Suomalaismenestys Salpausselällä oli vähintäänkin kelpoa. Kisoista jäi silti erikoinen, osin negatiivisjännitteinen sivumaku, kirjoittaa MTV Urheilun Tuomas Hämäläinen.
Sunnuntain viestit lässähtivät maiden vähäiseen osanottoon. Miesten viestissä joukkueita oli yhdeksästä eri maasta, naisissa vain seitsemästä. Osalla paikalla olleista huippumaistakaan ei ollut paras mahdollinen viestinelikko jalkeilla.
Yleensä urheilijat ovat arvostelussaan maltillisia tai kierteleviä, mutta nyt paikalta ei löytynyt latupartioidenkaan voimin hiihtäjää, joka ei olisi sanonut asiasta kriittistä sanaansa. Viesteissä oli tynkäkisan tuntua, eikä Suomen naisten kakkossijassa ollut siksi asiaan normaalisti kuuluvaa hehkua.
Syyt eivät ole urheilijoissa, vaan Kansainvälisessä hiihtoliitossa FIS:ssä, joka on setelit silmissään ahtanut maailmancup-kalenterin täyteen tavaraa. Arvokisattomana talvena ohjelmistoon on otettu kaiken maailman väkisin väännettyä tapahtumaa juuri päättyneestä Ski Tourista lähtien.
Kärsijän asemaan joutuivat Salpausselän kisat, jotka käynnistyivät vajaa viikko kuusi osakilpailua käsittäneen Ski Tourin päätöksen jälkeen. Kun jo ensi keskiviikkona sivakoidaan sprinttiä Konnerudissa ja Holmenkollenin legendaariset 30 ja 50 kilometrin kilpailut ovat ohjelmassa ensi viikonloppuna, osa säästeli voimiaan täysin ymmärrettävästi nyt.
Kun ahnehditaan ja kilpaillaan jatkuvasti, tässä on tulos. Osa kisatapahtumista on vesivelliä.
Ketä tämä palvelee?
Outoon sivumakuun sisältyi osaltaan myös lauantai. Niskasen voitto ja Pärmäkosken kolmossija suuntasivat tuolloin alleviivaten huomiota toiseen ongelmaan. Kumpikin suomalaistähti avasi suunsa siitä, että perinteisiä väliaikalähtökilpailuja on kalenterissa aivan liian vähän.
Yhteislähtötapahtumat on nähty suurena tv- ja yleisöviihteenä. Porukka taistelee sijoista rinta rinnan, ja tulee kirikamppailuja. Mutta käsi sydämellä: kuka on kuullut jonkun sanovan väliaikalähtökilpailuja tylsiksi?
Kun hiihdetään kelloa vastaan ilman kyttäilyjä, ollaan lajin kovimmassa, armottomassa ja samalla kauniissa ytimessä. Koko ajan tapahtuu. Sekunnit käyvät, väliaikapiste lähestyy, yltääkö tuo siihen ja siihen aikaan? Ai, tuo on matkassa kiihtyvällä vauhdinjaolla, kestääkö kärkiaika maalissa sittenkään? On paljon seurattavaa, erilaiset taktiikat pääsevät paremmin oikeuksiinsa.
Fakta on, että miehet kävivät vasta maailmancup-kauden toisen perinteisen 15 kilometrin väliaikalähtökilpailunsa, ja naisilla oli samoin 10 kilometrin matkansa kanssa. Nove Mestossa piti kisata matkoilla Rukan ja Salpausselän välissä, mutta siellä päädyttiin kisaamaan vapaalla hiihtotavalla lumenpuutteen takia. Yhtä kaikki, tässä se.
Suhdeluvun saa nopeasti hahmotettua, kun miehillä ja naisilla on molemmilla ohjelmassa kaikkiaan 35 henkilökohtaista kilpailua. Tilannetta piti hulluna myös Therese Johaug. FIS voisi kenties kuunnella varsin fiksuja urheilijoitakin?
Hiihdon viehätysvoima on osin monimuotoisuudessa, kun kalenterissa on paljon erilaisia kilpailuja, jotka suosivat erityyppisiä hiihtäjiä. Nykyisellään sprintit ovat ylikorostuneet, ja perinteisiä väliaikalähtökisoja sorsitaan.
Kalenterin pursutessa samalla kisoja ähkyyn asti yli äyräidensä, voi kysyä: ketä tämä oikeasti palvelee?
Suomen viestinaiset iloitsivat Salpausselällä kakkossijastaan, mutta harmittelivat kilpailun vähäistä osanottoa.Lehtikuva
