Entinen Suomen maajoukkuepelaaja, nykyinen Kuopion Palloseuran päävalmentaja Simo Valakari kertoi MTV Urheilulle poikansa Onni Valakarin uran haasteista ja käännekohdista.
21-vuotias hyökkäävä keskikenttäpelaaja nousi jopa koko Suomen kansan tietoisuuteen marraskuussa Pariisissa pelatun Ranska-maaottelun jälkeen. Kaunis, kierteinen sijoitus vasemmalla jalalla ylänurkkaan jäi ottelun voittomaaliksi – ja painui ihmisten mieliin.
Osumansa lisäksi nuorukainen näytti heti ensimmäisessä A-maaottelussaan kykenevänsä pelaamaan kypsästi keskialueella. Valakari otti paikkansa ryhmästä ryminällä. Eikä ole siitä sittemmin luopunut.
Hetkellisesti hän oli myös – uskomatonta mutta totta – suositun kansainvälisen jalkapallo-sivuston Transfermarktin kolmanneksi klikatuin pelaaja muuan Lionel Messin ja Cristiano Ronaldon jälkeen. Erinomainen aloitus Huuhkajat-uralle.
Haasteet juniorivaiheessa
Käpylän Pallon kasvatin juniorivuodet sujuivat kohtalaisen lupaavasti, vaikka suurlupauksena häntä ei sinällään pidetty. Teini-iässä kasvupyrähdys asetti omat haasteensa Valakarin motoriikkaan. Urallaan muun muassa Englannissa, Skotlannissa ja Yhdysvalloissa pelannut isä-Simo muistaa tilanteen hyvin.
– Onni kasvoi vuoden aikana lähes 20 senttiä pituutta, joten totta kai se vaikutti ja vaikeutti hänen pelaamistaan tietyssä iässä, Simo Valakari painottaa.
Hyvän kotikasvatuksen saaneella fiksulla pelimiehellä on ollut kuitenkin jo pienestä asti yksi äärimmäisen tärkeä ominaisuus hallussaan. Ominaisuus on itseasiassa ensiarvoisen merkittävä, kun yritetään kiivetä kohti huippua. Salaisuus on yksinkertainen.
– Pitkäkestoista motivaatiota Onnilla on ollut uran alkutaipaleelta lähtien. Eikä hänellä ole ollut mikään kiire edetä urallaan, vaikka kunnianhimoa on riittänyt. Siinä on varmasti sellainen yksittäinen iso syy siihen, että hän on yltänyt urallaan jo melkoisen pitkälle, Simo Valakari näkee.
Onnin veli, Veikkausliigassa Seinäjoen Jalkapallokerhon riveissä muutamia vuosi sitten debytoinut entinen jalkapallomaalivahti Paavo Valakari seurasi tietysti läheltä pikkuveljensä omistautumista lajiaan kohtaan.
– Wallsportilla (jalkapallohalli Seinäjoella) Onni oli aina kehittämässä esimerkiksi ketteryyttään ja muita fyysisiä ominaisuuksiaan, kun joku valmentajista oli huomauttanut hänelle, että sillä osa-alueella riittää vielä kehitettävää. Ja kesällä hän oli jatkuvasti Linnanpuiston kentällä harjoittelemassa. Olosuhteet Seinäjoella olivat jo silloin ihan huippuluokkaa jalkapallon suhteen, isoveli kehuu hänelle läheistä veljeään ja nykyistä asuinpaikkakuntaansa.
– Päivittäin joku sanoi minulle, että taas näin Onnin treenaamassa. Käytännössä hän oli siis kentillä päivittäin. Harjoitusmäärät olivat ihan hurjia. Halu kehittyä oli kova, Paavo muistelee.
– Moni tietää mitä vaatii kehittää itseään, jotta voisi joskus päästä huipulle, mutta vain harva on valmis sitä määrää lopulta tekemään. Ne erottuvat sitten lopulta, kenellä on draivia. Onni on osannut harjoitella pelinomaisesti ja hionut nopeaa päätöksentekoa: esimerkiksi vilkaise taakse - ota pallo haltuun ja käänny nopeasti, valmentajana nykyään SJK:n C-pojissa toimiva Paavo kuvailee.
– Hän on osannut elää hetkessä ja kehittänyt itseään maltillisesti vaikeuksistakin huolimatta. Jalkapallon ehdoilla on tietysti menty perheessämme jo minunkin pelaajaurallani, Simo Valakari puolesta näkee.
Oma lukunsa Onni Valakarin juniorivaiheessa oli Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkueesta karsiutuminen kalkkiviivoilla: unelma kotikisoista mureni kitkerällä tavalla. Jo tuolloin Onni Valakari kommentoi asiaa MTV Urheilulle kypsästi.
– Yllätys se (putoaminen) oli, mutta valmentajat päättävät. Käytin kyllä mahdollisuuteni. Ei tämä uraani määritä, pitää vaan suhtatua tähän oikein – kääntää tilanne voimavaraksi.
