimäärin lapset tuijottivat ruutua liki 1,5 tuntia arkipäivisin ja reilut kaksi tuntia päivässä viikonloppuisin. Vanhemmat itse viettivät ruudun äärellä noin kaksi tuntia arkisin ja reilut 2,5 tuntia päivässä viikonloppuisin. Tutkijoiden mukaan vaikuttaisikin siltä, että lapset oppivat esimerkistä.
Tutkimuksen mukaan suurin osa vanhemmista käytti ruutuaikaa kontrolloidakseen lapsen käytöstä, erityisesti viikonloppuisin. Tämän johdosta lapset käyttivät keskimäärin 20 minuuttia päivässä enemmän viikonloppuisin ruudun tuijotteluun.
– Uskomme, että ruutuajan määrä on korkeampi viikonloppuisin, koska lapset ovat kotona ja heillä on tyypillisesti enemmän vuorovaikutusta vanhempien kanssa, Haines sanoo.
"Vie aikaa muulta vuorovaikutukselta"
Jos vanhemmat viettivät ruudun ääressä aikaa lasten läsnä ollessa, myös lapset olivat ruudun ääressä enemmän. Erityisesti vaikutus näkyi, jos kyseessä oli ruudun ääressä aikaa viettävä äiti. Hainesin mukaan kyse voi olla siitä, että vanhempi sallii lapselle ruutuajan, jos hän itsekin viettää aikaa älylaitteellaan tai television ääressä.
Pienten lasten vanhemmilla ilmiö ei ole niin yleinen, sillä he voivat nauttia ruutuajastaan lasten ollessa päivä- tai yöunilla, mutta lasten kasvaessa ja päiväunien jäädessä pois ruuduton aika lasten läsnä ollessa voi olla vaikeampaa.
– Ruudun tuijottelu vie aikaa muulta vuorovaikutukselta, jotka auttavat lapsia kehittämään sosiaalisia ja akateemisia kykyjään, muistuttaa tutkimuksen tekoon osallistunut opiskelija Lisa Tang.
