Sihvonen: Törkytaklaus tuli heti kättelyssä, mitta on nyt täynnä – "Jääkiekkoilulla lajina vain yksi mahdollisuus"

Ehdin juuri kauden alla esittää MTV Uutiset Livessä Teemu Niikon haastattelussa toiveen, ettei näitä tulisi alkavalla liigakaudella: päähän kohdistuneita taklauksia.

Myönnän, että toiveeni oli naiivi. Tuleehan niitä. Ja ensimmäinen oli oikea paraatiesimerkki siitä, mitä sieluni silmin peloissani katselin etukäteen ja mitä ei saisi tapahtua. Vaan tapahtuihan se, heti kättelyssä, kauden alussa.

JYP:n puolustajan syöttö, hieman turhan pitkä sellainen, keskialueen keskustaan tiukkaan HIFK-pelaajien taitavasti sommiteltuun mottiin JYP:n Anton Stråkalle; ja sieltä HIFK:n Ville Varakkaan ns. "vastapalloon" ajama kova avojään atleettitaklaus osuen ensin Stråkan vartaloon, ja siitä sitten tapahtuu liki aina väistämätön; taklaus jatkuu ja osuu myös sinne, mihin sen ei pitäisi koskaan osua: päähän.

Lukijan kannattaa katsoa yllä olevaa Tulosruudun klippiä tapahtuneesta ja suhteuttaa näkemänsä tässä kirjoittamaani.

LUE MYÖS: Sihvonen: Jukka Jalosen MM-sensaatio suuri pelipaimenkirje SM-liigan kaikille päävalmentajille – "Olen pöyristynyt"

Teen aivan selväksi seuraavan: En syyllistä määrääni enempää tapahtuneesta Ville Varakasta, saati HIFK:ta. Varakkaan saama rangaistus on toki tärkeä osa tapahtunutta, mutta se on sittenkin sivuseikka. Yritän selittää.

Pointti on siinä, että Varakas ei lähde tilanteessa taklaamaan kohti päätä, se ei ole hänen aikeensa. Se ei ole vastaavissa tilanteissa käytännössä koskaan taklaavan pelaajan aie. Tarkoitus on taklata puhtaasti, kohti vartaloa. 

Juttu jatkuu kuvan alla. 

Ville Varakkaan taklaus osui kipeästi Anton Stråkaan.  Matti Raivio/All Over Press

On ymmärrettävä, että jääkiekkoilun säännöt mahdollistavat ja suorastaan kutsuvat puoleensa tuollaista avojäällä tapahtuvaa taklausta. Paradoksi on siinä, että Varakas ei lähde tekemään mitään väärin, mutta hän ajautuu tekemään urheilussa inhimillisesti katsoen karmeimman mahdollisen teon: vastustajan vahingoittamisen, josta pahimmassa tapauksessa taklatulle pelaajalle voi tulla elinikäinen aivovamma – ja sitä mukaa monella tapaa sietämätön loppuelämä.

Jääkiekkoilulla lajina on vain yksi mahdollisuus. Avojään taklaaminen on kiellettävä säännöillä. On selvää, että kieltäminen tulee tapahtumaan ennemmin tai myöhemmin. Se kannattaisi tehdä mahdollisimman pian.

Säännöissä ei voi olla kohtaa, joka on täydellisessä ristiriidassa lajin nykytodellisuuden kanssa: Hyvät, sääntöjen mukaiset peliaikeet johtavat, jos matkassa on hitunenkin huonoa tuuria, katastrofaalisiin seurauksiin. Nykytodellisuudella tarkoitan sitä, millaisiin luistelu- ja pelinopeusvauhteihin jääkiekkoilussa on nykyään päädytty. Modernissa lätkässä pelin vauhti ja avojään "pommit" ovat kestämätön yhtälö.

Kuten oheisesta klipistä voidaan havaita, Stråkalla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta havaita Varakkaan taklausta. Kaikki tapahtuu Stråkan kannalta niin nopeasti – ja arvaamatta. Ongelma on vieläpä siinä, että Varakkaan tyyliset taklaajat ovat häviävä luonnonvara jääkiekkoilussa. Yhdeksän liigapuolustajaa kymmenestä ei enää koskaan aja vastaan taklaamaan tuosta pelitilanteen liberopakin tontilta.

Eli tilanne on kahdella tapaa mahdoton. Stråkan on teknisesti toivoton kyseissä pelitilanteessa ottaa saamaansa syöttöä haltuunsa mailan rystypuolellaan niin, että hän voisi pitää katsettaan ylhäällä Varakkaan suuntaan. Ja, toiseksi, koska tällaiset taklaukset ovat yhä harvinaisempia, ei hyökkäävien pelaajien ole tarvis eikä edes mahdollista varautua vaaraan, joka on melkeinpä käytännössä olematon – mutta toki harvakseltaan kohdalle sattuessa jopa tuhoisa.

