Potilasvahinkojen ja huomautusten määrät eivät toimi lääkärien osaamisen mittareina – soten valinnanvapauteen tarvittaisiin uusia keinoja vertailuun

Harva esimerkiksi haluaa mennä hoidettavaksi lääkärille, joka tekee virheitä hoitotyössään. Virheistä jää jälkiä muun muassa potilasvahinkoilmoitusten sekä huomautusten ja varoitusten kaltaisten seuraamuksien muodoissa. Ääritapauksissa voidaan rajoittaa jonkun oikeutta harjoittaa ammattiaan, tai hän voi menettää oikeutensa kokonaan.

Lue myös: Hoitopaikkaa on vaikea valita ilman vertailukelpoista tietoa – terveyspalveluiden laatutiedot hajanaisia

Johtaja Tarja Holi sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastosta Valvirasta ei usko, että näiden tietojen perusteella voi kuitenkaan arvioida terveyspalveluiden laatua kovinkaan hyvin.

– Yhden huomautuksen voi saada kuka tahansa, eikä se kerro työn laatutasosta. Kukaan meistä ei ole erehtymätön. Tietysti jos niitä on saanut monta, se voi jotakin jo kertoa, Holi sanoo.

Ammattioikeuksien menettäminen taas on Holin mukaan vakavampi asia, johon ei ryhdytä kevyesti.

– Ne ovat niitä kaikkein graaveimpia tapauksia, joissa toiminta on niin epäasianmukaista, että potilasterveyden pelätään vaarantuvan, ellei oikeuksiin puututa.

Valviran ylläpitämästä JulkiTerhikki-tietokannasta selviää, ovatko terveydenhuollon ammattilaisen oikeudet kunnossa. Tiedon tiettyyn henkilöön kohdistuneista seuraamuksista saa soittamalla Valviraan tai aluehallintovirastoihin. Jonkun jäljiltä syntyneitä potilasvahinkoja taas ei saa selville mistään, ja osa vahingoista johtuu satunnaisista syistä, kuten teknisistä vioista välineissä.

Verkosto vastuussa

Pelkkä yksittäisten terveydenhuollon ammattilaisten työn arvioiminen on myös THL:n erikoistutkijan Persephone Doupin mielestä kehno tapa lähestyä terveyspalveluiden laadun arviointia.

– Jos potilasturvallisuus pettää, se on tarkistuksen paikka koko organisaatiolle, sillä harvoin syyllinen on pelkästään joku yksi henkilö. On ymmärrettävä, että verkostona ympärillä on muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat lopputulokseen. Tämä on suuri kulttuurimuutos, jota on pyritty viemään Suomessa eteenpäin, Doupi kertoo.

Doupin mukaan potilaalle kuuluu oikeus saada tietoa muun muassa häntä hoitavien henkilöiden osaamisesta, mutta se ei ole ainoa ratkaiseva asia.

– Ennen kuin jokin tieto voidaan tehdä julkiseksi, pitää varmistaa, että tieto on laadukasta, kertoo meille todella jotain ja menee oikealla tavalla sille, joka tietoa tarvitsee. Mitä ongelmaa kunkin tiedon julkistamisella ratkaistaan, ja mitä sen jälkeen tapahtuu? Doupi pohtii.

Vaikka tietyn kirurgin leikkauksista seuraisi usein komplikaatioita, niiden osuuden julkaiseminen ei anna varmaa kuvaa hänen taidoistaan. Asiaan saattaa vaikuttaa paljon esimerkiksi se, millaisia potilaita hän leikkaa.

Tiedon tarve kasvaa valtavasti

Hallituksen kaavailemaan sosiaali- ja terveyspalvelujen jättiuudistukseen liittyvä valinnanvapausmalli antaisi jokaiselle mahdollisuuden päättää itse, mistä perustasoiset terveyspalvelunsa haluaa hakea. Valinnanvapaus tarvitsee tuekseen valtavan määrän vertailukelpoista tietoa, jotta ihmiset voivat tehdä valistuneita päätöksiä hoitopaikoistaan. Tästä tiedonjärjestelytyöstä ja laaturekisterien perustamisesta on käynnissä hankkeita sekä THL:ssä että sosiaali- ja terveysministeriössä.

Ylijohtaja Kirsi Varhila sosiaali- ja terveysministeriöstä kertoo, että tiedot on tulevaisuudessa tarkoitus koota verkkosivustolle, josta voisi vertailla terveyspalvelujen tarjoajia esimerkiksi jonkin tietyn kunnan sisällä tai erityisosaamisen perusteella.

– Tulossa on myös diagnoosikohtaisia laaturekistereitä. Kun ajatellaan esimerkiksi rintasyöpäleikkauksia, niin kyllä jo tänäkin päivänä valistuneet asiakkaat valitsevat tarkkaan sen yksikön, minne menevät leikattavaksi, Varhila sanoo.

THL:n sote-tietopohjan projektijohtaja Eeva Ketola arvioi, että ensimmäiseksi julkaistaan luultavasti tiedot asiakkaiden tyytyväisyydestä hoitoonsa eri paikoissa. Jo nyt julkisen puolen verkkosivuilla pitäisi olla näkyvissä hoitoonpääsyajat, jotka myös yksityisen puolen sote-keskustoimijoiden pitää luultavasti tulevaisuudessa julkistaa.

Ketolan mukaan tarvitaan kuitenkin runsasta julkista keskustelua siitä, millaisia tietoja ihmiset todella tarvitsevat ja haluavat terveyspalveluiden laadusta.

– Tarkoitetaanko sillä henkilökunnan työkokemusta, haittatapahtumien ja potilasvahinkojen määrää, erikoislääkärien saatavuutta vai jotain aivan muuta? Laatu on monialainen käsite, Ketola sanoo.