Emil Liekari avautui varsin railakkaasti. Miehen sanat niin sanotusti vanhenivat nopeasti, kirjoittaa Val di Fiemmen olympiamaisemista MTV Urheilun Tuomas Hämäläinen.
Suomalaishiihtäjä Emil Liekari tykkää hämmennellä soppaa räväköillä lausunnoillaan.
Mies tykittää mieluummin lujaa poikkipuiden yläpuolelle kuin lakaisee hitaan tussahduksen maata pitkin.
On herran kisa mennyt miten vain, ei käy kiistäminen: kyllä siinä kiinnostus herää. Mitähän on tällä kertaa lauottu?
Rääväsuinen sivakoija on muun muassa hakenut verbaalista vastakkainasettelua Suomen maajoukkueen sisälle.
Toisinaan sompa kuitenkin sujahtaa pöpelikköön.
Paskaotsikot ja kotisohvan perunat
Tiistain olympiasprinttihiihtojensa jälkeen Liekari antoi jälleen soittaa. Tällä kertaa median toimista.
– Nyt kirjoitetaan kunnon paskaotsikot. Haukkukaa, antakaa kunnolla tulla niin kuin aina ennenkin.
– Kukaan ei kirjoita ikinä mitään hyvää.
– Totta kai minä ymmärrän, että pitää niitä otsikoita saada, mutta on meissä urheilijoissa muutakin hyvää kuin paska tulos.
– On kiva varmaan kotisohvalta niiden perunoiden lukea, että katso, taas ei ole suomalaiset pärjänneet.
Näin karsinnan selvittänyt mutta alkuerässä karsiutunut viiden renkaan kisojen debytantti muun muassa laukoi.
Esille
Liekari teki liekarit, ajattelin. Pilkettähän silmän reunamilta pystyi havaitsemaan.
Tälläisella esille.
Eikä siinä: kun media kritisoi urheilijoita, täytyy suoda sama toisinpäinkin.
Emme tee täydellistä työtä. Kritiikki voi luiskahtaa liiankin raa'aksi. Jokin osatekijä voi saada kohtuuttoman huomion. Mainitsematta voi jäädä oleellinen sivuhuomautus. Otsikot mennä övereiksi.
Aloimme yhtä kaikki kollegoiden kesken myös miettiä, milloin tiedotusvälineet olisivat räimineet Liekaria rajusti.
Ei tullut mieleen. Jos niin on käynyt, ei varmastikaan mainittavan usein.
Metsään
Samana päivänä, jolloin Liekarin urheilusuoritus jäi kuriositeetiksi, Lauri Vuorinen rykäisi sprintissä komeasti neljänneksi. Saman teki Olli Hiidensalo ampumahiihdon normaalimatkalla.
Menemättä jääviyssyistä edustamani yhtiön journalistisiin sisältöihin havaitsin suomalaismedian pursunneen juttuja, joissa suitsutettiin ja annettiin arvoa kaksikon Vuorinen & Hiidensalo vedoille.
Tahti kiihtyi seuraavana päivänä, kun Eero Hirvonen jysäytti yhdistetyssä olympiapronssille.
Lue myös: Presidentti soitti – Eero Hirvonen paalutti voimakasta tekstiä Alexander Stubbin piirteestä
Kovia suorituksia, kovaa hehkutusta.
Vähänkin kiinnostava näihin tähtitekoihin liittyvä kattaus tuli uutisoiduksi.
Kun onnistuu, se huomioidaan ja isosti. Kun homma ei osu lankulle, ei sitäkään pidä kierrellä.
Kirjoitetaan rapsakalla otteella kummassakin tapauksessa.
Hirvosen suurpäivänä kuitenkin väkisinkin mietin, että väite, ettei hyvää lainkaan kirjoitettaisi, karahtaa reippahasti metsähallituksen puolelle.
Lupaan, että kirjailemme taas ylistäviä sanoja toistensa perään, kun tärähtää.
