Tim Sparv jää historiaan yhtenä kaikkien aikojen suurista maajoukkuepelaajista, mutta hänestä voi kasvaa vielä suurempi valmentaja, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ville-Veikko Valta.
Huiskean, pitkän ja suomea hieman haparoivasti puhuneen 15-vuotiaan pojan sisällä syttyi liekki ennen nuorten maajoukkueen harjoitusottelua Ruotsissa vuonna 2002.
Tim Sparv oli tuolloin valmistautumassa vasta neljänteen nuorisomaaotteluunsa Timo Liekosken ja Hannu Haverisen alaisuudessa, kun valmennuskaksikko teki sittemmin usein toistuneen johtopäätöksen.
Liekoski ja Haverinen näkivät, että Sparvissa on ainesta johtajaksi, ja löivät tälle kapteeninnauhan käsivarteen.
Tuosta nauhasta poika luopui enää vain harvoin.
Sparvin isä on kiistatta yksi merkittävimpiä vaikuttajia keskikenttäpelaajan uralla. Kymmenisen vuotta poikaansa Oravaisissa valmentanut "Toffe" ei päästänyt jälkikasvuaan muita helpommalla, vaan oli tälle vähintään yhtä vaativa kuin muillekin pelaajilleen.
Tor Sparv
Pienellä paikkakunnalla vaikutusvaltainen isä oli johtajatyyppi, jonka käytöksestä Tim imi paljon oppia omalle matkalleen. Paikallispolitiikassakin mukana ollut Tor näytti esimerkillään, miten on mahdollista saada kaikki työskentelemään yhteisen tavoitteen eteen.
Tim Sparvin voi sanoa kasvaneen johtajaksi paljolti isänsä vaikutuksesta. Roolista tuli lopulta niin palauttamaton osa hänen pelaajapersoonaansa, että hän esiintyi kentällä itsekin paremmin saadessaan samalla johtaa muita.
– Rakastan sitä, kun saan vastuuta ja minuun luotetaan, Sparv vahvisti maanantaina.
Sparv on Suomessa ainoa jalkapalloilija, joka on kipparoinut maajoukkuettaan joka ikisessä ikäkausimaajoukkueessa, A-maajoukkue mukaan lukien.
Sparv on toistaiseksi ainoa pelaaja, joka on ollut Suomen kapteenina alle 21-vuotiaiden EM-kisoissa, ja yhtä lailla ainoa, joka on johdattanut A-maajoukkueen miesten EM-turnaukseen.
Olisivatko nuo joukkueet koskaan saavuttaneet historiallisia tuloksia ilman häntä? Hapuileva mutta perusteltu kysymys vastaa itselleen.
15-vuotiaana syttynyt liekki on palanut kirkkaana läpi uran.
"Ymmärsin mitä menestymiseen vaadittiin"
Ei sitä oikein yllätyksenä voinut pitää. Sparv asteli maanantaina lehdistön eteen kertomaan uutisen, jonka luultavasti kaikki paikalla olleet tiesivät jo etukäteen.
Mittavan uran Suomen maajoukkueessa ja ulkomailla ammattilaisena jalkapalloilijana tehnyt Sparv joutui jättämään pelikentät 34-vuotiaana.
Merkit tästä roikkuivat ilmassa pitkin syksyä. Sparvin kevätkaudella saama polvivamma ei oikein koskaan parantunut kunnolla, ja keskikenttäpelaaja joutui taistelemaan kipujen kanssa läpi vuoden. Ottelut HJK:ssa olivat monella tapaa tuskaisia ja kaukana hänen parhaastaan.
Sparv oli pelaamatta käytännössä koko kevään, mutta kuntoutti itsensä EM-kisoihin, jossa Suomi ei päästänyt ainuttakaan maalia hänen ollessaan kentällä. Tähän tilastolliseen faktaan kiteytyy kovin paljon hänen pelillisestä arvostaan Huuhkajissa.
Sparv ei ollut missään joukkueessa nopein, taitavin tai vahvin. Hän ei ehkä ollut aina edes peliälyltään nokkelin, mutta tiesi täsmälleen, mitä hänen piti kentällä ja sen ulkopuolella tehdä.
– En koskaan ollut lahjakkain pelaaja, mutta ymmärsin mitä menestymiseen vaadittiin. Ymmärsin, että kovan ja pitkäaikaisen työn kautta voin saada mahdollisuuden, Sparv kiteytti.
Eetoksensa ansiosta Sparv oli mitä parhain kapteeni Huuhkajille, joka tuskin yhdessäkään karsintalohkossaan on ollut nopein, taitavin tai vahvin joukkue.
Kaksi negaatiota
Edelliseen liittyen Sparvin suuruutta kuvaillaan usein kahden negaation kautta.
Ensimmäinen on se, että Sparvin tärkeys joukkueelle paljastuu vasta siinä vaiheessa, kun hän on poissa sen vahvuudesta.
Toinen on puolestaan se, ettei Sparvin hyvyys pelaajana välity perinteisten tilastojen avulla, vaan sen oivaltaminen vaatii syvempää ymmärrystä.
Tim Sparvin arvo joukkueelle korostui poissaolon hetkillä.Getty Images
Kumpikin näistä usein esitetyistä näkemyksistä alleviivaa sitä, ettei Sparv ollut koskaan hohdokas pelaaja, mutta hän teki kentällä lähes aina oikeita asioita joukkueen voiton eteen.
Kun tällainen kapteeni saa koko joukkueensa henkisesti taakseen ja toteuttamaan päävalmentajan valitsemaa pelitapaa, perusteet menestykselle alkavat olla huippuyksilöitä vaille kasassa.
– Aina terveenä ja kentällä ollessaan hänellä on ollut iso merkitys. Hän on ollut johtaja, päävalmentaja Markku Kanerva kiteytti maanantaina.
Kanervan ja Sparvin suhde on ollut pitkään enemmän kuin pelaajan ja valmentajan. Kanerva teki Sparvista kapteeninsa Pikkuhuuhkajissa jo muutaman pelin jälkeen, ja kun toppari Niklas Moisander lopetti A-maajoukkueessa marraskuussa 2017, nauha oli jo käytännössäkin valmiiksi pujotettu Sparvin olkavarteen.
Sparvin maajoukkueura pysähtyi 84 A-maaotteluun. Kanerva on joutunut miettimään jo tovin Sparvin jälkeistä aikaa Huuhkajissa, sillä syksyn peleihin puolikuntoista keskikenttämiestä ei enää valittu.
Pelillisiä korvaajia Sparville on jo löytynyt, mutta uusille henkisille johtajille on nyt tilausta, kun myös Paulus Arajuuri ja Joona Toivio hyvästeli Huuhkajat marraskuussa MM-karsintaurakan päätteeksi.
Kaikki ainekset huippuvalmentajaksi
Seuraavat kuukaudet Sparv aikoo omistaa perheelleen. Tytär Leah täyttää pian vuoden.Lehtikuva / Jussi Nukari
Jos Tim Sparvin lopettamispäätös ei tullut varsinaisena yllätyksenä päättyneen kauden tapahtumat huomioiden, vielä vähemmän yllättävä on hänen suunnitelmansa jatkaa jalkapallon parissa valmentajana.
Ei ole myöskään vaikea uskoa, että yksi kaikkien aikojen maajoukkuepelaajista kasvaa vielä yhdeksi Suomen parhaista jalkapallovalmentajista. Kaikki edellytykset Sparvilla on siihen olemassa.
Johtajaominaisuuksien, kielitaidon ja mittavan pelaajauran kokemuksensa lisäksi Sparvin puolesta puhuvat hänen taktinen ymmärryksensä ja valtava palonsa oppia uutta niin jalkapallosta kuin elämästä.
Monen entisen suomalaisen pelaajahuipun kohdalla viimeistään viimeksi mainitussa on ollut puutteita.
– Minulla on selkeät suunnitelmat, miten aion käyttää aikaa kesään asti. Aion matkustaa ympäri Eurooppaa tapaamassa seuroja ja aion oppia heidän toimintatavoistaan, Sparv suunnitteli.
Kanerva sanoi näkevänsä Sparvin tilanteessa paljon samaa kuin oman pelaajauransa lopussa. Myös Kanerva lopetti uransa 34-vuotiaana kropan reistaillessa ja alkoi pikkuhiljaa opiskella itseään valmentajaksi.
– Se ottaa aikansa, Kanerva muistutti.
Kanervan ja Sparvin merkittävänä erona on se, ettei jälkimmäisen tarvitse juurikaan esitellä itseään ensimmäistä valmennuspestiä hakiessaan.
Sparv on ehkä tietoisestikin nostattanut profiiliaan ulostuloillaan, ja hänet tunnetaan seuroissa ympäri Eurooppaa.
Sparv ilmoitti maanantaina terävästi, ettei aio levätä laakereillaan peliuransa loputtua. Valmentajatutkinnon suorittamisen ohella hän haluaa kirjoittaa ylioppilaaksi. Työt valmentajana hän suunnittelee aloittavansa jo ensi kesänä.
Eikä entinen maajoukkuekapteeni aio tyytyä valmentamisessa mihinkään harrastetason puuhailuun.
– Kerroin tyttöystävälle, että kesään asti olen kotona, mutta sen jälkeen tulee olemaan vielä pahempaa kuin pelaajauralla.
