Euroopan unioni eteisessä alkaa olla tungosta. Kiire saada sidottua niin Balkanin maat kuin entiset neuvostotasavallat unionin vaikutuspiiriin kasvaa. Venäjä kiristää otettaan niin pahalla kuin rahalla. Myös Kiina ulottaa lonkeroitaan Eurooppaan, oli kysymys sitten uuden "silkkitien" hahmottelusta tai uusien sillanpääasemien, esimerkiksi isojen satamien ostamisesta itselleen, kirjoittaa MTV Uutisten Eurooppa-kirjeenvaihtaja Heikki Piuhola.
Euroopan tulevaisuudesta ja geopoliittista asemasta huolta kantavien poliitikkojen, erityisesti Emmanuel Macronin, Mario Draghin ja Olaf Scholzin murheena on kuitenkin Euroopan valtioiden huolestuttava eritahtisuus yhteisen ja yhtenäisen Euroopan rakentamisessa.
27 maan unionissa on jo nyt aivan liian erilaisia valtioita ja hakijamaiden joukossa valtioita, jotka vasta teoriassa rakentavat demokratiaa, monipuoluejärjestelmää, toimivaa oikeuslaitosta, tasa-arvoa, ihmisoikeuksia, mediavapautta ja keinoja korruption kitkemiseen.
Ukraina on hyvä esimerkki. Ilman Venäjän hyökkäystä helmikuussa maa tuskin olisi nyt EU:n eteisessä hakijamaana. Sodan alettua Ukraina käänsi katseensa heti niin Naton kuin EU:n suuntaan, käytännössä ainoaan suuntaan, jossa se näki vielä jonkinlaista tukea Venäjän valloituspolitiikkaa vastaan.
Ukraina puolustaa omalla maaperällään nyt asein eurooppalaisia arvoja ja valinnan vapautta. Tätä EU ei tietenkään voinut jättää palkitsematta. Hakijamaan asema oli käytännöllisin ja helpoin kiitos. Se toteutui komission tiukassa käsiohjauksessa ja kannustamana.
Ukrainan avustamisessa puhutaan tällä hetkellä kymmenistä miljardeista, jälleenrakentamisen alkaessa useista sadoista miljardeista. Ennen sitä Ukrainasta on saatava eurooppalaisille sijoituksille turvallinen kohde, eurooppalainen demokratia ja ehdot täyttävä EU-jäsenmaa.