Yksityiskohdat kuntoon
Valakari on tarkka ruokavaliostaan ja unen laadustaan. Hän on myös valtavan kiinnostunut pelistä nimeltä jalkapallo. Onni on lähipiirinsä mukaan innokas analysoimaan pelillisiä asioita ja miettii väsymättömästi, miten voisi kehittää itseään pelaajana paremmaksi. Isä allekirjoittaa tämän - ja veli kertoo kuvaavan esimerkin.
LUE MYÖS: Belgian päävalmentajalta tyly uutinen Huuhkajille: "Meidän on nähtävä, missä kunnossa he ovat"
– Poika on tehnyt valtaisan paljon töitä päästäkseen urallaan eteenpäin. Ehkä minunkin kauttani hän on nähnyt, millaista sitoutuneisuutta ja intohimoa se vaatii, mikäli haluaa pärjätä kilpaillussa ammatissaan - oli kyse sitten jalkapalloilijana tai valmentajana olemisesta, Simo pohdiskelee.
– Jos Onnilla on vaikka kavereita käymässä Kyproksella, niin kaikki tietävät, että hän menee nukkumaan aina kymmeneltä. Hänen elämänrytminsä on kurinalainen, mutta silti hän osaa ottaa myös rennosti, Paavo-veli kommentoi.
Siirto Norjaan
Seinäjoen Jalkapallokerhon junioreissa pelannut Valakari oli tyrkyllä edustusmiehistön vakiokokoonpanoon alkavalle liigakaudelle 2017 talvella, mutta hänen isänsä ja SJK-pomo Raimo Sarajärven välien tulehduttua talvella, Onni päätti vaihtaa maisemaa Turkuun.
Turun Palloseurassa Ykkösessä esitykset olivat debyyttikaudella mallikkaita ja sarjanousu huipensi mainion kauden. Veikkausliigan alkukauden jälkeen Simo Valakari näki, että pojalle voisi olla käyttöä myös Tromsö IL:n riveissä, Norjan pääsarjassa.
Lähes kahden kauden ajan kaikki menikin ”Pohjolan Pariisissa” melkoisen hyvin – niin isällä kuin pojallakin.
– Monet ihmettelivät, miksi hankin Onnin Norjaan. Mutta näin hänen kehittyneen hyväksi pelaajaksi. Tiesin millaisen pelaajan saan. Totta kai jotkut osasivat varmaan jo etukäteen ennustaa, että mitä tapahtuu sitten, kun seuralla alkaa vaikea ajanjakso.
Vaikea vaihe koitti ja huomio kääntyi entistä vahvemmin Onniin, vaikka hän oli joukkueensa luottopelaajia. Nuori mies pelasi paljon keskisektorilla hyökkäävässä roolissa. Paikallinen media löi vettä kiukaalle ja seuraväen keskuudessa käännyttiin hiljalleen suomalaispelaajaa vastaan.
– Onni koettiin seurassa lopulta jotenkin ongelmana. Hänestä leivottiin tavallaan syntipukkia, kun tuloksemme heikkenivät. Näin jälkikäteen voi todeta, että se vaihe on tehnyt hänestä takuuvarmasti henkisesti kovemman ja vahvemman ihmisen, Simo kiteyttää.
Kausi 2019 päättyi Tromsön osalta niukkaan putoamiseen pääsarjasta. Valakari siirtyi kauden päätteeksi kyproslaisseura Pafos FC:n miehistöön. Isä taasen purki sopimuksensa ennen seuraavan kauden alkua, kun korona-aikana näkemyserot seuran tulevaisuuden suhteen kärjistyivät seurajohdon ja päävalmentajan välillä.
Aurinkoa Kyproksella
Siirto Pafosin miehistöön on ollut erityisen onnistunut peliliike Valakarilta. Osumia ja vastuuta on tullut tasaiseen tahtiin kahden kauden aikana.
Jopa Englannin Valioliigassa pelaava Leeds osoitti kiinnostusta suomalaisnuorukaista kohtaan. Elämä hymyileekin tällä hetkellä pelaajalle leveästi: ahkeruus ja kova työ on palkittu. Silti täytyy toki muistaa, että nuoren herran ura on yhä vasta alussa.
Uudessa miljöössään Kyproksella Valakari on ollut alusta lähtien kuin kala vedessä. Ulospäinsuuntautuneena ja pirteänä persoonana Onni saavutti nopeasti kokeneiden pelaajien luottamuksen ja kykeni monipuolisen osaamisensa ansiosta tuomaan ennen kaikkea pelillistä lisäarvoa kentällä.
Hän on pelannut seurajoukkueessaan keskikentän keskustan ero rooleissa. Painava laukaus, terävä pelikäsitys ja kova työmoraali ovat yhdistelmä, joka voi kantaa vielä pitkälle.
Maanantaina Valakarin suuri unelma EM-kisadebyytistä saattaa toteutua Pietarissa. Peliminuutteja voi hyvinkin irrota Huuhkajien lohkon päätösottelussa Belgiaa vastaan.
– Olen ylpeä siitä, että Onni on raivannut paikkansa Huuhkajiin. Ehkä sukunimi on ollut uralla välillä taakkakin ja tuonut lisää paineita, mutta nyt hän voi nauttia, isä-Simo kertoo.
