Kommentti: Aika polttaa rap-kuningattaren kruunu ja antaa naisartisien kukoistaa!

2010-luvulla rap-musiikki on noussut maailman suosituimmaksi musiikkigenreksi. Silti tähän mennessä huipulla on ollut naisille valitettavan vähän tilaa.

Rapin suurnimi Nicki Minaj julkaisee uuden levynsä Queen tämän vuoden elokuussa. Minajin ilmoitettua julkaisupäivästä hänen nimeään Twitteristä etsimällä vastaan tuli uutisten lisäksi vastakkainasettelua toisen räppäävän naisen, Cardi B:n, levynkannen kanssa.

On taas kerran kummasteltava, miksei räpissä olisi tilaa kahdelle suurelle naisnimelle. Tätä kaksikkoa on vertailtu toisiinsa siitä asti, kun Cardi B löi itsensä läpi valtavirtaan.

Naiset ovat yhä todella aliedustettuja rap-genren saralla ja tilaa uusille naistalenteille luulisi olevan. Silti joka kerta, kun uusi nimi nousee tavoittelemaan huippuja, laitetaan hänet ja sen hetkinen ykkösnimi vastakkain.

Näin kävi, kun Nicki Minaj alkoi tehdä nimeä 2010-luvun alussa. Tällöin lokaa satoi 2000-luvun alkupuolella naisräpin lippua liehuttaneelta Lil Kimilta. Vääntö alkoi, kun Minaj julkaisi hyvin samanlaista kansitaidetta kuin Lil Kim 1990-luvulla. Kaksikko heitti loukkauksia toistensa suuntaan haastatteluissa, kunnes Lil Kim julkaisi Minajia mollanneen kappaleen. Luonnollisesti Minaj vastasi ja perinteinen räppibiiffi oli valmis.

Vain muutama vuosi tästä Iggy Azalea alkoi hätyytellä kuningattaren kruunua ja taas oltiin nupit vastakkain. Tällä kertaa jäätiin kuitenkin vain pieniin piikkeihin haastatteluissa ja sosiaalisessa mediassa. Artistien fanien kesken oli kuitenkin selvää, että vain toinen voi olla parempi. Azalea poltti oman kynttilänsä typeriin kommentteihin sekä flopanneisiin kappaleisiin ja Minaj oli jälleen yksin.

Tähän väliin todettakoon, että riitely on iso osa rap-musiikkia. Näin on aina ollut – ja tulee aina olemaan. Se on viihdyttävää ja luo otsikoita. Viime viikkoina kuultiin, kun Drake ja Pusha T ottivat yhteen, Suomessa Mikael Gabriel on käynyt "räppibiiffin" läpi milloin kenenkin kanssa. Täten on ymmärrettävää, mutta surullista, että suosioon nousevien naisten välille syntyy riitaa, kun oma pala kakusta on tähän asti aina ollut huomattavasti miehiä pienempi.

Satunnaisista väännöistä huolimatta miesten puolella uusille nimille on loputtomasti tilaa. Soundcloudin kautta tähtiin ovat nousseet Lil Pumpin, Lil Uzi Vertin ja Lil Yachtin kaltaiset tekijät. Drake on viimevuosina ollut maailman suosituin artisti, samalla Kendrick Lamaria on pidetty isoista nimistä taitavimpana. Nämä kaksi ovat saaneet elää huipulla yhtä aikaa käytännössä rauhassa, pientä sanailua lukuun ottamatta. Kaikilla on vihaajansa ja faneilla on aina preferenssinsä, mutta monet nauttivat kaikkien yllämainittujen artistien musiikista ilman polttavaa tarvetta laittaa artisteja paremmuusjärjestykseen.

Tämän vuoksi jatkuva, hyvin mustavalkoinen, vastakkainasettelu naisten puolella on turhauttavaa. Cardi B:lla ja Nicki Minajilla ei ole tiedettävästi mitään toisiaan vastaan, lisäksi he esiintyivät yhdessä trap-trio Migosin Motrosport-kappaleella. Musiikkifaneilla on kuitenkin pakottava tarve laittaa kaksikko kilpailemaan paremmuudesta.

Koska musiikki perustuu mielipiteisiin, voittajaa ei tässä kilvassa ole. Nicki Minaj on kieltämättä teknisempi räppäri ja taitaa myös laulamisen, mutta Cardi B on sylkenyt ulos asenteen täyttämää hittimateriaalia biisi toisensa perään ja hän on hahmona yksi musiikkimaailman viihdyttävimpiä. Kyseessä on hyvin erilainen kaksikko, ainoa yhdistävä musiikillinen tekijä on sama genre: rap.

Tämän hetkinen tilanne antaa kuitenkin uskoa toivoon. Molemmat Nicki Minaj sekä Cardi B vetävät kymmeniä miljoonia kuuntelijoita suoratoistopalveluissa, crossover-yleisöä kaksikolla on varmasti. Ei pitäisi olla väliä kumpi on parempi, kunhan molemmat saavat niittää menestystä rauhassa. Onkin mielenkiintoista nähdä, jos kolmannelle isolle naisräppärille on pian huipulla tilaa. Pinnan alta kuitenkin löytyy pitkän uran tehneen Rhapsodyn, nuoren Princess Nokian ja ronskin Cupcakken kaltaista talenttia.

Naisten tekemälle hip-hopille on ehdottomasti tilaa hypermaskuliinisuuden saturoimalla kentällä. Siksi onkin toden teolla aika toivottaa uusia nimiä tervetulleiksi sen sijaan, että heidät koettaisiin oman suosikin uhaksi.

Lue myös:

    Uusimmat