Helsingin yliopiston tutkijatohtori ja lastenpsykologi Silja Martikainen pitää väitettä melko raflaavana. Hän muistuttaa, että sosiaalisen median ja netin käyttöä sekä erilaisten älylaitteiden vaikutuksia ihmiseen on vaikea käsitellä yhtenä asiana, jolla olisi samanlaisia vaikutuksia kaikkiin lapsiin.
– Mutta ymmärrän huolen. Yksi syy on ajatus siitä, että kun ollaan netin välityksellä vuorovaikutuksessa ei ole mahdollista välittää samanlaista ei-kielellistä viestintää kuin kasvotusten. Ilmeet, eleet ja äänenpainot jäävät pois, Martikainen sanoo.
Erityisesti pienten lasten kohdalla ei-kielellisen viestinnän oppiminen on tärkeä taito, joka auttaa ymmärtämään toisia ihmisiä ja toisten reaktioita. Se, ettei kanssaeläjiä ymmärrä, voi johtaa herkästi väärinkäsityksiin, Martikainen kertoo.
– Somessa viestintä on tunnetasolla niukempaa. Varsinkaan ihmisestä, jota ei tunne, voidaan tehdä yleistyksiä. Myös aidot kohtaamiset ovat tärkeitä. Jos se jää hyvin vähiin, se voi niukentaa kokemusmaailmaa.
Sosiaalisen median vaikutus myötäelämisen kykyyn eli empatiaan taas on kerännyt ristiriitaista tutkimustulosta. Jonkin verran on näyttöä siitä, että älylaitteista irrottautuminen parantaa lapsien kykyä selviytyä empatiaa vaativista tehtävistä.
Toisaalta on myös näyttöä siitä, että somen käyttö lisää vuorovaikutustaitoja – erityisesti, jos sitä käytetään vuorovaikutukseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon. Martikainen uskoo, että ihmisten voi olla helpompi kommentoida sosiaalisessa mediassa kannustavasti toisia. Lisäksi netin kautta on mahdollista löytää sellaisia viite- ja vertaisryhmiä, joita ei konkreettisessa lähiympäristössä ole.
Voisiko sosiaalisen median aiheuttama mahdollinen myötäelämisen kykyjen heikkeneminen sitten olla yhteydessä esimerkiksi koulukiusaamiseen, joka tuntuu – ironisesti somekeskustelujen perusteella – lisääntyneen?
– Ajattelisin ehkä enemmän niin, että kiusaaminen ilmiönä on ollut jo ennen someaikaa, mutta some mahdollistaa aiemmin ympäristöön rajoittuneen koulukiusaamisen laajenemisen. Nyt ihmiset voivat tavoittaa toisensa helpommin, Martikainen sanoo.
Hän viittaa suomalaistutkimukseen, jonka mukaan somessa kiusatuksi joutunut lapsi kokee usein kiusaamista myös muualla arjessaan. Martikainen peräänkuuluttaa perheisiin avointa keskustelukulttuuria, jotta lapsi kokee olevan mahdollista puhua kiusaamisen kaltaisista vaikeista asioista.
– Riippumatta siitä, kuinka pieni loukkaus on, jos se sattuu, se on otettava vakavasti.
