Ei kai vaan oma nuori ole sekaantunut tapahtumiin, joista nyt kirjoitetaan isosti? Oulussa ja Helsingissä epäillyt seksuaalirikokset herättävät monessa vanhemmassa vihaa ja pelkoa. Ei kuitenkaan pidä unohtaa, että pelokkaimpia ovat seksuaalisen hyväksikäytön uhreiksi joutuneet tytöt, kirjoittaa MTV Uutisten uutispäällikkö Mona Haapsaari.
Olen tehnyt tämän vuoden aikana vapaaehtoistöitä nuorten naisten ja tyttöjen keskuudessa, ja jutellut paljon 10-16-vuotiaiden tyttöjen kanssa. Sen perusteella on selvää, ettei ole kovin helppoa olla teinityttö.
Ei se aina ollut sitä omassa nuoruudessanikaan, mutta nyt sosiaalisen median kanavat ja palvelut tekevät epäasiallisista lähestymisistä niin helppoa.
Törkeistä viesteistä ja lähestymisistä ovat kertoneet monet median haastattelemat tytöt – ne ovat arkipäivää. Niistä ei kuitenkaan kerrota vanhemmille, vaikka välit olisivat muuten hyvät. Pelätään vanhempien suuttumista, rangaistuksia itselle, sitä ettei pääse enää mihinkään tai sitä, että puhelin viedään.
Sitä, että asiasta tehdään liian iso numero. Sitä, että mukaan sotketaan lastensuojelu tai viranomaiset. Sitä, että joutuu syyllistetyksi. Naurunalaiseksi.
Erityisen vaikeaa on olla oululainen tai helsinkiläinen tyttö, joka on ollut otsikoihin ja valtionjohdon puheisiin nousseiden tapausten uhrina. Uudet rikosilmoitukset nousevat heti isoihin otsikoihin ja pelko siitä, että omat teot ja itselle tapahtuneet asiat ovat pian koko kansan tiedossa.
Tämä pelko on sikäli turha, että media ei kerro yksilöiviä tietoja uhreista.
Mutta niin voi käydä, että asiat ovat pian omien vanhempien ja oman koulun tiedossa – mikä monen nuoren mielestä pahin vaihtoehto.
Oulun ja Helsingin tapausten yksityiskohtia ei ole kerrottu julkisuuteen, joten tarkkaa tietoa siitä, miten rikokset ovat tapahtuneet, ei tiedetä. Tiedetään, että uhrit ovat alaikäisiä tyttöjä, epäillyt pääasiassa täysi-ikäisiä ulkomaalaistaustaisia miehiä.