Kommentti: Unohtakaa Trumpin teatteri – uhka Yhdysvaltojen demokratialle piilee paljon syvemmällä

18:24
Mitä mahdollisuuksia Trumpilla on vaalituloksen kääntämiseen, ja miksi Hunter Bidenin kannettava tuli esiin vasta nyt? Katso Maailmanselittäjät, niin tiedät!

Yhdysvalloissa Donald Trump ei ole demokratian isoin uhka, vaikka niin pelättiin. Sen sijaan demokratian toimivuutta uhkaavat poliittinen kahtiajako, äänestysoikeuksien polkeminen ja vaalipiirien uudelleenjako, kirjoittaa toimittaja Tuomo Hyttinen.

Ennen marraskuun vaalipäivää Yhdysvaltojen mediakenttä eli puolittaisessa hälytystilassa.

Amerikka voi mennä rikki, uhkasi The Atlantic. Väkivallan jyrinä kuuluu jo, kirjoitti The Washington Post. Tiede ja totuuskin olivat koetuksella, varoitti arvostettu tiedelehti Lancet.

Joe Bidenin voiton jälkeen paniikki hiipui pikkuhiljaa surkuhupaisan mediasirkuksen tasolle. Tänään saavutetaan yksi virstanpylväs, kun osavaltioiden valitsijat välittävät kansan tahdon ja antavat äänensä Bidenille.

Loppiaisena kongressi yhteisistunnossaan vahvistaa Bidenin valinnan. Republikaanit lupailevat istuntoon parituntista sirkusta, mutta tammikuun 20. päivänä tapahtuvaa vallanvaihtoa ei uhkaa mikään.

USA:n demokratian ongelmat silti jäävät, vaikka Donald Trump lähtee.

Vastustajia ei edes yritetä suostutella

Kaikkien ongelmien juurisyy lepää Yhdysvaltojen poliittisessa kahtiajakautumisessa. Yksi hyvä havainto siitä ovat marraskuun vaalien tulokset.

Presidentin lisäksi osavaltioissa äänestettiin muun muassa 435 jäsentä kongressin edustajainhuoneeseen. Vain noin 10 republikaania tulee piiristä, jonka Joe Biden voitti ja kolmisen demokraattia piiristä, jonka Donald Trump voitti.

Sama pätee senaatinvaaleihin. 35 vaalista ainoastaan Joe Bidenin voittamassa Mainessa paikkansa sai pitää republikaanien Susan Collins.

Toki Georgian osavaltio voi tuoda tilastoon poikkeuksen. Vaikka Biden vei Georgian nimiinsä, republikaanit ovat perinteisesti pärjänneet uusintavaaleissa paremmin kuin demokraatit.

Parikymmentä paikkaa 470:stä kertoo silti karua kieltään. Puolueuskollisuus on äänestäjille tärkeämpää kuin kyky kompromisseihin. Se näkyy karulla tavalla Georgian uusintavaalikampanjassa.

Suomen itsenäisyyspäivänä demokraatti Jon Ossoffväitteli tyhjää puhujakoroketta vastaan, sillä vastaehdokas David Perdue kieltäytyi väittelystä. Perduelle tärkeämpää on saada omat kannattajat uurnille, ei suostutella vastapuolen äänestäjiä omalle kannalleen.

Äänestäjiä syrjitään tarkoituksella

Eri äänestäjien epätasa-arvoinen kohtelu on ollut Yhdysvalloissa normaalia koko maan historian ajan. Vaikka kansalaisoikeuksia on edistetty, puolueet yrittävät eri keinoin tukahduttaa vastapuolten ääniä.

Esimerkiksi käy Georgian osavaltio, jossa raportoitiin jo ennen vaalipäivää pitkistä jonoista demokraattivaltaisilla alueilla. Noilla alueilla asuu usein rotuvähemmistöihin kuuluvia äänestäjiä kuin alueilla, joilla äänestysjonot ovat lyhyet.

Georgian musta väestö jonottaakin keskimäärin 50 minuuttia kauemmin äänestyspaikoilla kuin valkoinen väestö.

Äänioikeuden käyttöä hankaloitetaan Yhdysvalloissa muillakin tavoilla. Esimerkiksi suurimmassa osassa osavaltioita vakavista rikoksista tuomitut vangit eivät saa äänestää.

Lisäksi äänestäjiä poistetaan rekistereistä mitä kummallisimmilla tavoilla, ja äänestäjäksi rekisteröityminenkin voidaan tehdä hankalaksi niin, että se suosii vallassa olevaa puoluetta.

Yleensä republikaanit yrittävät tehdä äänestämisestä hankalaa, sillä heidän äänestäjänsä ovat demokraatteja uskollisempia. Demokraatit taas perinteisesti tavoittelevat mahdollisimman suurta äänestysprosenttia.

Vaalipiirit ankkojen muotoisiksi

Yhdysvaltojen perustuslaki vaatii, että vaalipiirit jaetaan väestön mukaan suurin piirtein tasasuuruisiksi ja yhtenäisiksi alueiksi kymmenen vuoden välein. Uusien vaalipiirien karttaharjoitukset alkavat ensi vuonna.

Vaikka joissain osavaltioissa rajan vetävät puolueettomat asiantuntijat tai molemmat puolueet yhdessä, useimmissa osavaltioissa viimeinen sana on paikallispoliitikoilla.

Perustuslain laatijat eivät kuitenkaan tulleet ajatelleeksi, että 2000-luvulla tiedon ja laskentatehon avulla poliitikot voivat laatia karttoja, jotka takaavat heidän valtansa.

Otetaan kuvitteellinen esimerkki. Osavaltioon täytyy piirtää viisi piiriä, joilla asuu 25 demokraattia ja 25 republikaania. On mahdollista jakaa nuo 50 äänestäjää viiteen piiriin niin, että jokaisessa on 5 demokraattia ja 5 republikaania.

Silloin vaarana kuitenkin olisi, että puolueet joutuvat kamppailemaan kaikkien viiden piirin voitosta.

Härski kartantekijä laittaa 25 vastustajapuolueen äänestäjää yhteen piiriin, jolloin hänen oma puolueensa häviää tuon vaalipiirin varmasti. Loput 25 äänestäjää jaetaan neljään jäljellejäävään vaalipiiriin, jolloin kartantekijän alueella valta jakaantuu suhteessa 4–1 seuraavan vuosikymmenen ajan.

Tosielämässä äänestäjiä on esimerkkiä enemmän, mutta periaate on sama. Se on johtanut vaalipiireihin, jotka näyttävät käärmeiltä tai ankoilta. Rumimmat vaalipiirit ovat saaneet oman tietokonefontin.

Sekä demokraatit että republikaanit ovat saaneet oikeudesta langettavia tuomioita vaalipiirien uudelleenvedoista. Korkein oikeus on ollut haluton määrittämään rajoja sille, kuinka härskit kartat rikkovat perustuslakia. Viime kädessä kamppailu käydään osavaltioiden sisällä.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja