Mainos

Kommentti: Terveyspalvelujen laatua ei mitata – Onko valinnanvapaus hädänalaisten hyväksikäyttöä?

Professori Ilkka Vohlonen kertoi minulle haastattelussa vuonna 2014, että Ruotsissa terveydenhuollon laatua mitataan noin seitsemälläkymmenellä eri mittarilla. Tänään kysyin Vohloselta, montako mittaria meillä Suomessa on? Vastaus hätkähdyttää.

– Suomessa ei ole yhtään mittaria, jolla seurattaisiin kaikkien tuottajien tuottamaa terveyshyötyä. Nykyiset laadunmittauspuitteet ovat yhtä kuin nolla.

Mitä ihmettä? Sote-uudistus koskee meistä jokaista – potilaana tai ainakin veronmaksajana. Noin 80 prosenttia suomalaisista käy vuoden aikana lääkärissä, Ilkka Vohlonen tiivistää.

Odotukset julkisten palvelujen kyvystä vastata tarpeisiin ovat kasvaneet niin paljon, että loppukäyttäjän merkitys korostuu. Ajatus on tunnetun terveystaloustieteilijä Carol Propperin. Vohlosen mukaan suomalaisella ei voi edes olla odotuksia, koska laatua ei ole määritelty. 

– Suomessa potilaalla ei ole edes aavistusta, pitäisikö lonkan leikkauksen jälkeen kestää kolme vai viisi vuotta.

Vohlosen lause on oleellinen. Mitä heikompi laatu, sitä suurempi tarve uusintaoperaatioille, sitä suurempi lasku.

Uutisoin muutama vuosi sitten muun muassa Mika Keinäsen tekemästä tutkimuksesta, jossa paljastui, että sairaanhoitopiirien leikkauseroissa on peräti liki kymmenkertainen ero. Kun Jyväskylässä uusintaleikkauksen riski parin vuoden sisällä ensileikkauksesta on vain puolisen prosenttia, Turussa se on lähes viisi prosenttia. Molemmissa leikkaus maksoi vuonna 2009 vajaa 8000 euroa.

Kukapa ei tahtoisi valita

Myös sote-uudistuksessa on nähtävillä Propperin käyttämän loppukäyttäjän, potilaan tai asiakkaan, vahva rooli. Uudistuksen yksi kantava ajatus on ihmisen oikeus valita. Kukapa ei tahtoisi oikeutta valita? 

Tutkijatohtori Liina-Kaisa Tynkkysen mukaan kansalaisilta on kysytty lähinnä "haluatko valinnanvapautta?". Tynkkysen mielestä olisi kiinnostavaa kysyä, "haluatko valinnanvapautta, jos se tarkoittaa kustannusten kasvua, asiakasmaksujen nousua tai monimutkaisempaa järjestelmää". 

Voi olla että vastaus olisi erilainen, arvioi tutkija. 

Vohlosen mukaan asiakasmaksuja ei pitäisi periä lainkaan. Miksi? Professori palaa laatuun:

– Jos potilas joutuu käymään toistuvasti vastaanotolla, syynä on useimmiten laaduttomuus. Ja tähän on johtanut tiedottomuus hoidon laadusta sekä odotetusta sen tuottamasta terveyshyödystä.

Kuntakentällä sote-valmistelu on herättänyt lähinnä pelkoa ja paineita. Meneillään on valinnanvapauskapina. Lakiesitys saa tyrmäyksen. "Kunnat ovat hyvin yksimielisesti todenneet, että uudistus ei tuo siltä odotettua parannusta väestön tasa-arvoon liittyen", tiivistää erityisasiantuntija Tero Tyni.

Kunnat, yhdessä tuumin, ovat siis sitä mieltä, että laki ei paranna kansalaisten välisiä yhdenvertaisuuseroja. Tynin mukaan riskinä on jopa terveyserojen kasvu entisestään. Tämä on hämmentävää, sillä valtioneuvoston sote-lähettiläiden keskeinen keihäänkärki on kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja. Tynkkynen näkee asian näin: 

– Palvelujärjestelmästä on tulossa aika vaativa ihmisen näkökulmasta. Jos asiakasmaksut nousevat, aiheuttaa se ilman muuta eriarvoisuutta. Tällöin myös yksityiset vakuutusmarkkinat kasvavat. Lisäksi asiakassetelijärjestelmään liittyy mahdollisuus lisäpalveluiden ostamiseen.

Miljardien rahansiirto terveysyrityksille

Palataan rakkaaseen naapurimaahamme. STM:n mukaan Ruotsissa nelisenkymmentä prosenttia käyttäjistä on siirtynyt julkiselta sektorilta yksityisen piiriin. Toivottavasti pääsemme lähelle Ruotsin lukemia, ennakoi ministeriön ylijohtaja Kirsi Varhila haastatellessani häntä hallituksen "sote-sovun" iltana.

40 prosenttia. Se tarkoittaisi miljardiluokan rahansiirtoa julkiselta sektorilta yrityksille. Raha seuraa potilasta – niin kuin Ruotsissakin. Tärkeintä on kuitenkin se, että potilas saa Vohlosen kuuluttamaa laatua.

Tosin lakiin sisältyy ajatus siitä, että jos asiakasseteliä käyttävä potilas ei saisi hoitopaikassaan parasta mahdollista hoitoa, kyseisen tuottajan pitää suositella kilpailijaa.

Kuka ihme sellaista suosittelisi?

"Ei kukaan", vastaa Tynkkynen. 

Vohlonen arvioi, että valinnanvapautta voidaan toki toimeenpanna, mutta sen yhteydessä ei voida käyttää tietoa hoidon laadusta, koska sitä ei ole. Hänen mukaansa sote-uudistus on sukua legendaariselle Andersen-sadulle "Keisarin uudet vaatteet". 

"Poliitikot hyväksyvät tiedon epäsymmetrian ja sen aikaansaaman hädänalaisten ihmisten taloudellisen hyväksikäytön", Vohlonen summaa. 

Vanhan sanonnan mukaan tieto lisää tuskaa. Yhtä lailla sitä lisää tiedottomuus, hetkellä, jolloin ihmisen pitäisi valita. Jos tietoa ei ole, valinnat luodaan mielikuvilla – faktuaalisen laadun tai vaikuttavuuden sijaan. "Markkinointi on jo alkanut", kiteyttää Tynkkynen.

Niin, ja ketkä lopulta ylipäänsä valitsevat? Professori Martti Kekomäki pukee asian Lääkärilehdessä näin:

"Suurin osa, yli 10 miljardia, kokonaiskustannuksista kohdentuu noin viiteen prosenttiin kansalaisista, joiden joukossa mielenterveys- ja päihdeongelmaiset sekä monisairaat, henkisiltä voimiltaan heikentyneet vanhukset ovat yliedustettuina. Harva heistä valitsee mitään."

Laatumittareiden perään tulee vielä moni huutelemaan. 

2:23

8:19

8:00

Mainos

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.