Kevyen liikenteen turvallisuus on parantunut synkimmistä ajoista huomattavasti. Yhteensä kaikessa tieliikenteessä tapahtui alkuvuonna 1600 henkilövahinkoihin johtanutta onnettomuutta.
Tänä vuonna on sattunut kaikkiaan 1 600 henkilövahinkoon johtanutta tieliikenneonnettomuutta tammi-kesäkuun aikana, selviää Tilastokeskuksen ennakkotiedosta.
Onnettomuuksissa on kuollut 101 ja loukkaantunut lähes 2 000 ihmistä. Kuolleita oli 2 enemmän ja loukkaantuneita lähes 300 vähemmän kuin viime vuonna vastaavana aikana.
Henkilöautolla liikkeellä olleita kuoli onnettomuuksissa 60, pakettiautoilijoita ja moottoripyöräilijöitä molempia 6 ja kuorma-autolla liikkeellä olleita 2. Jalankulkijoita kuoli 11 ja polkupyöräilijöitä 11. Lisäksi kuoli 5 muuta tienkäyttäjää.
Moottoriajoneuvot uhkaavat kevyttä liikennettä eniten
Moottoriajoneuvot ovat kevyen liikenteen suurin uhka, kun puhutaan kuolemaan johtaneista onnettomuuksista. Jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden turvallisuus on parantunut erityisesti taajamanopeuksien alentamisella, kertoo Liikenneturvan tutkimuspäällikkö Juha Valtonen. Keino ei ole hänen mukaansa vielä loppuun käytetty.
– Nythän vasta suuremmissa kaupungeissa on 30 kilometrin tuntinopeusrajoitus otettu laajemmin käyttöön, mutta meillä on vielä paljon sellaisia taajamia, joissa olisi tarvetta alentaa nopeusrajoituksia. Toinen tekijä on se, että näissä nopeusrajoituksissa pysytään, kertoo Valtonen.
Alennetut nopeusrajoitukset vaativat poliisin liikenneturvallisuuskeskuksen johtajan, ylikomisario Dennis Pastersteinin mukaan myös uskottavan valvonnan. Hän on tyytyväinen Helsingin kaupungin päätökseen lisätä automaattivalvontatolppien määrää.
– Taajama-alueella käytännössä jokaisen valvontatolpan vieressä kulkee jonkun lapsen koulutie, Pasterstein muistuttaa.
Onnettomuustilastot eivät kerro koko totuutta
Nopeusrajoitusten hillitsemisen lisäksi Pyöräliiton toiminnanjohtaja Matti Koistisen mukaan pyöräilijöiden turvallisuutta voitaisiin lisätä liikenneympäristön muutoksilla.
– Liikenteen rauhoittaminen on se tärkein. Pitäisi miettiä, onko kaupungissa tarvetta autoilulle tietyillä alueilla vai pitäisikö pyöräilylle ja jalankulkijoille rauhoittaa tiettyjä alueita kaupungeista, kertoo Koistinen.
Pyöräilyturvallisuus on parantunut merkittävästi muutaman vuosikymmenen takaa, mutta 2000-luvulla se näyttää hidastuneen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana tieliikenteessä kuolleiden pyöräilijöiden määrä on vaihdellut 20 ja 30 välillä vuosittain.
– Huolestuttavaa on se, että viimeisen kymmenen vuoden aikana kehitys on junnannut paikallaan. Positiivista kehitystä ei ole juurikaan tapahtunut, ainakaan kuolemaan johtaneissa onnettomuuksissa.
Lue myös: Joonaksen provosoivat pyöräilijävideot vaaratilanteista nostivat äläkän – Pyöräliitto kommentoi niitä MTV:lle: "Mikä lähti käyntiin, ei ole mitenkään rakentavaa"
Valtonen muistuttaa, etteivät onnettomuustilastot kerro koko totuutta erityisesti pyöräilyliikenteen turvallisuudesta. Lievemmät onnettomuudet eivät välttämättä tule poliisin tietoon.
Kehittynyt tekniikka sekä polkupyörissä että moottoriajoneuvoissa voivat jopa ratkaista sen, johtaako onnettomuus ihmishengen menetykseen.
– Autojen materiaalit saattavat olla joustavampia, eli valmistajat miettivät törmäystilanteita paremmin. Uusissa autoissa on aktiivisia turvajärjestelmiä, jotka ilmoittavat tai jopa jarruttavat, kun este havaitaan edessä, kertoo Pasterstein.
Omille kaistoille
Tähän asti pyöräilijät ja jalankulkijat on nähty yhtenä kevyen liikenteen ryhmänä. Asiantuntijoiden mukaan kulkupelit pitäisi eritellä vahvemmin omille väylilleen, sillä risteämät aiheuttavat yhä vaaratilanteita.
– Nyt on selkeästi tarve sille, että ruvetaan erottelemaan myös jalankulkijoiden ja pyöräilijöiden linjat toisistaan, kertoo Valtonen.
Myös Pyöräliitto kannattaa selkeämpiä liikennejärjestelyjä, sillä ne lisäävät sekä jalankulkijoiden että pyöräilijöiden turvallisuutta. Koistisen mukaan myös risteysalueita tulisi miettiä pyöräilijän näkökulmasta, sillä siellä sattuu usein vakaviakin onnettomuuksia.
– Pyöräilijä on usein aika näkymätön muiden tielläliikkujien näkökulmasta tullessaan risteykseen jalkakäytävämäiseltä pyörätieltä.