Onnettomuuksissa kuolleiden määrä on pudonnut viidesosaan pahimmista vuosista, mutta lasku on hidastunut viime vuosina.
Alkuvuosi ei ollut kovin ruusuinen Suomen tieliikenteessä. Onnettomuuksissa kuolleita oli viime vuotta enemmän, kunnes koronaepidemia hiljensi liikenteen.
Kesän myötä onnettomuudet lähtivät taas lisääntymään ja kulunut viikko on ollut poikkeuksellisen musta, kun yhden vuorokauden aikana kuoli eri onnettomuuksissa kahdeksan ihmistä.
Alan asiantuntijat kuitenkin muistuttavat, että pitkällä aikavälillä tarkasteltuna sekä onnettomuuksien että niissä kuolleiden määrä on laskussa.
– 1970-luvulla alkoi suhtautuminen, että liikennekuolemille voidaan tehdä jotain, kuvailee Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen.
Sitä ennen Suomessa ei ollut esimerkiksi nopeusrajoituksia tai turvavyöpakkoa.
Vuonna 1972 liikenteessä kuoli 1 156 ihmistä, vaikka liikennettä oli paljon vähemmän kuin nykyään. Viime vuonna liikennekuolemia oli ennakkotilaston mukaan 204, pienin määrä sitten aivan autoilun alkuvuosien.
Kuolemat vähenevät hitaasti
Matalaan lukemaan ei kuitenkaan kannata tuudittautua, sillä hyvä kehitys on hiipunut. Toiseksi paras vuosi oli 2014, jolloin liikenteessä kuoli 229 ihmistä. Heti seuraavana vuonna määrä pomppasi 270:een.
Kuolleiden määrä on sahannut edestakaisin siitä asti, kun se alitti ensimmäisen kerran 300:n vuonna 2009. Korkeimmillaan se kävi 292:ssa vuonna 2011.
– Kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa on vallitsevina liikenteen suuria vitsauksia; rattijuopumuksia, erittäin kovia nopeuksia ja itsetuhoisuutta, Valtonen kuvailee.
Suuri osa menneiden vuosikymmenten tapaisista liikennekuolemista pystytään nyt välttämään sillä, että autojen ja teiden turvallisuus on parantunut, mutta loppujen kitkeminen on paljon vaikeampaa.
Erikoisuutena tilastoissa näkyy, kuinka vakavat onnettomuudet lähtivät uudelleen nousuun muutamaksi vuodeksi 1980-luvulla.
Kun liikenteessä kuolleiden määrä painui alle 550:n vuonna 1984, oli se taas yli 700 vuonna 1989. Tämän jälkeen laskusuunta jäi pysyväksi.
– Siinä tuli iso takapakki, jolle ei oikein järkeviä selityksiä löydy. Se tulee niin monesta muuttujasta, Valtonen sanoo.