Viime vuonna James Bond, Harry Potter ja Spiderman muuntuivat videopeleiksi. Tänä vuonna pelintekijät ovat leffafanien kriittisen valvonnan alaisina, sillä nyt vuorossa ovat todelliset klassikko-elokuvat. Viime viikolla New Yorkin Little Italyssa maailmalle esiteltiin Kummisetä-peli. Tapahtumaa juhlistivat kutsuvieraat ja näyttelijät, joiden nimillä peliä myös mainostetaan voimakkaasti.
Viihdeuutisten toimittaja Ville Toivonen matkasi New Yorkiin tapamaan tähtiä ja tiedustelemaan, minkälainen kokemus peliprojektiin osallistuminen on. Mafiaelokuvista kokemusta omaavat James Caan ja Robert Duvall vastailivat seuraavanlaisesti:
Me vain lainasimme äänemme peliin. Istuimme kameran eteen ja olimme paikoillamme. Tekijät loivat hahmomme peliä varten ja me annoimme äänemme. Vaikeinta oli puhua itsekseen ja teeskennellä, että puhuisin Marlon Brandolle . Työ oli vähän kuin dubbausta.
Pelit ovat nyt kuulemma elokuvaa isompi bisnes. Minkä takia? Mielestäni se on iso bisnes. En tiedä siitä paljoakaan muuta kuin sen, että se laajenee koko ajan. Syynä saattaa hyvinkin olla se, että vanhemmat ovat laiskoja. Peleistä on tullut monille lapsenvahteja, vaikkakaan ne eivät ole siinä kovin hyviä… Minunkin on helppo jättää poikani pelien hoivaan. En syytä pelien tekijöitä, sillä he vain tekevät mitä ihmiset haluavat. He yrittävät antaa ihmisille parhaansa ja niin minäkin voin jättää lapseni pelaamaan katsoessani jalkapalloa. Peleistä on siis tullut lapsenvahteja, mutta tässä pelissä on erilaista haastetta, sillä se on tarkoitettu vanhemmille ihmisille.
Kummisetä-pelin takaa löytyvän Electronic Artsin vastaava tuottaja David DeMartini näkee elokuvatähtien ja pelien välisen suhteen näin: