Huippulupauksena maailmalle lähtenyt Patrik Raitanen koki romahduksen pelatessaan Hollannissa. Lukuisten vastoinkäymisten jälkeen jalkapalloilija on uskaltanut ryhtyä tavoittelemaan uraa mallimaailmassa.
– Muistan istuneeni yksin pukuhuoneessa. Kun yritin nousta ylös, en pystynyt liikkumaan. Silmissäni alkoi sumeta ja olin vähällä menettää tajuni. Silloin ymmärsin, että minun oli alettava laittamaan itseni ja mielenterveyteni etusijalle. Lakata miellyttämästä muita laiminlyödessäni omaa terveyttäni.
– Sain juuri ja juuri soitettua äidilleni sanoakseni, että nyt tarvitsen apua. Tämä ei voinut jatkua näin, Patrik Raitanen kertoo MTV Urheilulle muistellessaan helmikuun 2020 pohjakosketustaan, johon palaamme myöhemmin.
Patrik Raitanen on ainutlaatuinen suomalaispelaaja. Liverpoolin akatemian, Hollannin Eredivisien sekä Italian Primaveran nähnyt 21-vuotias on kokenut vuosien varrella useita, kipeitä takaiskuja.
Tuoreimpana näistä on polvivamma, joka pitää Raitasen sivussa koko hiljattain alkaneen Veikkausliiga-kauden. Helsingin Jalkapalloklubin sopimuspelaaja ehti jo aloittaa toisen lainakautensa IFK Mariehamnin riveissä, kunnes eturistisiteen repeäminen helmikuussa tuhosi suunnitelman.
Raitasen vaikeimmat kamppailut eivät kuitenkaan ole olleet niitä tavallisimpia, pelikuntoa haittaavia ongelmia. Muun muassa hänen unelmasiirrostaan Hollantiin muodostui lyhyessä ajassa tuskien taival, kun hänen erilaisuutensa ilmeni ongelmaksi.
Nyt Raitanen on kuitenkin onnistunut kääntämään silloisen heikkoutensa vahvuudeksi.
Raitasen polven rikkoudutta hän rohkaistui kastamaan varpaitaan toisen haaveammattinsa parissa ja jahtaamaan pääsyä huippumalliksi. Malliksi ryhtyminen oli Raitasen pitkäaikainen unelma, jonka tavoittelemiselle avautui nyt ainutlaatuinen tilaisuus.
– Olin taistellut jo 18-vuotiaana sellaisten asioiden kanssa, joita en toivo kenenkään elämänsä aikana kokevan. Nyt mulla on ensimmäistä kertaa urallani aito mahdollisuus kehittää itseäni ihmisenä ja keskittyä muihin asioihin jalkapallon ulkopuolelta.
Jo välierävaiheen selvittänyt Raitanen kilpailee keskiviikkona Top Male Model -kilpailun finaalissa, Helsingissä. Kahdeksasta finalistista valitaan yksi voittaja, joka lennätetään näytille Pariisissa järjestettävään suurtapahtumaan muiden, ympäri maailmaa saapuvien miesmallien kanssa.
Missikisoissa menestyneen äitinsä jalanjäljissä kulkeva Raitanen avautuu nyt ensi kertaa yksityiskohtaisesti monivaiheisen peliuransa karuista ja kirjavista kokemuksista, jotka ovat hiljalleen muodostaneet hänen tiensä Liverpoolin akatemiasta maailman laajuisen mallikilpailun catwalkille.
"Seuraava Sami Hyypiä"
Pelikentillä Raitasen potentiaali huomattiin jo varhain. Nuori puolustajalupaus teki kenties tärkeimmän vaikutuksensa FC Jazzin edustusjoukkueen kanssa Winter Cupissa Porissa, jossa hän pelasi 14 vuoden ikäisenä muun muassa IFK Mariehaminin nykyistä hyökkääjää Tucoa vastaan.
Paikalla oli myös Liverpoolin kykyjenetsijäpäällikkö, jotka kutsui pellavapäisen satakuntalaisen pelien jälkeen hotellille käymään. Raitanen sai tarjouksen, josta ei voinut kieltäytyä.
– Menin aivan sekaisin. He olivat analysoineet pelaamistani ja tarjosivat neljän vuoden sopimusta. En nukkunut seuraavana yönä sekuntiakaan. Se oli unelmani, enkä voinut sanoa ei, Raitanen muistelee.
Raitanen suoritti siirtonsa Liverpooliin 16-vuotiaana. Hänen saapumisensa noteerattiin myös paikallislehdissä, jotka ymmärrettävästi povasivat Steven Gerrardin rinnalla poseeranneesta suomalaisesta heti “seuraavaa Sami Hyypiää”.
– Olihan se hauskaa ja hienoa tulla verratuksi omaan esikuvaan. Suomalainen, blondi, sama pelipaikka. Se toi hyvää fiilistä ja teki ylpeäksi olla suomalainen.
Liverpoolin akatemiassa ei kuitenkaan ollut suomalaisena varaa ylpeillä.
Kun kyseessä on yksi Euroopan suurimman seuran oppikouluista, eivät ulkopuoliset usein tule etuoikeutetuksi. Sen muistavat todennäköisesti myös muuan Daniel Sjölund ja Lauri Dalla-Valle, jotka ovat Raitasen ohella ainoat Liverpoolin akatemiassa pelanneet suomalaiset.
– Ulkomaalaisena pitää aina olla sitä brittiläistä kilpakumppaniaan kaksinverroin parempi. Tiesin sen olevan hemmetin vaikeaa, mutta se kuitenkin yllätti, miten kova kamppailu siitä tuli, Raitanen kuvailee.
– Minua peluutettiin siellä oikeana laitapakkina, jolloin taistelin peliajasta Neco Williamsin kanssa. Hän pelaa nyt säännöllisesti Valioliigassa ja Walesin maajoukkueessa. Meidän keskikentällä pelasi myös Curtis Jones, joka on sittemmin murtautunut Liverpoolin edustukseen.
– Se oli kaikkiaan raaka koulu, josta vain pieni prosentti pääsee huipulle. Se 50 pelaajan ryhmä, jonka kanssa pelasin kaksi kautta, tuotti vain nämä kaksi Valioliiga-pelaajaa. Arvelisin, että ainakin 40 prosenttia heistä kaikista on jo lopettanut jalkapallon kokonaan.
Raitasta valmentanut Gerrard on myöhemmin luotsannut myös Huuhkajien Glen Kamaraa Rangersissa ja Viljami Sinisaloa Aston Villassa. Työskentelemistä Liverpool-legendan kanssa Raitanen kuvailee "surrealistiseksi kokemukseksi".
– Se oli Stevenille kuitenkin vaikea tehtävä. Media kiinnitti häneen jatkuvasti huomiota. Menimme jonnekin joukkueena, ja aina puhuttiin vain Gerrard tätä, Gerrard tuota, Raitanen muistelee.
– Kenelläkään pelaajista ei ollut hänen numeroaan. Jos halusi hänen puheille, piti kysyä lupa avustajalta. Kaikki myös käyttäytyivät eri tavalla hänen ympärillään. Saattaa kuulostaa hölmöltä, mutta sen kirjaimellisesti aisti, kun hän astui huoneeseen. Se kertoo vain siitä kunnioituksesta, joka kaikilla oli häntä kohtaan.
Raitanen pelasi Liverpoolin U18-joukkueessa kaksi kautta. Loukkaantumiset rajoittivat peliaikaa kuitenkin merkittävästi. Vuosien 2017-19 välillä esiintymisiä kertyi vain neljä kappaletta.
Kun Raitaselle tarjottiin mahdollisuutta jatkaa haastamista Liverpoolin U23-joukkuueessa, päätti hän kuitenkin jättää seuran. Jatkuvat käynnit fysioterapeutilla olivat tehneet harjoituskeskuksesta "pimeän paikan".
– Silloin päätin lähteä etsimään uutta ympäristöä ja peliaikaa miesten tasolla. Ajattelin, että tuore alku olisi parempi etenkin henkisesti.
Henkisesti. Avainsana Raitasen tarinassa.
Raitanen oli Liverpool-lähdön jälkeen AC Milanin U19-joukkueen kiikarissa, mutta valitsi päämääräkseen hollantilaisen Fortuna Sittardin. Muutaman viikon mittainen koeaika siellä oli niin menestyksekäs, että hänet haluttiin kiinnittää jo ensimmäisten päivien jälkeen rosteriin.
– Luulin, että tämä oli se. Se paikka, jossa voin alkaa elää unelmaani jalkapalloilijana. Hollannin pääsarja oli hyvä liiga nuorille, ja Fortuna oli mukava perheseura. Kaikki vaikutti täydelliseltä.
– Mutta aikani siellä osoittautuikin urani vaikeimmaksi, Raitanen huokaa.
"Valmentaja myönsi ylittäneensä rajan"
Fortuna Sittardissa Raitasen valmentajana toimi Kevin Hofland. Hollantilaisluotsi antoi Raitaselle syyskauden aikana muutaman mahdollisuuden ykkösjoukkueessa, mutta pudotti hänet niiden jälkeen tylysti reserviin.
Raitanen sanoo muiden ihmetelleen, mitä hän oikein teki kakkosjoukkueessa. Raitanen ei kokenut kuuluvansa sinne itsekään, mutta oli valmis paiskimaan töitä noustakseen kevätkaudella takaisin edustukseen.
Hofland ei kuitenkaan koskaan tuntunut pitävän Raitasesta, ja hänen tapansa kohdella suomalaisnuorukaista aiheutti kuukausien kuluessa hämmennystä.
– Jossain vaiheessa hän vain lakkasi puhumasta minulle. Muistan, kun meidän oli tarkoitus lähteä joululoman jälkeen Turkkiin harjoitusleirille. Nimeni ei kuitenkaan ollut lähtijöiden listalla. Ketään muuta ei ollut jätetty pois, joten ajattelin sen olleen virhe, Raitanen kertoo.
– Kapteenimme meni kysymään puolestani valmentajalta, mistä ratkaisussa oli kyse. "Mene sanomaan Patrikille, että puhuu fysioterapeutin kanssa. Hänelle ei ole tilaa. Hän jää tänne tekemään juoksuharjoituksia", valmentaja vastasi.
– Kapteeni kertoi valmentajalle, kuinka väärin hän toimi ja käski tätä kertomaan sen minulle itse. Asiasta ei kuitenkaan koskaan keskusteltu. Muut lähtivät Turkkiin, ja minä lensin kotiin harjoittelemaan veljeni kanssa. En missään nimessä aikonut jäädä sinne yksin.
Joukkueen palattua tammikuussa Turkista, Raitanen meni viimein valmentajan puheille. Hänen oli saatava tietää, mitä tällä oli häntä vastaan.
Hoflandin antama selitys laittoi Raitasen pasmat kuitenkin sekaisin.
– Keskustelumme aikana hän ei kommentoinut kertaakaan suorituksiani, tai kuinka pelaamisessani olisi ollut mitään vikaa.
– Sen sijaan hän sanoi, kuinka ulkonäköni, erilainen muotitajuni ja tapa, jolla laitan hiukseni, eivät olleet muun joukkueen mieleen. Hän sanoi, etteivät muut pitäneet vaatteista, jotka yllä saavuin treeneihin. Se oli absurdia.
Välien tulehtuminen vakiinnutti Raitasen paikan reservissä, mikä sai hänet ajattelemaan, ettei tilanne voisi enää tämän huonommaksi mennä.
Niin kuitenkin kävi, helmikuussa 2020.
Raitanen loukkaantui reservipelissä, eikä saanut kuin vajavaista hoitoa, koska ei kuulunut varsinaiseen edustusjoukkueeseen. Pian sen jälkeen koitti hetki, jolla tämä artikkeli alkoi: Kuntoutumistreeniin valmistautunut Raitanen lyyhistyi ahdistuksen purkautuessa hysteerisenä pukuhuoneen lattialle.
– Kun valmentaja (Hofland) näki missä tilassa olin, myönsi hän lopulta ylittäneensä rajan. Päätimme lopulta yhdessä, että minun oli parasta palata kotiin.
Asiasta puhuminen, mihin Raitanen kannustaa kaikkia muitakin, oli avain tilanteen helpottumiselle.
– Suomessa aloin käymään terapiassa, minkä lisäksi psyykkinen valmentaja Antti Peltonen tuli avukseni. Pystyin nousemaan takaisin jaloilleni, mutta sitä varten minun oli aloitettava alusta. Rakennettava ja löydettävä oma identiteettini, ennen kuin edes ajattelin seuraavaa askelta futisurallani.
Seuraavat kuukaudet olivat Raitasen mukaan hänen "elämänsä vaikeimmat mutta palkitsevimmat". Osasyynä tähän oli juuri alkanut koronapandemia. Peltosen, perheen ja agentti Chris Cleaverin tukema prosessi kuitenkin paransi Raitasen, mistä hän on jokaiselle ikuisesti kiitollinen.
Puhkesi kukkaan Italiassa
Kauden päätyttyä Raitanen jätti Fortunan ja suuntasi Italiaan, missä hän pääsi viimein olemaan oma itsensä. Keskuspuolustaja sai sopimuksen SPAL:n U19-joukkueesta, missä hänen uransa lähti uuteen nousuun ja kiihdytti haaveita myös huippumallin urasta.
– Pääsin ympäristöön, missä puolustuspelaaminen ja taktiset asiat olivat keskiössä. Kaikkien Englannissa ja Hollannissa koettujen vaikeuksien jälkeen nautin taas jalkapallosta. Pelasin kaudella yli 20 ottelua, isossa roolissa ja treenasin edustuksen kanssa, Raitanen kertoo.
SPAL:n odotettiin taistelevan putoamista vastaan, mutta isot päänahat muun muassa Juventuksesta, AS Romasta ja Atalantasta olivat lähellä tuoda sille playoff-paikan. Raitaselle tärkeintä oli kuitenkin oman identiteettinsä löytäminen, niin kentällä kuin sen ulkopuolella.
– Siellä se erilaisuus oli aidosti hieno asia. Olin erilainen kuin muut, tulin erilaisissa vaatteissa treeneihin, mutta siellä sain vain kehuja ja kyselyitä esimerkiksi siitä, mistä löydän kuteeni.
– Mulla tulee todella epämukava olo, jos en ole oma itseni. Hollannissa sitä katsottiin huonolla, mutta Italiassa mua nostettiin vain ylöspäin. Siellä sain sellaisen olon, että nyt on hyvä olla. Hyvä, joustavampi valmentaja kuin Hollannissa auttoi merkittävästi.
Raitasen sopimuksessa oli optio yhdestä lisävuodesta, jonka hän oli kiinnostunut toteuttamaan. Seuran vaihdettua omistajaa, valmentajiaan ja johtoporrastaan, venyi päätöksen kanssa kuitenkin aina myöhälle elokuuhun saakka.
Lopulta HJK:n reservijoukkue Klubi 04 tarjosi sopimusta, johon Raitanen näki parhaakseen tarttua. Sieltä tie on lopulta vienyt Veikkausliiga-kentille, missä pelasi viime kaudella 13 ottelua IFK Mariehamnin kanssa.
– Piti tehdä päätös, olenko puoli vuotta pelaamatta ilman seuraa vai palaanko Suomeen. Olen erittäin kiitollinen Klubille mahdollisuudesta ja pääsystä Suomen parhaaseen organisaatioon. Se oli taas steppi taaksepäin, jotta voin ottaa seuraavan eteenpäin.
"Mitään kilpailua en lähde häviämään"
Kun Raitasen polvi hajosi Liigacupin ottelussa, kävi luovuttaminen väkisinkin mielessä. Niin monta takaiskua on hän kuitenkin uransa aikana joutunut kestämään. Yksi tärkeä opetus vuosien varrelta sai kuitenkin pysymään vahvana.
– Silloin kun olet alhaimmillasi, et saa koskaan tehdä päätöstä, joka voi vaikuttaa tulevaisuuteesi, Raitanen muistuttaa.
– Olen osannut jo hyväksyä asian. Tämä loukkaantuminen tuli hyvään kohtaan. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu.
Raitasen on määrä palata IFK Mariehamnin harjoituksiin ennen kauden loppua. Hän ei kuitenkaan näe mallihommien olevan pois kuntoutukseltaan, mutta auttavan jalkapallouran jälkeisessä elämässä. Viime viikot mallikoulussa ja fysioterapeutilla rampannut Raitanen kokee, että olisi todennäköisesti aloittanut urakkansa ilman loukkaantumistakin.
– Tämä tuo kilpailuviettiä pelien ollessa paussilla. Tämä parantaa mua ihmisenä, piristää mua henkisesti ja tuo kokemusta jostain aivan muusta. Tavoite olisi voittaa (keskiviikkona) ja lähteä Pariisiin. Se voisi todella laajentaa työmahdollisuuksia tällä kentällä, Raitanen sanoo toiveikkaana.
– Mä tykkään muodista ja ulkonäkökeskeisessä ympäristössä olemisesta. Olen siis kuin kotonani. Tietääkseni olen ainut [suomalainen ammattilaisjalkapalloilija, joka moiseen ryhtyy], mutta toivon rohkaisemaan myös muita mukaan. Kenenkään ei tarvitse olla vain yhtä asiaa, laittaa itseään boksiin ja rajoittaa mahdollisuuksiaan.
Raitanen toivoo, että hänen tarinansa toimii myös inspiraationa kaikille, jotka kamppailevat loukkaantumisten, erilaisuuden tai muiden vastaavien asioiden kanssa. Hän rohkaisee ihmisiä puhumaan vaikeuksistaan ja ottamaan mielenterveyteen liittyvät asiat tosissaan.
– Ihmiset tulevat usein sanomaan, miten pahalta heistä tuntuu mun puolesta. He ihmettelevät, miksi juuri mulle aina sattuu. Vastaan kuitenkin vain, että onhan jonkun näytettävä, miten tästä selvitään. En koskaan sääli itseäni, vaan päinvastoin, Raitanen jatkaa.
– Olen todella ylpeä omasta polustani, vaikkei se ehkä ole se kaunein ja helpoin. Muutin Liverpooliin kuusi vuotta sitten ja olen vasta 21-vuotias. Kun kuntoudun, olen 22. Nämä kokemukset ovat antaneet minulle niin paljon, ja uskon, että ne tapahtuivat kaikki syystä.