Kommentti: Leijonavahdin likainen temppu nosti vastenmielisen ilmiön esiin – Liiga-kapteenien puheet näyttäytyvät nyt uudessa valossa

Jututin uuden kauden alla useampaakin Liiga-seurojen kapteenia ja päävalmentajaa taklauksiin sovellettavasta tuomari- ja kurinpitolinjasta. Yritin kysyä pelaajilta, tietävätkö he itsekään tarkasti, miten kaukalossa saa tällä hetkellä taklata.

Yksi toisensa jälkeen pelaajat käänsivät keskustelun heti alusta asti sukeltamiseen ja jäähyjen kalasteluun. Mietin, että tässäkö on pelaajien, ja vieläpä kapteenien, suhtautumistapa kollegoidensa turvallisuuteen ja terveyteen. Onko kalastelu oikeasti isompi ongelma kuin edelleen taklauksista syntyvät aivovammat?

Kun kautta on pelattu jo pian viisi kuukautta, kurinpito on viikosta toiseen saanut käsitellä uusia tapauksia päähän kohdistuneista taklauksista. Välissä Liigan hallitus on jo puuttunut peliin ja hakannut kiveen viiden ottelun vähimmäispelikiellon. Tuo linjaus on tehnyt taklaustapauksista entistä vaikeammin tulkittavia, sillä enää pelkkä teko ei aiheuta pelikieltoja, vaan seuraukset määräävät monessa keississä lopullisen tuomion. Siksi tilanne on tuonut mukanaan toisen, hiukan eri tavalla iljettävän ilmiön.

Sveitsin liiga langetti keskiviikkona vajaan 2 000 euron sakot suomalaismaalivahti Joni Ortiolle jäähyn kalastamisesta, kun turkulaisveska onnistui hankkimaan tammikuun lopussa joukkueelleen Zürichille ylivoiman varsinaisen peliajan loppusekunneilla. Zürich ratkaisi ottelun jatkoajalla saman ylivoiman aikana.

Ortio hivuttautui tarkoituksella maalinsa editse luistelleen vastustajan linjalle, otti oikeaan jalkateräänsä pienen kontaktin ja paiskautui dramaattisesti jäähän kuin olisi saanut suojatiellä osuman ohi kiitäneestä autosta.

Samassa yhteydessä liitto rankaisi entistä NHL-kiekkoilijaa Daniel Winnikia, Geneve-Servetten kapteenia, kun tämä heittäytyi tarkoituksella rähmälleen vastustajan maalin edustalla, jotta saisi tuomarit uskomaan, että häntä oli juuri isketty mailalla kasvoihin. Ja hyvin hän siinä onnistuikin – paitsi että myöhemmin tehty videotutkinta paljasti räikeän liioittelun Winnikin reaktiossa.

Tämä ei nyt ole mitään vanhan liiton kiviä taskuun -huutelua – olen inhonnut sitä kulttuuria aina – mutta nämä tilanteet ovat malliesimerkkejä siitä, mihin silmukkaan kurinpidon pää on työnnetty. Mitä kovemmilla rangaistuksilla peliä yritetään siistiä, sitä houkuttelevampaa sen hyödyntäminen vastustajan kiusaamiseksi on.

LUE MYÖS: Huippuvalmentaja näreissään SM-liigaan pesiytyneestä tavasta: "Ei saisi olla huijaamista ja tuomareiden kusettamista"

Vakavat loukkaantumiset ovat silti todellinen ongelma jääkiekossa, mutta myös jääkiekon ja Liigan merkittävin imago-ongelma. Enää se suurin ongelma ei ole siinä, että harvahampaiset goonit takovat toisiltaan aivoja pihalle, mistä muuten on ollut seurauksena hyvin merkittävä osa kiekkouran jälkeisistä traagisista ihmiskohtaloista.

Joustokaukaloilla tehtiin aikoinaan paljon hyvää monia vieläkin pahempia loukkaantumisia aiheuttaneiden laitataklausten suhteen, mutta koko ajan nopeutuvassa pelissä avojään osumien kitkeminen on yhä vaikeaa. Rangaistuksia koventamalla sitä ei ruopata pois. Kyse on kulttuurin vähittäin tapahtuvasta muutoksesta, jossa pelaajien keskinäinen kunnioitus on avainasemassa.

Samaa kunnioitusta on silloin vaadittava myös vakavalla ongelmalla ratsastavilta kalamiehiltä.