Kirjeenvaihtajan kommentti: Yksimielisyyden vaatimuksesta on tulossa EU:n pysyvä harmi

Kahdenkymmenen seitsemän jäsenmaan unioni kipuili jälleen kuukauden ajan yhden jäsenmaan vastahangan edessä. 26 jäsenmaata piti päätöstä öljypakotteista Venäjälle hyvänä asiana.

Neuvottelut EU:n kuudennesta pakotepaketista sitoivat pakotteita valmistelleet Brysselin EU-suurlähettiläät päivästä toiseen pyöreän pöydän ääreen, eivätkä pelkästään heidät, vaan myös eri jäsenmaiden pääministerit maanittelivat, painostivat ja houkuttelivat Unkarin Viktor Orbánia pakotteiden taakse lähes päivittäin.

Lue myös: EU-maat maksaneet sodan aikana yli 30 miljardia Venäjälle öljystä, uuden pakotteen myötä tälle tulee loppu: "Iso lovi Venäjän sotakassaan"

Sotakone nielee rahaa

Kaikki EU:n päämiehet tietävät, että Venäjän sotakoneen rahoittaminen loppuu vain keskeyttämällä raaka-ainetuonti Venäjältä.

Raaka-aineista tärkeimmät ovat fossiilista energiaa. Kivihiilestä on jo sovittu, öljystä luopumiseen olivat käytännössä yhtä lukuun ottamatta kaikki valmiita, maakaasusta luopumiseen on suurimmalla osalla jäsenmaista jo suunnitelmat tehty. 

Unkarin haratessa pakotepolitiikkaa vastaan paine EU:n päätöksenteon suoraviivaistamiseksi kasvaa. EU:n instituutioiden – parlamentin, neuvoston ja komission – yhdessä toteuttama valtava kansalaisten tulevaisuusfoorumi löysi roppakaupalla parannusehdotuksia, miten tehdä unioni kansalaisille läheisemmäksi ja päätöksenteko nykyistä tehokkaammaksi.

Lue myös: Tällainen on Druzhba-putki, jonka kautta venäläisöljyn tuontia jatkettaisiin Keski-Eurooppaan

Yksimielisyysvaatimus on ongelmallinen

Yksi keskeinen huomio oli yksimielisyysvaatimuksista luopuminen esimerkiksi ulkopolitiikkaan liittyvissä päätöksissä. Käytäväpuheissa tämä tavoite on tuttu puheenaihe myös EU:n sisällä.

Jos unionille tärkeät poliittiset ja taloudelliset tavoitteet alkavat järjestelmällisesti kaatua yksittäisten jäsenmaiden vastustukseen, unioni on tullut tiensä päähän.

On pakko tunnustaa, että jäsenmaita on liikaa. Isoille jäsenmaille tulee houkutus rakentaa oma ydinryhmänsä EU:n sisälle tai EU:sta erilleen. Silloin isot vievät ja pienet vikisevät. 

Historian saatossa ongelma on kiusallisen tuttu. Unionin päätöksentekoa on pyritty selkiyttämään perussopimusten muutoksilla moneen kertaan.

Perusteellisemmat muutokset ovat kaatuneet aiheelliseen tai aiheettomaan pelkoon unionin liittovaltiokehityksestä. Vuonna 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus selkiytti jonkin verran unionin sekavaa päätöksentekoa ja vahvisti unionia erityisesti valtioiden liittona.

Ranskan Eurooppa-henkinen presidentti Emmanuel Macron tuo puheenjohtajakautensa päätteeksi juhannuksen huippukokoukseen ehdotuksia, jotka pohjautuvat kansalaisten tulevaisuuskonferenssin lopputuloksiin.

Sadoista ehdotuksista haetaan asioita, joihin voidaan vaikuttaa nopeasti. Ja asioita, jotka voivat vaatia vuosien valmistelun. Yksi niistä on yksimielisyysvaatimusten karsiminen, niistä jopa kokonaan luopuminen. Teoriassa se olisi jo nyt mahdollista, mutta yksimielisyydestä luopuminen vaatii yksimielisyyttä.

Yksimielisyysvaatimus rampauttaa unionia

Suurten jäsenmaiden valtaa pelkääville yksimielisyydestä luopuminen on äärimmäisen vaikeaa. Silti EU-maiden kannattaisi nyt harkita, jos ei kahden kolmasosan tai kolmen neljäsosan, niin vaikka äärimmäisen tiukkaa viiden kuudesosan määräenemmistöä.

Jo 5/6 enemmistö takaisi sen, että yksittäiset sooloilijat tai oman edun tavoittelijat eivät voisi blokata unionin yhteistä päätöksentekoa. Nyt siihen riittää yksi EU-maa. Se mahdollistaa mielivallan ja häikäilemättömän oman edun ajamisen. Se ei ole Euroopan unionin olemassaolon tarkoitus.

Unionilla on yhteisiä etuja, jotka ovat joskus eri kuin yksittäisten jäsenmaiden edut. Ukrainan tukeminen Venäjää heikentämällä on tällainen yhteinen etu.

Niin kauan kuin yksimielisyysvaatimus on olemassa, unioni on ulkopoliittisesti rampa. Yksimielisyysvaatimus tuhoaa unionin mahdollisuudet nousta keskeiseksi tekijäksi maailmanpolitiikassa. Se vaarantaa Euroopan talouden ja nakertaa eurooppalaista yhteistyötä. Se tuhoaa lopulta yhteisen Euroopan.

Kirjoittaja Heikki Piuhola työskentelee MTV:n uutistoimituksen Eurooppa-kirjeenvaihtajana.