Hirsitalossa on vesikiertoinen lattialämmitys. Sen apuna huoneissa on vanhoja pönttöuuneja sekä uusi leivinuuni. Päälämmönlähde on kuitenkin pihalle rakennettu hakelämpökeskus. Sinne se rakennettiin turvallisuussyistä, riittävän etäälle päärakennuksesta. Kyseessä on varastojousipurkaaja, jossa jouset siirtävät polttoaineena käytettävää haketta tasaisesti syöttöruuville, joka kuljettaa sen edelleen kattilalle poltettavaksi.
"Hakkeeksi suositellaan noin 45 mm kokoista, normaalisti rankapuusta haketettua haketta", kertoo tuotepäällikkö Hannu Ala-Talkkari. "Tässä tekniikassa voidaan käyttää myös sahanpurua, kutterinlastua, turvetta ja pellettejä - toisin sanoen kaikki kotimainen kiinteä polttoaine käy."
Kun poltettava tavara on siirretty ruuvilla kattilalle, välissä on ensin sulkusyötin ja sen jälkeen alaruuvi kuljettaa sen palopäähän. "Palotilaan puhalletaan ilmaa automaatin ohjaamalla puhaltimella. Kyseessä on niin sanottu lambdaohjaus, jolla saadaan aikaan hyvä ja hallittu palaminen." Lämmitettävä vesi on suuren kattilan sisällä, joten erillistä varaajaa ei tarvita.
Järjestelmä ei vaadi työtä ja huoltoa enempää kuin vaikkapa öljykattilan käyttö. Perustyö on pitkälti automaattinen - kun tehoa pitää nostaa, automatiikka lisää syötön suuruutta ja vastaavasti siirtää sen taas lepotilaan, kun lämpöä ei tarvita. Suurin työ onkin polttoainevaraston täyttäminen. Hirsitalon hakesiilon tilavuus on noin 30 kuutiometriä ja kun varsin suuren kiinteistön vuosikulutus tulee olemaan arviolta 60 - 80 kuutiota, varasto on täytettävä kaksi tai kolme kertaa vuodessa. Kattilassa puolestaan on tuhkaruuvi, joka poistaa tuhkan automaattisesti; käsin kattilan saa käydä kolaamassa vaikkapa kerran kuussa.
"Hake on uusiutuvaa bioenergiaa, nykyaikainen ja ympäristöä säästävä ratkaisu", Tuomas Peltola perustelee. "Meillä on metsäalueita, joista löytyy loputtomasti siivottavaa... saamme siis omalla työllä melkein ilmaista raaka-ainetta."
Lisätietoja:
Veljekset Ala-Talkkari Oy, Hallanmaa