Sekä SM-liiga, NHL että MM-kisat ovat tarjonneet huippuluokan urheiluviidettä. MTV Urheilun Marko Leppäsen mielestä yksi kauneusvirhe pilaa hienon kokonaispaketin.
Urheilutapahtumista voi käyttää tasonmittaria, jota kutsuttakoon vaikka kännykänräpläämisindeksiksi.
Jos ottelua tai kilpailua katsoessa käsi siirtyy vaistomaisesti älypuhelimelle jossain muussa kuin tilastojen tarkistamistarkoituksessa, tapahtuma ei ole imaissut mukaansa täydellä teholla.
Tai vaihtoehtoisesti käsillä on massiivinen ruutujen tuottama dopamiiniriippuvuus.
Tänä keväänä kännykänräpläämisindeksi on ollut hyvin matala jääkiekko-otteluita seuratessa.
Ja lajia on kuitenkin tullut seurattua siitä asti, kun jää on keksitty.
Ensin SM-liiga tarjosivat rajua tykitystä: Jukurien rynnistys runkosarjan kakkoseksi, Ilveksen nousuvire, TPS:n venyminen finaaleihin ja Tapparan suvereeni esitys.
NHL:ssä peli on vielä astetta kovatasoisempaa. Colorado Avalanche on näyttänyt malliesimerkkiä siitä, miten turboahdettuun tilaan peli on maailman huipulla kehittynyt.
MM-kisat on monille muuten vähemmän jääkiekkoa seuraaville The Tapahtuma. Venäjän jättäminen pois lohkaisi pois puhdasta taitoa, mutta vastaavasti Sveitsi on esittänyt hyvinkin viihdyttäviä ja tehokkaita otteita.
Jos unohdetaan kaikki itse kaukalon ulkopuoliset lieveilmiöt, urheilullisesti en muista lajin voineen koskaan näin hyvin.
Jääkiekkoilijoista on tullut tämän vuosituhannen puolella todellisia huippu-urheilijoita, jotka ovat vahvoja, nopeita ja kestäviä. Kun siihen yhdistetään tehostuneen yksilöharjoittelun tuoma tekninen taito, ollaan mehevän paketin äärellä.
Connor McDavidin kaltaiset supertähdet pystyvät yhdistämään pihapelimäisen kikkailun vauhtiin ja raakaan tehokkuuteen. Se on kova temppu.
Vaikka päinvastaisia arvioitakin on esitetty, taklaus- ja kontaktipeli eivät ole poistuneet jääkiekosta. Päinvastoin. Joustolaidat ovat joutuneet koville viime kuukausien aikana eri mantereilla.
Pelikirjoista eli arkisemmin ilmaistuna taktiikoista puhutaan paljon. Ilman tarkkaan hiottua pelisabluunaa eivät Suomi, Tappara tai Tampa Bay Lightning pärjäisi.
Tarkka taktiikka ei ole viihdearvosta pois. Mieluummin katsoo tarkkaan järjestäytynyttä viisikkopeliä kuin täysin päätöntä, mukaluovaa sinkoilua.
Juttu jatkuu kuvan alla
Tshekin David Pastrnak testaa mailansa kestävyyttä Atte Ohtamaan vartaloon./All Over Press
Ihan täydellisesti kaikki ei silti ole.
Huippujääkiekon ärsyttävin pelillinen ilmiö on tätä nykyä täysin villiintynyt tapa teurastaa vastustajia poikittaisella mailalla.
Poikkaria annetaan maalin edessä, kulmassa, vaihtoaition vieressä, keskialueella, edestä, sivulta ja takaa. Todennäköisesti vielä pukukoppikäytävällä pelaajat etsivät suojaamattomia kohtia, ottavat mailan kahteen käteen ja iskevät.
Mielellään koko vartalon lamaannuttavaan hermokohtaan.
Poikittaisista mailoista saatava hyöty on pieni suhteessa niiden aiheuttamaan tuhoon. Maalin edessä annetusta poikittaisesta mailasta on usein enemmän haittaa, kun tehokkaampaa olisi pelata hyökkääjän maila pois.
NHL:ssä aloitettiin viitisen vuotta sitten isot talkoot, joissa käsille huitomista kitkettiin pois. Se onnistui melko hyvin, mutta nyt käyttöön on otettu poikittainen maila, joka näyttää menevän ainakin toistaiseksi tuomareilta ohi.
Poikkarit eivät välttämättä ole sinänsä vaarallisia, mutta kuolleesta kulmasta annetut töytäisyt voivat aiheuttaa ikäviä kaatumisia päin laitaa.
Ja sitä paitsi jatkuva hakaaminen on älytttömän tyhmän ja tylsämielisen näköistä.
Vielä kun turha hakkaamiset saadaan pois, voi sen älypuhelimen heittää lopullisesti vaikka suomalaiseen metsälampeen.
