Komissioarvio: Suomen aluepolitiikka ollut liian hajanaista

Suomi on jakanut EU:n rakennerahastoista saamansa varat turhan moniin pieniin hankkeisiin, arvioi EU-komission hallintovirkamies Frank Rawlinson, joka seuraa aluepolitiikan toteuttamista uusissa jäsenmaissa. Rawlinsonin mukaan Suomessa ei ensimmäisellä ohjelmakaudella osattu luoda yhtenäisiä kehitysstrategioita tukialueille; tuloksena oli voimavarojen ja rahojen pirstoutuminen, päällekkäisyyttä ja tehottomuutta.
-Joka paikkakunta halusi oman hankkeensa, mutta seuraus oli, ettei niillä ole ollut pysyvämpää vaikutusta. Samaa ilmiötä on Rawlinsonin mukaan ollut nähtävissä myös Itävallassa, joskin vähäisemmässä määrin. Ruotsissa voimavarat on saatu koottua hieman paremmin.

-Suomessa on ollut ehkä 10000 hanketta koko ohjelmakautena. Se on kyllä aika paljon. Sujuvaa suomea puhuva Rawlinson painotti, että kehitystä parempaan suuntaan on tapahtunut koko ajan. Seuraavalla kaudella olisi vain pohdittava alueiden ja keskushallinnon kesken, mitä milläkin alueella halutaan tehdä ja painottaa. EU-maat valmistautuvat parhaillaan päättämään rakennerahastoista, maataloustuesta ja unionin rahoituksesta vuosina 2000-06. Suomelle komission ehdotus merkitsee joitakin supistuksia; aluetukea jaettaisiin alueelle jolla asuu 48 prosenttia väestöstä, nykyisen 53 prosentin sijasta. Nykyiset 6-tukialueet ja niiden lisäksi Pohjois-Savo olisivat komission ehdotuksen mukaan pääsemässä 1-tukialueen piiriin, joka on suunnattu kaikkein köyhimmille. Tämä merkitsee käytännössä, että nykyisiä 2- ja 5b-alueita pitäisi supistaa.

Valinnan tekee Suomi itse, sillä komissio asettaa vain ehdot, joiden perusteella tuensaajat valitaan.
-Suomessa melkein kaikki alueet täyttävät tuen ehdot, Rawlinson sanoi.

Suomi voi joutua ratkaisijaksi

Rawlinsonin mukaan rakennerahastoista ei ole mahdollista sopia, ellei samalla synny sopua siitä, miten jäsenmaat rahoittavat EU:n toimintaa tulevina vuosina. EU-maiden johtajat asettivat tavoitteekseen ensi vuoden maaliskuun lopun, jotta nykyinen EU-parlamentti ehtisi antaa oman lausuntonsa ennen kesäkuun vaaleja. Jos maaliskuun aikaraja ei pidä, jää koko paketin ratkaiseminen todennäköisesti Suomen puheenjohtajakaudelle, ensi vuoden loppupuolelle.

Rawlinsonin mukaan rakennetukipaketin käsittely ei näytä vielä edistyneen, koska jäsenmaat ovat odotelleet Saksan vaaleja. Suomen kannalta nopea sopu olisi tärkeä, sillä vain silloin Suomella on mahdollisuus saada 1-tuen piiriin nykyistä 6-tukialuetta laajempi osa maata. Jos sopu lykkääntyy, tulevat käyttöön luvut vuosilta 1994-96, eikä Itä-Suomen BKT todennäköisesti silloin enää alita 75 prosenttia EU:n keskitasosta - silloin häviävät myös Pohjois-Savon mahdollisuudet.

EU-maat eivät innostu muutoksista

Komission ehdottamat muutokset rakennepolitiikassa ovat eivät ole saaneet mitään jakamatonta suosiota jäsenmaiden keskuudessa. Monet maat eivät ole pitäneet ajatuksesta, että tuet keskitetään pienemmälle alueelle, niin että tukialueilla asuisi vain 35-40 prosenttia EU-kansalaisista, nykyisten 50:n sijasta. Jäsenmaat eivät ole innostuneet komission ajatuksesta, että kymmenen prosenttia kunkin maan tukirahoista maksettaisiin vasta, jos ohjelmien on todettu toimivan hyvin.

Muutamat ovat vastustaneet ajatusta, että EU:n tuet ja kansalliset aluetuet olisi suunnattava samoille alueille, vaan haluaisivat jatkossakin tehdä omaa yritys- ja investointitukipolitiikkaansa. Kaikki eivät pidä ajatuksesta, että nykyiset 2- ja 5b-tuet yhdistettäisiin, jolloin taantuvat teollisuusalueet ja maaseutu olisivat saman ohjelman piirissä. Rawlinson puolusti viimeksi mainittua ajatusta voimakkaasti. Hänen mukaansa maaseutua ja kaupunkia ei voi eristää toisistaan, vaan niitä on kehitettävä rinnakkain saman strategian piirissä.
(STT)