SM-liigapelaajat Jonne Virtanen ja Taavi Vartiainen ovat kohahduttaneet lyhyen ajan sisällä kertomalla alkoholiongelmasta ja mielenterveyden järkkymisestä. MTV Urheilun Marko Leppänen kirjoittaa henkisestä suursiivouksesta, joka on tavoittanut jopa tunkkaisen pukukopin.
Tommi Kovanen on kirjoittanut kaksi kirjaa siitä, millaisen helvetti hänen elämästään tuli uran päättäneen taklauksen ja siitä seuranneen aivovamman takia.
Mikä näitä kiekkoilijoita oikein nykyään vaivaa, kun tuolla tavalla asioistaan kertovat?
Ennen vanhaan lätkä-äijät avautuivat korkeintaan pelikaverille saunaillan jälkeen aamuyön laskuhumalaisina tunteina siitä, kun valmentaja ei anna riittävästi ylivoima-aikaa.
Pakko uskoa, että maailma on muuttunut, koska itseensä käpertyneet ja näkymätöntä muuriaan suojelevat jääkiekkoilijat ovat alkaneet kertoa asioistaan.
Julkisesti vielä.
Vartiainen ja Virtanen ovat kaiken lisäksi aktiivipelaajia. He eivät pelänneet oman urheilija-arvonsa romahtamista tai verbaalista puukotusta kaukalossa. Se on kovan äijän merkki.
***
Suomen jääkiekkoilijat ry ja Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus tekivät tutkimuksen, jonka mukaan joka viides kyselyyn vastanneista kärsii kielteisesti hyvinvointiin vaikuttavasta stressistä.
Stressistä on vielä matkaa vaikeaan masennukseen ja muihin vakaviin mielen häiriöihin, mutta kollegoiden ulostulot voivat rohkaista hakemaan apua ajoissa.
Tuskin siitäkään on varsinaisesti haittaa, jos joku jääkiekon ulkopuolinen ihminen uskaltaa kertoa orastavista ongelmistaan ajoissa julkkiksen esimerkin siivittämänä.
Vuosien päästä hymähtelemme ajalle, jolloin mielenterveysongelmista ei oikein uskallettu puhua julkisesti.
(Juttu jatkuu kuvan alla) Vaasan Sportin Jonne Virtanen on kertonut avoimesti alkoholiongelmastaan.Elmeri Elo / All Over Press
Jatkuva odotusten, yhteen asiaan satsaamisen ja äärimmillään viedyn fyysisen harjoittelun sekoitus vie pääkopan helposti vikatilamoodiin, jonka purkaminen ei enää kotikonstein onnistukaan.
Urheilijoiden joukossa on tietenkin aina ollut mielenterveyden ongelmista kärsiviä ihmisiä, kuten kaikissa viiteryhmissä. Kiinnostava kysymys on se, että altistaako huipulla urheilu jotenkin keskimääräistä enemmän
Elämästä tulee hankalaa siinä vaiheessa, kun kaikki on yhden kortin varassa. Se tuo takaraivoon ajatuksen siitä mitä tapahtuu, jos kortti osoittautuukin ässähaiksi ja kaikki romahtaa.
Kun urheilu ja siinä pärjääminen määrittää sinut ihmisenä, ollaan jo hyvää vauhtia matkalla henkistä nilkkarallia, alimpana miehenä kiekon kanssa.
***
Vaikka Vartiainen, Virtanen ja kumppanit ovatkin puhuneet ongelmistaan julkisuudessa, heitä ei tarvitse matkia. Kenenkään ei tarvitse heidän tapaansa puhua ongelmistaan toimittajille, mutta jos se tuntuu luontevalta, antaa mennä.
Virtasen ja Vartiaisen ulostulot olivat ainakin omaan silmään aitoja, niissä ei ollut rahtustakaan uhriutumista ja huomionhakua, jotka olisivat voineet latistaa urhean teon. Puheenvuorot vaikuttivat raavaiden miesten rehellisiltä tilapäivityksiltä, jossa yhdistyivät oma puhdistautuminen ja halu auttaa muita.
"Koskaan ei ole liian myöhäistä hankkia traumaattista lapsuutta", kirjoittaa Miikka Nousiainen tuoreessa Pintaremontti-romaanissaan hirtehiseen tyyliinsä.
Sen voisi kääntää niin päin, että koskaan ei ole liian aikaista kertoa omasta pahoinvoinnistaan.
Kun aamulla treeneihin nouseminen tuntuu vaikealta muutenkin kuin lonkankoukistajan jäykkyyden takia, käy juttelemassa vaikka joukkueen edustajille.
Jos he eivät ota sinua vakavasti, pyydä pitämään tunkkinsa ja palaamaan aikakoneella takaisin keskiajalle.
