Tutkimuksissa suomalaisten luottamuksesta kärjessä ovat yleensä puolustusvoimat, palokunta ja poliisi. Tosiasiassa luotamme vieläkin vankkumattomammin Googleen, Facebookiin, Microsoftiin ja Appleen – niin paljon paljastamme itsestämme datayhtiöille. Samaan aikaan panttaamme itsestämme tietoa valtiolle ja kunnalle. Pahimmassa tapauksessa se voi olla hengenvaarallista, kirjoittaa MTV Uutisten kolumnisti Markus Leikola.
Vastaamogate on tietenkin iso rikos, jossa on paljon uhreja – joista yksi on Vastaamo-yhtiö. Sitten on eri asia, onko yhtiössä syyllistytty johonkin. Tähän asti julkisuudessa olleiden tietojen perusteella kenties huolimattomuuteen, mutta ei ainakaan toimintaa valvovan viranomaisen käsityksen mukaan rikokseen.
Olemme varsin huonosti valmistautuneet tämän kaltaisiin yksityisyyden suojan kyseenalaistamisiin. Koko länsimainen käsitys yksityisyyden suojasta on varsin tuore ja pohjimmiltaan toisen maailmansodan seurausta. Saksalaiset eivät ole enää ikinä halunneet, että valtiovalta voi tallettaa arkaluontoista tietoa kansalaisistaan ja sitten käyttää sitä mahdollisesti väärin. Tähän perinteeseen nojaa pitkälti myös Euroopan Unionin ja Suomen asiaa koskeva lainsäädäntö.
Samaan aikaan myönnämme auliisti isoille datayhtiöille oikeuden kerätä miltei mitä tahansa tietoa meidän käyttäytymisestämme ja mahdollisesti myydä sitä eteenpäin. Kyseessä eivät ole psykologin kirjoittamat muistiinpanot meidän pimeän puolemme toiveista ja haaveista, vaan aivan meidän itsemme vapaaehtoisesti kertomat tiedot missä ja kenen kanssa liikumme, usein myös missä merkeissä ja minkälaisin seurauksin.
Tutkimuksissa suomalaisten luottamuksesta kärjessä ovat yleensä puolustusvoimat, palokunta ja poliisi, mutta tosiasiassa luotamme vieläkin vankkumattomammin Googleen, Facebookiin, Microsoftiin ja Appleen. Muistatteko vielä ajan, jolloin keskusteltiin siitä, että halusimme pitää työminän ja yksityisminän erillään? Tämä oli kymmenen vuotta sitten. Nyt paljastamme itsestämme paljon monelle ja loputkin datayhtiöille.
