Koronaviruksen itsekin saanut sairaanhoitaja avautuu: "Olisi ollut ihme, jos siinä työssä ei olisi sairastunut"

Toimittaja testasi: Miltä koronavirusnäytteen ottaminen tuntuu ja miksi se otetaan nenäontelosta? 4:35
Toimittaja testasi: Miltä koronavirusnäytteen ottaminen tuntuu ja miksi se otetaan nenäontelosta?

MTV Uutiset kertoi eilen sairaanhoitajista, jotka toivovat kaikkien suomalaisten ottavan vakavasti toisen korona-aallon uhan arjessaan. Yksi heistä tietää taudin vakavuuden paitsi työnsä puolesta, myös itsekin taudin sairastaneena.

Helsingin kaupungin perusterveydenhuollossa työskennellyt sairaanhoitaja sairastui keväällä hoidettuaan koronapotilaita sairaalan vuodeosastolla. Hän kertoo olevansa lähes täysin varma, että tartunta tuli työpaikalta.

– Olen 99-prosenttisen varma, että se tuli töistä. Jouduin olemaan lähikontaktissa todella raskashoitoisiin koronapotilaisiin, joilla se limaneritys oli todella voimakasta, ja meillä oli vain kirurginmaskit käytössä, nimettömänä pysyttelevä hoitaja kertoo.

– Käytössä oli myös visiirejä, mutta ne olivat vähän onnettomia, koska niitä piti itse vauhdissa puhdistaa. Se oli vähän semmoista suojavarusteiden kanssa, että olisi ollut lähinnä ihme, jos siinä työssä ei olisi itse sairastunut. Elin tuolloin hyvin karanteenimaisesti siviilissä varsinkin kun aloin itse hoitaa koronapotilaita.

Herkästi tarttuvan taudin kanssa työskentely on vaarallista hoitajille. Tartuntariski on suuri, mistä muun muassa MTV Uutiset kertoi jo maaliskuussa. Tuolloin Uudellamaalla todetuista koronatartunnoista jopa lähes joka kymmenes iski HUSin työntekijöihin.

Sairaus iski häneen onneksi suhteellisen lievänä.

– Olin vajaat kolme viikkoa poissa töistä ja sairastin kotona. Sairaus oli aaltoileva, välillä se paheni ja heikkeni, hän kertoo.

– Oireina oli valtava väsymys, tukala olo, kova päänsärky ja yksittäiset kovat kipualueet keuhkojen alueella. Tiesin itse, että Covid-19:ssä on kova hyytymisriski, joten osasin vähän liikuskellä veritulppien välttämiseksi.

Kun sairaus hellitti, jatkoi hän hoitotyötään.

– Siihen nähden, että osa työkavereistani oli poissa kymmenenkin viikkoa, niin selvisin suhteellisen vähällä.

Toive työnantajille

Hän esittää toiveen sairaanhoitajien työnantajille. Toisen aallon kynnyksellä on syytä valppauteen ja varautumiseen.

– Toivon, että kaikki suojautumisvälineet riittäisivät kaikilla, jotka ovat tekemisissä koronapotilaiden kanssa. Että pystyttäisiin ennalta ehkäisemään, että virus ei pääsisi leviämään.

– Toivoisin myös, että työnantajat huomioisivat sen, että kasvokkain koronapotilaita kohtaavat työntekijät saisivat henkistä tukea. Sitähän ei viime keväänä ollut. Mitään defusing-mahdollisuutta ei tarjottu. Ihan kriisiterapia tai purkukeskustelut olisivat olleet hirvittävän tärkeitä, sellaisia ei ollut.

Positiivisia hetkiä viime keväänä olivat ne, kun potilaat voittivat tautinsa ja paranivat.

– Haluan sanoa, että keväällä saimme myös hoidettua koronapotilaita niin, että he selvisivät ja pääsivät kotiin. Sehän on aina sairaanhoitajalle kiva juttu, kun potilas paranee.

Kevään kokemukset ovat jättäneet hänen painavan jäljen.

– Me, joilla on kokemusta koronapotilaitten hoidosta, ja myös me, jotka itse sairastuimme, meillä on yhteinen kokemus. Sitä eivät ehkä ymmärrä muut kuin me.

Lue myös:

    Uusimmat