Kovemmat rangaistukset eivät auta

Osa jääkiekkoväestä, jopa ammattilaiset, ovat sillä kannalla, että moisista taklauksista pitäisi jakaa pelaajalle kovempia ja tuntuvampia, ennen muuta pelikieltojen muodossa taloudellisesti vaikuttavia rangaistuksia.

Näiden vaatimusten esittäjät ovat väärässä.

Entä jos päävalmentajan pelikirjaan ja pelisuunnitelmaan kuuluvat kovat atleettitaklaukset? Silloinhan pelaaja tekee vain työtä käskettyä. Ei kai silloin voida pelaajaa yksin rangaista, sakon tulisi kohdistua myös valmentajalle ja hänet palkanneelle seuralle.

On lisäksi eettisesti väärin ajatella, että järjestelmä – tässä tapauksessa koko jääkiekkoyhteisö pelin sääntöinen – on hyvä, kunhan sieltä vain setvitään korista mädät omenat pois.

Eikä peliä voi koskaan pelata niin, ettei sääntöjen suomaa varaa käytettäisi piri pinnassa hyväksi. Kaikkien pallopelien luonteeseen kuuluu pelata peliä niin lähellä sääntöjen mahdollistamaa harmaata vyöhykettä kuin suinkin. Jos niin ei tehdä, se ei ole peliä, se ei ole peli eikä mikään.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

JYP:n Michel Miklik koki kovia HIFK:n Joe Finleyn käsittelyssä tammikuussa 2017.  Jari Pekkarinen / All Over Press

Jäljellä on vain yksi vaihtoehto. Avojään taklaaminen on kiellettävä jääkiekkoilussa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, mitä ei kannattaisi minunkaan sanoa ääneen, koska macho-lajin maineessa oleva jääkiekkoilu kavahtaa siellä täällä näitä sanojani: miesten jääkiekkoiluun tulisi alkaa soveltaa naisten jääkiekkoilun (taklaus)sääntöjä.

Mutta ei hätää. Miesten lätkä naisten säännöillä olisi yhäti kovaa kamppailupelaamista. Mietitään nyt puheena olevaa HIFK:n ja JYP:n matsia. Jos Varakas ei olisi ajanut päin Stråkaa, olisimmeko jääneet paitsi jostain tuossa pelissä? Väitän, että emme! Olisi nähty joka tapauksessa huikea, laadukas lätkämatsi kera fyysisten suoritusten.

Ja vielä pelaajille kohdistetuista rangaistuksista: jahka avojään taklaaminen kielletään ankarasti säännöin, vasta sen jälkeen sääntöjen vastaisten taklausten suorittamisesta voi ja pitää pelaajaa rangaista todella tuntuvasti.

NHL ja IIHF edellä, vai tehdäänkö itse jotain ensin?

On – luultavasti – selvää, ettei kotoinen Liigamme voi olla ensimmäinen edelläkävijä taklaussäännön muuttamisessa. Ruotsissa asian suhteen ollaan jo pidemmällä.

Tosin en usko, että ruotsalaisetkaan tohtivat tehdä muutoksia sääntöön ennen NHL:ää tai kansainvälistä jääkiekkoliittoa. Se, että joudumme mahdollisesti odottamaan NHL:n siirtoja asian suhteen, on kestämätöntä. Tällä haavaahan NHL:n virallinen kanta taitaa olla, etteivät päähän kohdistuneet taklaukset ja niistä koituvat aivovammat ole lajin ongelma.

LUE MYÖS: 20 vuotta sitten uusi SM-liigajoukkue shokeerasi jättiläisiä, kunnes iski karmea kierre – "Osa pelaajista jäi istumaan jäälle"

Pelkään pahoin, että luvassa on liian monta vammautuvaa uhria ennen kuin laji ottaa globaalisti tarvittavan askelen sääntömuutoksen kanssa.

Mitä me Suomessa voisimme tehdä välittömästi? mietin.

Tilanne on hankala. Puhuttelen tähän lopuksi pelaajia, valmentajia ja pomoja.

Minä lätkäjätkänä tunnen läheltä kourallisen suomalaisia pelaajia, joiden elämä on yhtä helvettiä tällä hetkellä sen takia, että heitä on jossain kohtaa uraa taklattu päähän. Jokainen liigapelaaja tuntee tai ainakin tietää vastaavia tapauksia läheltään tai kauempaa. Miettikää sitä. Ja pankaa kohdallenne.

Ja valmentajat, tehkää, mitä teidän pitää tehdä asian hyväksi. Nyt heti.

Seura- ja lajijohtajista puhumattakaan.