Pääministeri Marinin hallitusohjelmassa rikos- ja riita-asioiden sovittelua halutaan vahvistaa, jotta oikeudenkäyntimäärät vähenisivät. Naisjärjestöjen keskusliitto puolestaan haluaa lopettaa lähisuhdeväkivallan sovittelun ja lisätä sen sijaan tukipalveluita.
Lähisuhdeväkivallan vapaaehtoissovittelija Merja Svensk Helsingin sovittelutoiminnasta tapaa työssään ihmisiä, jotka eivät ole välttämättä koskaan puhuneet kunnolla keskenään ennen sovittelutilanteeseen päätymistä.
Osapuolet ovat keskenään läheisessä suhteessa olevia henkilöitä, kuten entisiä kumppaneita, pariskuntia, sisaruksia tai aikuinen lapsi ja vanhempi.
– Sellainen vakava puhe omista toiveista ja pettymyksissä, sitä ei ole ollut vuosiin, joskus jopa vuosikymmeniin. Ja se käydään siellä sovittelutoiminnan huoneessa, Svensk kertoo.
Lue myös: Alina kävi läpi lähisuhdeväkivallan sovittelun ja kokee, ettei saanut oikeutta: "Olisin kaivannut ihmistä, joka taistelee minun puolestani"
Sovittelu on "iso väliintulo"
Svensk kertoo kohdanneensa vuosien aikana "hyvin tavallisia perheitä", jotka eivät olisi aiemmin välttämättä voineet kuvitellakaan, että heidän perheessään tulisi olemaan lähisuhdeväkivaltaa. Tilanteiden kärjistymisessä mukana ovat usein alkoholi ja erilaiset elämäntilanteiden paineet, kuten työttömyys tai liian suuri työmäärä.
Svensk kuvaa, että sovittelu on iso väliintulo, joka voi mahdollistaa muutoksen osapuolten elämään ja heidän väliseensä suhteeseen.
– Silloin ihmisten on istuttava alas, pysähdyttävä ja kuunneltava toinen toisiansa. Kuultava, miten teko on vaikuttanut, miltä se on tuntunut, miltä se on tuntunut tekijästä ja mitä siitä ajatellaan, Svensk kertoo.
Sovittelusopimus ei ole vaadittava päämäärä
Svensk korostaa, että sovittelussa varmistetaan aina osapuolten vapaaehtoisuus osallistua sovitteluun niin, ettei kukaan toimi esimerkiksi painostuksen alaisena. Osapuolille korostetaan myös sitä, että sovittelun voi halutessaan keskeyttää missä vaiheessa vain.
Hänen mukaansa sovittelusopimus ei ole "päämäärä, johon painetaan silmät kiiluen". Aina sovittelusopimusta ei synny tai osapuolet tekevät osasopimuksen. Tärkeintä on kuuntelu ja tapahtuneesta puhuminen.