Lipponen purkaa pettymystään Sorsaan muistelmissaan

Sorsa piti vuonna 1975 SDP:n kannatuksen laskun syynä "Lipposen sosialisointipykälää".

SDP oli valinnut puheenjohtajakseen Sorsan, joka oli ollut tosiasiallinen puolueen suunnannäyttäjä jo ennen sitä. Samassa kokouksessa hyväksyttiin puolueelle uusi ohjelma, jonka valmisteluun puolueen silloinen suunnittelupäällikkö Paavo Lipponen oli osallistunut keskeisellä tavalla.

Ohjelmassa vaadittiin muun muassa, että "Liikepankit ja vakuutuslaitokset säätiöineen on otettava yhteiskunnan haltuun." Sorsa ei ollut tuohon muotoiluun tyytyväinen. Ja kun puolueen kannatusluvut tippuivat samaan aikaan 30 prosentin tuntumasta noin 25 prosenttiin, oli uuden puheenjohtajan helppo nimetä syyllinen. Puoluekokouksen käsittelyyn tuotu "sosialisointiohjelma" sai aikanaan valtavan huomion tiedotusvälineissä.

Paavo Lipponen selittää nyt muistelmiensa ensimmäisessä osassa, että "yhteiskunnan haltuun" ottaminen ei tarkoittanut silloin suoranaista sosialisointia vaan sitä, että valtiollisilla elimillä olisi pitänyt olla suurempi sananvalta määrättäessä yhteiskunnan keskeisten rahoituslaitosten toimintaperiaatteita.

Paavo Lipponen kokee myös, että Kalevi Sorsa torppasi kaksi kertaa hänen mahdollisuutensa päästä SDP:n puoluesihteeriksi. 1975 puoluesihteeriksi valittii Ulf Sundqvist, jonka Sorsa totesi olevan "enemmän puoluesihteerityyppiä kuin Paavo."

Sama toistui vielä 1980-luvun jälkipuoliskolla.

Sorsan tympeys loukkasi

Paavo Lipponen muistelee tapahtumia Jyväskylän puoluekokouksessa 1975, jossa hän poistui yhtä aikaa Kalevi Sorsan kanssa puoluekokouksen menettelytapavaliokunnan kokouksesta.

- Sorsa meni heti omaan paikkaansa eikä puhunut minulle mitään. Hänen ilmeestään oli helppo tunnistaa melkoinen ärtymys. Viesti ei voinut olla selkeämpi: en ollut hänen suosikkinsa. Reilumpaa olisi ollut, jos hän olisi sen myös suoraan sanonut, kirjoittaa Lipponen muistelmissaan.

SDP:n Jyväskylän puoluekokous leimattiin "sosialismilla intoiluksi", mikä ei ole Lipposen mielestä totuudenmukainen kuva tapahtumista. Paavo Lipponen analysoi, muun muassa Erkki Tuomiojan kirjoituksiin perustuen, että tuon Jyväskylän puoluekokouksen linjauksilla SDP siirtyi vasemmalta kohden keskustaa.

Kun yhteistä säveltä ei tahtonut SDP:n uuden puheenjohtajan kanssa löytyä, katseli Paavo Lipponen muitakin työmahdollisuuksia. Kuitenkin unelma poliitikon urasta vei aina voiton. Esillä silloin oli muun muassa suurlähettilääksi siirtyminen tai jokin muu työ ulkoministeriössä.

- Päädyin todellakin pitkin hampain jäämään toistaiseksi puoluetoimistoon, muistelee Lipponen.

Kekkonen saa kehuja

Paavo Lipponen oli ehdolla myös presidentti Urho Kekkosen avustajaksi, mutta Kekkonen päätyi lopulta Jaakko Kalelaan. Paavo Lipponen ei tuntenut Kekkosta henkilökohtaisesti kovinkaan hyvin, vaikka hänet muutaman kerran tapasikin. Kekkosesta Lipponen antaa teoksessaan yllättävänkin myönteisiä arvioita.

Nyt ilmestyy siis Paavo Lipposen muistelmien ensimmäinen osa, joka päättyy 1970-luvun loppuun. Teos alkaa lapsuuden Pellosta ja kuvaa Lipposen tietä läpi kuohuvan radikalismin. 1970-luvun historiankirjoitukseen hän ei ole tyytyväinen. Erityisen loukkaavana Lipponen pitää kuvauksia SDP:n "rähmälläänolosta". Paavo Lipposen mukaan jos joku oli "rähmällään" Neuvostoliiton suuntaan, niin se joku oli Keskustan K-linja. Kirjassa oiotaan myös useaan otteeseen Kekkosen elämäkerran kirjoittaneen Juhani Suomen historiantulkintoja.

1970-luvulla SDP rakensi hyviä suhteita Urho Kekkoseen, ja esitti ja kannatti tämän jatkokausia. Ne ratkaisut tehtiin Lipposen mukaan puoluestrategian vuoksi. Tarkoitus oli toisaalta etäännyttää Keskustaa ja Kekkosta toisistaan, ja toisaalta estää Ahti Karjalaisen tulo presidentiksi. SDP:ssä koettiin, että heillä ei ollut tuolloin sellaista henkilöä, joka olisi voinut voittaa presidentinvaalit.

KGB yritti värvätä Lipposta

Muistelmista käy ilmi myö,s että Neuvostoliiton salainen poliisi KGB yritti värvätä Lipposen avustajakseen kahdesti.

Ensimmäinen tapaus sattui vuonna 1966, jolloin Lipponen oli vielä kokematon opiskelijapoliitikko. Häntä pyydettiin raportoimaan havainnoistaan SDP:ssä. Lipponen kuitenkin kieltäytyi tarjouksesta. Myös toisella kertaa KGB olisi halunnut Lipposesta oman agenttinsa SDP:n sisälle.