Lukupiiri: Kirjojen kuningas on palannut

Julkaistu 11.04.2014 12:25 (Päivitetty 11.04.2014 12:45)

Lukupiirissä luetaan kiehtovia, keskustelua herättäviä kirjoja! Tämän viikon teoksena on Hohto-kirjan jatko-osa, Stephen Kingin teos Tohtori Uni.

Kirja: Tohtori Uni
Kirjailija: Stephen King
Suomentaja: Ilkka Rekiaro
Kustantaja: Tammi
Helmiä: 5
Kenelle: Kingin romaanien taatun tyylin ystäville

"Rose hymyili ajatellen taas, ettei Variksella ollut aavistustakaan, miten poikkeuksellinen tyttö oli.
Myöhemmin hän ajattelisi: Eikä ollut minullakaan. Minä vain luulin niin."

Stephen Kingin legendaarisen Hohto-teoksen pikkupoika Dan on kasvanut aikuiseksi ja hukuttautunut viinapulloon, jotta hotelli Overlookin tapahtumat ja jokaisen kulman takana vaanivat ruumiit eivät raahaisi häntä mukanaan. Rähjäisen juoppoelämän keskeyttää pikkukylä, johon Dan päättömällä vaelluksellaan pysähtyy. Frazierista hän löytää paitsi raittiuden, myös ystäviä.

"Ihan kuin ilma olisi ollut siellä jotenkin erilaista. Suotuisampaa niille oudoille viesteille, joita tuli planeetta Muualta. Poikkeuksellista.Kuten Overlook oli poikkeuksellinen.
"Ei, hän sanoi. "En usko sitä."
Muutama ryyppy, ja kaikki unohtuu, Danny, Uskotko sen?
Valitettavasti hän uskoi."

Läheisessä Annistonin kaupungissa syntyy ja elää pikkutyttö Abra. Jo sylivauvana hän soittaa pianoa mielensä avulla ja ripustaa perheen hopealusikat kattoon. Abralla on Hohto. Kohtalo tuo hänet yhteen Danin kanssa, ja hyvä niin – tyhjät paholaiset, demonit, syövät Hohtoa. Hohtoa, jota Abrassa on roppakaupalla.

"Sinä et ole todellinen, Dan yritti sanoa, mutta suusta ei tullut mitään. Hän oli jälleen viisivuotias, Danny oli viisivuotias, Overlook oli tuhkaa ja luita, mutta tässä oli kuollut nainen, jolta hän oli varastanut."

Unensieppaaja-teoksen jälkeen lakkasin uskomasta Kingin kykyihin kirjailijana. Se oli ensimmäinen teos, jonka jätin kesken. Jokin ei toiminut, jotakin puuttui. Myöhemmistä teoksista puuttuvia osia löytyi lisää: vuonna 2008 julkaistu Liseyn tarinakaan ei vakuuttanut. Luovutin. Se siitä. Mies, jonka teosten parissa kasvoin, on kaluttu loppuun.

Sitten tapahtui käänne.

Novellihyllyä selatessani löysin englanninkielisestä osastosta kirjan Full dark, no stars. Hyvä on. Vielä yksi mahdollisuus.

Vastikään suomeksi julkaistun Pimeä yö, tähdetön taivas -teoksen tyyli lupaili jotain uutta – ja jotain vanhaa. Taattua Kingiä, siis vanhemmista teoksista tuttua tyyliä. Sama lupaus lunastetaan Tohtori Uni -teoksessa.

"Dan astui vasemmalle ja pysähtyi jokaisen lyhyen askeleen jälkeen. Taas sama haju, nyt voimakkaampana. Samassa yliluonnollisen terävä yömaailma sameni hänen silmissään, kun Abran kyynelet täyttivät ne.
(siinä on baseballpoika sinä seison hänen päällä)"

Kirja imaisee mukaansa, eikä ällöttävimmiltäkään kohdilta voi sulkea silmiään. Kingillä on ainutlaatuinen kyky raottaa juonen tulevaisuutta niin, ettei paljasta liikaa, mutta koukuttaa kuitenkin lukijan janoamaan lisää.

Väkivallankuvaukset eivät ole liian suorasukaisia, mutta tarpeeksi karmivia. On pakko katsoa, vaikkei oikeastaan halua – ja sitten vaihtaa Tohtori Uni johonkin kevyempään teokseen, jotta saisi unta edes joskus.